The Economist on haastatellut Ranskan asevoimien komentajaa, kenraali Thierry Burkhardia. Poikkeuksena aiempiin Ranskan asevoimien komentajiin hän on pitänyt perinteistä valtioiden välistä sotaa mahdollisena ja Venäjää mahdollisena vihollisena.
Burkhardin tavoitteenaan on vuoteen 2030 mennessä valmistaa Ranskan asevoimat varautumaan perinteiseen täysimittaiseen valtioiden väliseen sodankäyntiin. Edeltävät 30 vuotta Ranska on keskittynyt vain terrorisminvastaisiin operaatioihin ja rauhanturvaamiseen.
Ranska aikoo korottaa puolustusbudjettiaan peräti 40 prosentilla 41,3 miljardiin euroon budjettikaudella 2024–2030. Näin Ranskan tulisi saavuttaa Nato-sitoumus puolustusmenojen kahden prosentin osuudesta suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Uudessa budjettiesityksessä mainitaan Ukraina peräti 14 kertaa. Ranska aikoo nykyaikaistaa ydinasepelotettaan, rakentaa ydinkäyttöisiä lentotukialuksia ja hankkia muun muassa 109 Caesar-haupitsia ja 3000 lennokkia lisää.
”Korkean intensiteetin sodankäynti”
Nyt huhti-toukokuussa Ranska toteutti kenraali Burkhardin johdolla ensimmäisen suuren sotaharjoituksensa vuosikymmeniin. Harjoitukset järjestettiin 400 kilometrin laajuisella alueella Itä-Ranskan metsissä ja pelloilla lähellä ensimmäisen maailmansodan taistelupaikkoja.
Noin 12 000 sotilasta, 400 taisteluajoneuvoa ja 50 hävittäjää otti osaa 17 päivää kestäneisiin sotaharjoituksiin, joihin kuului kovapanosammuntaa, hybridisodankäyntiä, joukkojensiirtoa, lennokkihyökkäyksiä ja liittolaisten välistä koordinaatiota. Tarkoituksena oli torjuta naapurimaan hyökkäys kuvitteelliseen ”Arnlandiin”.
Aikanaan kahdeksan vuoden ajan Ranskan muukalaislegioonan maineikasta 2. laskuvarjorykmenttiä (2e REP) komentanut Burkhard sanoo, että vaikka hän on puhunut ”korkean intensiteetin sodankäynnistä” on Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa osoittanut hänenkin käsityksensä ”aliarvioinniksi”.
Burkhard sanoo, että vaikka kahden vuosikymmenen aikana kymmenen sotilaan menettäminen vastasissitoiminnassa Afganistanissa ja Sahelissa on ”oikeutetusti ollut kansallinen tragedia”, asettaa Ukraina sen toisiin mittasuhteisiin.
– Saman verran menee Ukrainassa aina puolessa tunnissa viikkokaupalla, huomauttaa Burkhard.
Lennokit tuovat kaiken näkyviin taistelukentillä
Burkhard muistelee kuinka jihadistit yrittivät Mosulissa harhauttaa ilmatiedustelua käyttäviä ranskalaisjoukkoja. Nyt ranskalaisjoukkojen tulee ottaa huomioon, että halpa lennokki voi havaita panssarivaunun ja ”äärimmäisellä tarkkuudella” myös tuhota sen.
– Näemme taistelukentällä nyt eräänlaista läpinäkyvyyttä. Kykyä nähdä lähes kaikkialle.
Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa armeijoiden tulee vähentää sähköisten signaaliensa tuottaminen minimiin ja pysyttävä jatkuvasti liikkeessä. Komentopaikkojen naamiointi ei yksistään riitä, vaan sisääntulo- ja poistumisliikenne tulee naamioida. Burkhard huomauttaa, että tämä tarkoittaa tapojen ja mentaliteetin muutosta.
Teknologian lisäksi tulee nykyaikaisessa laajassa sodankäynnissä huomioon myös runsas ammuskulutus. Keskikokoisten armeijoiden tulee tasapainoilla määrän ja laadun kanssa. Burkhardin mukaan vastaus löytyy eri järjestelmien integroimisesta yhteen.
– Meillä tulee olla ilmassa viisi lennokkia, joilla on yhteys tykistöpatteriin, kolme raketinheitintä, panssarivaunu ja tarpeeksi ketteryyttä päättää siitä, mitä teemme näkemällämme tiedolla.
Järjestelmien yhtenäisyys tärkeintä
Eri järjestelmien omaamisesta ei ole hyötyä, jos niiden välillä ei ole viestintää, joten yhteensopivuuden eli ”koherenssin tulee mennä massan edelle”.
Asevoimilla tulee jatkossa olla kaiken kattava yhteys. Burkhard mainitsee esimerkkinä Ukrainan käyttämän Starlink-järjestelmän, joka perustuu tuhansiin satelliitteihin ja on osoittautunut kestäväksi.
Laivaston alusten, ilmavoimien lentokoneiden ja maavoimien ajoneuvojen tulee muodostaa ”viestintäkupla” eräänlainen sotilaallinen WiFI-verkko, jota ilman pitää myös kyetä toimimaan.
Lisäksi ei voi enää luottaa siihen, että sodassa on aina jommalla kummalla osapuolella ilmaherruus. Näin esimerkiksi Ukrainalla tai Venäjälle ei ole.
– Me emme voi enää toivoa olevamme ylivertaisia joka sektorilla. Herruus pysyvänä ilmiönä on illuusio, Burkhard sanoo.
Burkhardin mukaan moderni sodankäynti ei vaadi suuria kalustomääriä vaan yhdenmukaista ja yhteensopivaa suorituskykyä. Tästä syystä Ranskan puolustusbudjetin voimakkaista lisäyksistä huolimatta panssarivaunujen, sota-alusten ja lentokoneiden määrä ei kasva niin nopeasti.
– On tärkeää, että hankittua panssarivaunua varten on koulutettu miehistö, jolla on ammuksia harjoitteluun ja varaosia toimintaan. Ei ole järkevää omata armeijaa, joka on valmis marssimaan Ranskan kansallispäivän paraatissa, muttei käymään sotaa.