Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola pohtii Twitterissä Venäjän sotaa Ukrainassa ja sen pohjalla olevaa vihaa.
– Onko sota [Vladimir] Putinin, Venäjän tai maan sotaa tukevien kansalaisten sota? Myös omaa rooliaan kannattaa pohtia. Syyllisyyden/osallisuuden tarkastelu on paikallaan, koska tilanne vaatii meiltä konkreettisia toimia. On selvää, että Venäjän aggressio sisältää kansanmurhaisen vihan ideologian.
Aaltola huomauttaa tämän vihan ideologian olevan osa venäläistä yhteiskuntaa.
– Viha voimistuu ja leviää yhä syvemmälle Venäjän valtiorakenteeseen mutta myös yhteiskuntaan. Ideologiana se on ihmisyyden vastainen, kuten me se ymmärrämme universaalina piirteenä.
Aaltola korostaa, että koko Venäjä osallistuu hallintoaan, sotalaitostaan ja valtapuoluettaan myöten innokkaasti ja kiihkeästi brutaaleihin tekoihin.
– Ilman tätä viha ei olisi ylläpidettävissä ukrainalaisia kohtaan. Mutta vihan ideologia on myöskin syvempää, suuntaa hakevaa. Hyvin kuvaavaan on, että Butšan joukkomurhan tehneitä palkitaan heidän aloitteellisuudestaan valtion mitalein. Murhaa systematisoidaan kaikilla tasoilla.
Aaltola kirjoittaa, että ”sodassa opitaan” ja ”tappamisen logiikka täydellistyy”.
– Se mitä rintamalla tapahtuu rationalisoidaan kansakunnalle yhä kieroutuneempien linssien lävitse. Eri tasot ruokkivat toisiaan kokeilemalla uusia väkivaltaisia ideoita ja älyllistämällä näitä. Ukrainan ja ukrainalaisuuden tuhoamisesta tulee yhä metodologisempaa ja tehokkaampaa. Tuloksena on syyllisyyden piirin tietoinen laajentaminen.
Viha yhdistää ja ukrainalaisiin kohdistuvasta kansanmurhasta tulee venäläisten yhteinen hanke yli rajojen.
– Venäjän kansakuntaa yhdistävää poliittista yhteneväisyyttä määrittää yhä enemmän yhteinen viha. Kansainmurhaisuus Ukrainassa yhdistää yhä laajempaa joukkoa Venäjän kansalaisia, mutta samalla myös venäjämielisiä tahoja Venäjän ulkopuolella.
Aaltola näkee yhdistävänä tekijänä jaetun syyllisyyden. Kaikkien osallistuminen rikokseen yhdistää.
– Syyllisyyden piiri radikalisoi keksimään yhä hurjempia malleja tilanteen selittämiseksi. Syyllisyyden kehä laajenee ja se yhdistää kansallisia ja poikkirajallisia piirejä. Myös meillä tahoja, joiden lojaalisuus on yhä enemmän sidottua tähän syyllisyyden kehään ja verkostoon.
Aaltolan mukaan ”tämä syyllisyyden kehä kansallisesti yhdistävänä ilmiönä huolestuttava, koska se pyrkii täydellistämään itseään.”
– Kehässä tietysti eri asteita. Sotaan suoraan osallistuvat päätöksentekijät, sotilas- ja virkakoneisto, sodan hyväksyvät ja siihen välinpitämättömästi suhtautuvat.
Syyllisyyden kehää on käytetty käsitteenä pohdittaessa esimerkiksi tavallisten saksalaisten osuutta natsi-Saksan rikoksiin.
– Mutta se sopii hyvin myös käsillä olevaan tilanteeseen. Vihan tukeminen voi olla suoraa ja epäsuoraa, mutta on selvää, että se yhdistää laajoja piirejä erityisesti Venäjällä.
Vihan ideologian vallassa olevaan maahan ei voi suhtautua normaalisti
Aaltola huomauttaa, ettei syyllisiä ole vain Venäjällä, vaan myös länsimaissa osa tukee toiminnallaan Venäjän kansanmurhapolitiikkaa.
– Hyvä huomioida, että syyllisyyden kehään liittyy piirejä myös lännessä. He toiminnallaan pitävät kansanmurhaista sotaa käynnissä. Mikä on heidän osallisuutensa aste? Jos tuemme liike-elämässä venäläisiä toimijoita, osallistummeko me hyvin taannuttavaa ilmiöön?
Aaltola huomauttaa, että ”syvästi taantunut Venäjä, jota määrittelee ohjattavissa ja suunnattavissa oleva vihan ideologia” vaikuttaa myös suomalaisten rajakäsitykseen.
– Emme voi olla ymmärtämättä rajaa uudella tavalla. Fraasien, kuten ”Venäjän raja on pysynyt rauhallisena” tai ”kauppa lähentää maita ja työllistää ihmisiä” eivät toimi.
Myöskään ei tule tuudittautua, että Naton suojissa kaikki on sitten hyvin.
– Emme voi ajatella, että NATO mahdollistaa meille turvallisen vastapainon, jonka varassa voimme jatkaa suojassa ”rakentavaa” dialogia ja hyötymistä. Tämä utopistinen malli käsittää liittolaisuuden Venäjän taantuvien piirteiden edesauttajana tai niistä hyötyjänä.
Rajan takana on uhkaavana vaarana vihan ideologia.
– Kestävä dialogi ilman hyödyllisen idiootin varaa ja taloudellinen hyötyminen ovat mahdollisia vain, jos rauhantila palautetaan naapurustoon. Tämä taasen ei tapahdu ilman suurta muutosta Venäjällä.
Aaltola painottaa, että Suomea ei voida rakentaa ”Venäjän hyväntahtoisuuden tai sitten Venäjästä hyötymisen varaan”
– Raja on maadoitettava. Pidäkkeiden on oltava nyt ensisijaisia puhumme sitten liikkuvuudesta, kaupallisesta tai ennen kaikkea puolustuksellisesta rajasta.
Kyse ei ole vain nykyisestä Venäjän johdosta tai aivopesevästä propagandasta. Se ei tehoaisi, jollei sillä olisi vastakaikua venäläisessä kansallisessa ajattelusta.
– Vihan ideologialla on juurensa Venäjän strategisessa kulttuurissa. Kansallinen kokemus on suurvaltakunnian alituiset nöyryytykset ulkoisten vihollisten toimesta. Kyse ei ole siis vain pelkästä valtiollisesta propagandasta ja manipulaatiosta, vaan vihaviestillä on kysyntää, toteaa Aaltola.
1. Onko sota Putinin, Venäjän tai maan sotaa tukevien kansalaisten sota? Myös omaa roolia kannattaa pohtia.Syyllisyyden/osallisuuden tarkastelu paikallaan, koska tilanne vaatii meiltä konkreettisia toimia.On selvää,että Venäjän aggressio sisältää kansanmurhaisen vihan ideologian.
— Mika Aaltola (@MikaAaltola) August 1, 2022
