Moderni rahateoria (Modern Monetary Theory, MMT) on jälkikeynesiläinen taloustieteen suuntaus, joka on kyseenalaistanut valtavirtaisen taloustieteen olettamat rahan olemuksesta ja julkisen talouden hoidosta. Teoriaa ovat kehittäneet 1990-luvun alusta lähtien monet tutkijat.
Stephanie Kelton opiskeli 1990-luvulla taloustiedettä maailmankuulujen taloustieteilijöiden johdolla Cambridgen yliopistossa. Kaikki heidän opettamansa mallit noudattelivat Margaret Thatcherin oppia, jonka mukaan valtion pitää verottaa tai ottaa lainaa ennen kuin se voi kuluttaa.
Kelton tutustui 1990-luvulla sattumalta yhden MTT:n kehittäjän Warren Moslerin ajatuksiin. Aluksi nuori opiskelija suhtautui epäillen uuteen teoriaan, mutta vähitellen Keltonista tuli MTT:n innokas kannattaja ja itse asiassa vähitellen koko teorian kasvot.
Nykyisin hän työskentelee taloustieteen ja yhteiskuntapolitiikan professorina New Yorkin Stony Brook -yliopistossa. Kelton on myös entinen Yhdysvaltain senaatin budjettikomitean pääekonomisti. Teoksessaan hän käsittelee erilaisia talouteen liittyviä myyttejä.
Suvereniteetti
Totutun näkemyksen mukaan rahatalouden maailman keskiössä on veronmaksaja. Siksi valtion menojenkin rahoitus on saatava viime kädessä kansalaisilta. Moderni rahateoria mullistaa ajattelua siinä, ettei valtion menoja rahoita veronmaksaja vaan rahan liikkeeseenlaskija eli valtio itse.
Teoria pätee kaikkiin rahapoliittisesti suvereeneihin maihin, kuten Yhdysvaltoihin, Britanniaan, Japaniin, Australiaan ja Kanadaan. Näissä maissa valtiolla on monopoli laskea liikkeeseen rahaa, jonka arvo ei perustu mihinkään konkreettiseen hyödykkeeseen. USA:n rahapoliittinen suvereniteetti on vertaansa vailla, koska Yhdysvaltain dollari on globaalin finanssijärjestelmän keskiössä ja toimii koko maailman varantovaluuttana.
Rahapoliittisesti suvereenit maat voivat velkaantua omassa valuutassaan, eivätkä ne ole siten velkaantuneet merkittävästi ulkomaisessa valuutassa. MMT:n mukaan rahapoliittisesti suvereeni valtio ei voi ajautua maksukyvyttömyyteen, koska se on oman valuuttansa liikkeeseenlaskija, joten keskuspankki takaa kaikissa olosuhteissa sen maksuvalmiuden.
Sitä vastoin yksikään euroa käyttävä valtio ei ole rahapoliittisesti suvereeni, sillä ne ovat luopuneet omista valuutoistaan ja luovuttaneet rahapolitiikan hoitamisen Euroopan keskuspankin vastuulle. Noin 10 vuotta sitten eurokriisi oli hajottaa koko yhteisvaluutta euron, koska Euroopan keskuspankilta oli kielletty euromaiden rahoittaminen kaikissa olosuhteissa.
Kotitalousmyytti
Kelton katsoo, että kaikista talouteen liittyvistä myyteistä vaarallisin on kotitalouteen liittyvät käsitykset.
Yhdysvalloissa kotitalouksiin liittyviä myyttejä suosivat monet poliitikot, jotka etsivät helpoimpia mahdollisia iskulauseita vedotakseen äänestäjiin. Tietenkin on yksinkertaisinta kuvailla valtion raha-asioita kotitaloudesta tutuin käsittein. Suurin osa kotitalouksista yrittää pitää kulutuksensa kokonaistulojensa tasolla. Kun äänestäjä kuulee jonkin poliitikon puhuvan valtion raha-asioista samalla tavalla, viesti menee heti perille ja se tuntuu kotoisalta ja tervejärkiseltä.
Useimmista tuntuu järkevältä ajatella, että valtio tarvitsee menojensa lisäämiseksi lisää verotuloja. Poliitikot tietävät sen, samoin kuin senkin, että useimmat ihmiset inhoavat veronkorotuksia. Poliitikoille jää siten mietittäväksi, miten saada ääniä lupaamalla hienoja asioita, ilman että suurin osa äänestäjistä joutuisi maksamaan niistä lisää.
Modernin rahateorian (MMT:n) näkökulmasta katsottuna on selvää, ettei Yhdysvaltain valtio muistuta kotitaloutta eikä yksityisyritystä. Ratkaiseva ero on siinä, että valtio laskee liikkeeseen valuuttaa eli Yhdysvaltain dollareita, ja kaikki muut vain käyttävät sitä.
Mahdollisuudet
Kelton kirjoittaa, että moderni rahateoria tarjoaa mahdollisuuden hahmotella uudenlaista politiikkaa ja uudenlaista taloutta. Se kyseenalaistaa koko poliittisella kentällä vallitsevan ajattelun, ja siksi se herättää kiinnostusta kaikkialla maailmassa poliittisten päättäjien ja tavallisten kansalaisten keskuudessa. Moderni rahateoria näyttää, että yhteiskunta voisi olla toisenlainenkin: yhteiskunnalla voisi varaa panostaa terveydenhuoltoon, kasvatukseen ja kestävään infrastruktuuriin.
Kelton myöntää, ettei moderni rahateoria pyri poistamaan kaikkia rajoituksia, koska ilmaisia lounaita ei ole. MMT:n tavoitteena on siirtyä nykyisestä, budjettilukuja korostavasta ajatusmallista ajatteluun, jossa etusijalla ovat ihmiselämälle tärkeät tulokset ja jossa samalla otetaan huomioon talouden todelliset resurssirajoitukset.
Moderni rahateoria on saanut paljon kritiikkiä. Esimerkiksi talousnobelisti Paul Krugman on sanonut MMT:n toteutuessaan romahduttavan valuutat, taloustieteilijä Larry Summers on verrannut sitä kreationismiin ja Microsoftin perustaja Bill Gates on pitänyt teoriaa hulluutena.
Stephanie Kelton: Alijäämämyytti. Modernin rahateorian mahdollisuudet. Suomentanut Maarit Tillman-Leino. 334 sivua. Into Kustannus Oy.