Moskovan diplomaatteja kouluttavassa yliopistossa (MGIMO) aikoinaan opiskellut Inna Bondarenko tuntee venäläisdiplomaattien toimintatavat ja ajatusmaailman.
– Viime viikolla, kun venäläiset ohjukset iskivät Ukrainan kaupunkeihin, Kremlin erityislähettiläs Kirill Dmitriev laskeutui Washingtoniin tarjoten taloudellista yhteistyötä. Monille tämä näyttäytyi ristiriitaisena. Minusta se tuntui pelottavan tutulta: Lumoa länsi kaupankäynnillä ja uhkaile naapureita taka-alalla. Puhu diplomatiasta ja käytä voimakeinoja, Bondarenko toteaa Moscow Timesin kirjoituksessa.
– Se ei ole vain tekopyhyyttä, se on strategia. Se on sitä reaalipolitiikkaa, jota meidät koulutettiin uskomaan ja toteuttamaan.
Hän toimii nykyään tutkijana Firenzessä sijaitsevassa Yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa.
– Ihmiset kysyvät minulta usein, miksi venäläisten diplomaattien kanssa on niin vaikea tulla toimeen. Vastaukseni tämän järjestelmän sisäpiiriläisenä on yksinkertainen: ymmärtääksesi Venäjän diplomatiaa sinun on ymmärrettävä, miten venäläiset diplomaatit luodaan. Ja se tarkoittaa MGIMOn ymmärtämistä. Se on Venäjän ulkopoliittisen eliitin Tylypahka, jossa venäläisten diplomaattien maailmankuva muotoillaan.
Lännessä diplomaatit koulutetaan yhteistyön idean perusteella. MGIMO opettaa Bondarenkon mukaan päinvastaista hyökkäävää realismia, jossa voiman käytöllä määritellään totuus, vahvemman oikeus kukoistaa ja etupiirit ovat kaiken keskiössä.
– Ensimmäisestä päivästä lähtien meille opetettiin, että Venäjä on ja sen täytyy pysyä ”suurvaltana”. Ei vain yhtenä maa monien joukossa, vaan napana moninapaisessa maailmassa. Maana, jonka on määrä haastaa länsi. Tämä usko – joka on yhdistetty kaunaan, imperialistiseen nostalgiaan ja jatkuvaan surun tunteeseen – muodostaa Venäjän diplomatian selkärangan.
– Meitä opetettiin viittamaan kansainväliseen oikeuteen ja samalla rikkomaan sen henkeä, puolustamaan normeja ja hajottamaan niitä sekä puhumaan rauhasta ja käymään samaan aikaan sotaa – Georgia, Syyria, Ukraina.
Hän varoittaa länsimaisia poliitikkoja kiristyneestä turvallisuustilanteesta.
– Jos länsi haluaa neuvotella tehokkaasti Venäjän kanssa, sen on ensin ymmärrettävä Venäjän diplomatian psykologista arkkitehtuuria. Vuoropuhelu ei onnistu liberaalein ehdoin – sen on perustuttava realismiin, pelotteeseen ja strategiseen selkeyteen. Et voi vedota yhteisiin normeihin, kun toinen osapuoli näkee normit pelivälineinä. Et voi olettaa, että diplomatiassa on kyse luottamuksesta, kun koulutus painottaa epäluottamusta.
Bondarenkon mielestä venäläistä diplomatiaa ei kannata tyrmätä suoralta kädeltä, vaikka se voi tuntua pelottavalta ja näyttäytyy byrokraattisena ajattelemattomuutena.
– Älkää puhuko vain sanktioiden ja uhkavaatimusten kieltä. Opetelkaa puhumaan heidän kieltään – ei anteeksi antamista varten, vaan ymmärtääksenne, mitä he sanovat ja valmistautuaksenne tulevaan.
