Ukraina ja Iran vaikuttavat erillisiltä sotanäyttämöiltä, mutta ne eivät ole sitä, katsoo suomalaismeppi Mika Aaltola (kok.).
– Kaksi sotaa. Yksi strateginen logiikka. Venäjä noudattaa molemmissa samaa pelikirjaa, ja Eurooppa unissaan kävelee jälleen ansaan, koska geostrateginen ymmärrys puuttuu pääkaupungeista, Aaltola kirjoittaa viestipalvelu X:ssä.
Aaltolan mukaan Venäjän ei tarvitse itse sotia Iranissa, vaan sille riittää että sota jatkuu.
– Jokainen viikko, jonka Yhdysvallat keskittyy Hormuzinsalmeen, on viikko pois Venäjään kohdistuvasta paineesta. Putin tarjoaa satelliittitiedustelua Teheranille yksityisesti ja tuomitsee iskut julkisesti. Maksimaalinen hyöty, nollakustannukset.
Häiriöt Hormuzinsalmessa nostavat globaalia öljyn hintaa, mikä tarkoittaa Venäjälle enemmän vientituloja, jopa pakotteiden alaisten kanavien kautta.
– Yhdysvaltojen operaatio Irania vastaan rahoittaa välillisesti Venäjän sotaa Ukrainassa. Tämä on rakenteellista ja laskelmoitua, ei sattumaa, Aaltola varoittaa.
Aaltolan mukaan Ukrainan kannattaisi juuri nyt hyödyntää iranilaisdroonien toimitusketjujen häiriöt.
– Tämä on ajallisesti rajoitettu ikkuna, ennen kuin Venäjä löytää vaihtoehtoja Pohjois-Korean ja Kiinan kautta.
Euroopan taas tulisi lopettaa kriisien kohtelu erillisinä asioina, jotka vaativat erilliset budjetit ja poliittisen huomion.
– On rakennettava puolustusteollinen kapasiteetti, joka ei ole riippuvainen Yhdysvaltojen poliittisista sykleistä.
– Varjotalouden porsaanreiät on tukittava. Jokainen pakotteiden alainen tankkeri, joka kuljettaa venäläistä öljyä, rahoittaa seuraavaa Kiovaan osuvaa ohjusta. On ymmärrettävä, että pakolaispaine, energian hinnat ja demokratian rapautuminen ovat kaikki aseita samassa kampanjassa.