Venäjä syyttää Ukrainaa ja Natoa suunnitelmasta ”siepata” Mig-31-hävittäjä, joka oli varustettu Kinžal-ohjuksin. Asiasta kertoi Venäjän sisäisen turvallisuuden virasto FSB sivuillaan julkaistussa tiedotteessa.
Sen mukaan FSB paljasti ja esti Ukrainan sotilastiedustelun ja sen brittiläisten avustajien operaation, jonka tarkoituksena oli kaapata Mig-31-yliäänihävijttäjä, joka kuljetti Kinžal-ilmataisteluohjusta. FSB:n mukaan Ukrainan sotilastiedustelu yritti värvätä venäläisiä lentäjiä kolmen miljoonan dollarin palkkiota vastaan, jotta kone voitaisiin lentää Naton tukikohtaan Romanian Constanțassa. FSB liittää tähän myös päätelmän, että Romanian ilmatilassa ilmapuolustus voisi ampua koneen alas.
FSB väittää lisäksi, että Ukrainan ja Britannian tiedustelut yrittivät järjestää ”laajamittaisen provokaation”.
Venäjän valtiollisen televisiokanava Rossija24:n mukaan FSB:n edustaja väitti, että venäläisen lentäjän kontaktoinnissa käytettiin tutkivan journalismin kollektiivi Bellingcatia. Asiasta uutisoivat käytännössä kaikki suuret venäläismediat, mukaan lukien uutistoimisto Tass. Useat mediat kertovat, että Mig-31:n lentäjä olisi saanut ohjeet joko huumata tai surmata lentäjäparinsa. Teosta olisi onnistuessaan palkittu kolmella miljoonalla sekä ”länsimaiden” kansalaisuudella. FSB ei kerro tiedotteessaan, milloin tapaus on sattunut, mutta valtiollisen lehden Rossiskaja Gazetan mukaan se olisi sijoittunut syksyyn 2024.
Provokaatioväite tuskin on totta, mutta muuten tarinassa on huomattavasti samankaltaisuuksia tapaukseen, josta yhdysvaltalainen New Yorker -lehti kertoi viime keväänä. Laaja artikkeli kertoo Ukrainan tiedustelun SBU:n vastatiedustelua ja erikoisoperaatioita yhdistelevän viidennen direktoraatin entisestä päälliköstä Roman Tšervisnkyista.
Keväällä 2022 Ukrainan parlamentti Rada hyväksyi lain, jonka mukaan vihollisen kalustoa Ukrainalle toimittava voidaan palkita korkeintaan miljoonalla dollarilla. Tämä oli aikaa, jolloin Suomessakin iloittiin yleisesti ukrainalaisista maanviljelijöistä, jotka hinasivat traktoreillaan Venäjän asevoimien hyytyneitä panssarivaunuja pois pelloiltaan. Korkein palkkio oli lain mukaan luvassa suurimmista sota-aluksista ja lentokoneista, mutta taisteluhelikopteristakin luvattiin puoli miljoonaa, ja muusta kalustosta pienempiä summia.
Viidennen direktoraatin entinen päällikkö, sen jälkeen sotilastiedustelussa työskennellyt Tšervisnkyi oli keväällä monen muun miehen tapaan rintamalla, kun entinen työnantaja SBU otti yhteyttä. New Yorkerin mukaan Tšervisnkyi sai tuolloin hoidettavakseen tapauksen, jossa eräs siviili oli keksinyt ryhtyä ottamaan yhteyttä venäläisiin sotilaslentäjiin ja taivuttelemaan näitä antautumaan. Hän löysi pilottien nimiä ja yhteystietoja vertaamalla julkista listaa Syyrian-operaatiossa palkituista lentäjistä pimeään verkkoon vuotaneisiin yhteystietoihin. Osa piloteista vaikutti kiinnostuneilta, mutta heidän vakuuttamisekseen tarvittiin heti rahaa
Tšervisnkyi ja eräs SBU:n työntekijä hankkivat tuntemaltaan ukrainalaiselta liikemieheltä lahjoituksena käsirahan ja haarukoivat kolme potentiaalisinta, kiinnostunutta lentäjää. Yksi oli huolissaan, miten saada perheensä pois Venäjältä. Toinen halusi mukaansa parikymppisen rakastajattarensa. Tässä kohdin lentäjille tehtiin taustatarkistuksia: Tšervisnkyi pyysi lisätietoja Bellingcatin kanssa aiemmin toimineelta, Venäjällä rahaa vastaan hankittaviin tietoihin erikoistuneelta toimittaja Christo Grozevilta. Kun lentäjän rakastajattaren puhelinnumeron avulla hankittiin naisen puhelimen paikkatietoja, havaittiin, että tämä vieraili usein FSB:n toimitiloissa. Tämä herätti epäilyn siitä, että pilotin mielenkiinto ei ehkä ollutkaan aitoa, vaan ansa.
Jäljelle jäi yksi pilotti, 36-vuotias Roman Nosenko, jonka toimipaikkana oli lentotukikohta Rostovin lähellä. Nosenko halusi vaimonsa pois Venäjältä. Nosenkoa neuvottiin, että vaimon tuli matkustaa Valko-Venäjän Minskiin. Siellä hän saisi eurooppalaisen passin ja Nosenko voisi tämän jälkeen nousta lennolle, jossa hänen pitäisi kolkata lentoparinsa ja väittää etäyhteydellä ohjaajilleen, että heidän koneeseensa olisi osunut.
Kun Nosenkon vaimon oli matkalla Minskiin, havaittiin, että hänen puhelimestaan soitettiin FSB:n vastatiedustelun virkailijalle. Kun Nosenkolle huomautettiin asiasta, hän kertoi että vaimo työskentelee samassa sotilastukikohdassa psykologina ja yhteydenpito oli osa hänen normaalia työtään. Operaatiota kuitenkin lykättiin, ja jatkettiin heinäkuussa 2022.
Tuolloin Roman Nosenkon vaimon oli tarkoitus poistua Venäjältä Kazakstanin kautta. Kun vaimon lento pääkaupunki Almatyyn olisi laskeutunut, nousisi Nosenko ilmaan Su-34-hävittäjällä ja lentäisi sen Kanatoven sotilaskentälle eteläiseen Ukrainaan. Nosenko sai numerokoodin, joka hänen tulisi ilmoittaa etulinjaa lähestyessään. Koodista Ukrainan ilmatorjunta tietäisi olla ampumatta hänen hävittäjäänsä.
Nosenko ilmoittikin asianmukaisesti, että hänen vaimonsa oli noussut lennolle Kazakstaniin. Mutta kun Nosenkon lähtöaika läheni, ilmoitti ukrainalaisten kontakti Almatyssa ettei vaimo ollut saapunut sovitulla lennolla.
Tšervisnkyi ja muut varmistuivat, että FSB oli virittänyt uuden ansan. Puolitoista tuntia ennen kuin Nosenkon oli tarkoitus lähteä kohtalokkaalle lennolle iski Venäjä ohjuksilla tukikohtaan, josta operaatiota johdettiin. Tukikohdan päällikkönä toiminut everstiluutnantti kuoli ja 17 sotilasta loukkaantui. Pari päivää myöhemmin FSB tiedotti tärvelleensä Ukrainan sotilastiedustelun operaation.
Elokuussa 2023 loikkasi nuori venäläinen helikopterilentäjä Maksim Kuzminov. Hän sai kopteristaan 500 000 dollaria ja asettui Espanjan Alicanteen. Sinne hänet helmikuussa 2024 murhattiin.
