Vuoden 2023 aikana useat Venäjän sisäiset tapahtumat, kuten Wagner-johtaja Jevgeni Prigožinin epäonnistunut vallankaappaushanke ja mellakat Etelä-Kaukasuksella, osoittavat saksalaisen turvallisuuspolitiikan tutkijan Andreas Umlandin mukaan Vladimir Putinin hallinnon olevan aiempaa hauraampi. Tämä herättää uusia kysymyksiä siitä, mitä tapahtuu, kun Putin syystä tai toisesta väistyy maansa johdosta.
Vaikka perustuslakiin tehdyt muutokset mahdollistaisivat Putinin valtakauden jatkumisen aina vuoteen 2036 saakka, Ruotsin ulkopoliittisen instituutin Itä-Euroopan tutkimuskeskuksessa työskentelevä Umland pitää todennäköisenä, että johtajan vaihdos Venäjällä ajankohtaistuu huomattavasti aikaisemmin.
Joidenkin arvioiden mukaan vallan siirtyminen voisi tapahtua hallitusti nykyisen poliittisen eliitin ja rakenteiden sisällä, jolloin Putinin linja jatkuisi ainakin alkuvaiheessa pitkälti ennallaan.
– Tässä skenaariossa voisi tapahtua jonkinlaista sopeutuvaa kehitystä nykyjärjestelmän sisällä, mutta ei sen kaatamista. Järjestelmä saattaisi rappeutua ja muuttua entistä keskitetymmäksi ja uusstalinistisemmaksi tai se voisi palata takaisin Jeltsinin loppuaikojen demokratiamalliin, Umland toteaa artikkelissaan.
Skenaarion taustalla on historiallisia ennakkotapauksia Venäjän keisarikunnan ja Neuvostoliiton ajalta, mutta niiden soveltuvuutta nykytilanteeseen on hänen mukaansa lukuisista eri syistä vaikea arvioida.
Putinin aikana Venäjän valtion toimintaa ovat Umlandin mukaan leimanneet mielivaltaisuus ja rajojen puuttuminen. Tätä taustaa vasten jotkin ryhmittymät saattavat pitää seuraajakysymystä omalta kannaltaan eksistentiaalisena ja ajaa siksi omia ehdokkaitaan hyvinkin kovin ottein.
– Toiseksi on epäselvää, ketkä pystyvät tai eivät pysty tai halua pyrkiä presidentiksi tai vähintään uuteen kollektiiviseen johtoon. Venäjän eliitissä saattaa olla useita miehiä ja naisia, jotka jo nyt harkitsevat ehdokkuutta. Joillakin saattaa olla riittävästi poliittisia ja/tai taloudellisia resursseja pyrkiä johtavaan tai huipulle. Toisilla voi olla kunnianhimoa, mutta ei riittävästi vaikutusvaltaa tai rahaa, Umland sanoo.
– Kenelle FSB ja Venäjän muut voimavirastot ja ministeriöt antavat luvan osallistua seuraajakilpailuun? Kykenevätkö eri valtaelimet helposti sopimaan keskenään siitä, kuka on mukana ja kuka ei? Mitä tapahtuu, ellei yhteisymmärrystä saavuteta, hän kysyy.
– Venäjän presidentinvaalien voittaja valitaan etukäteen eikä äänestämällä. Se, että järjestettäisiin yhtäkkiä valtakunnalliset vaalit, joiden tulosta ei ole ennalta määritelty, olisi ristiriidassa tuhansien virkamiesten, puoluetoimihenkilöiden, tiedotusvälineiden työntekijöiden ja poliisien kahden vuosikymmenen aikana omaksumien toimintamallien kanssa, hän toteaa.
