Venäjä-asiantuntija Mark Galeotti on jakanut X-viestipalvelussa analyysin, joka käsittelee Venäjän vallanpitäjien ja hallinnon depolitisoitumista ja sen mahdollisia seurauksia maan tulevaisuudelle.
Analyysi on Carnegie-ajatushautomon Venäjän ja Euraasian tutkimuskeskuksessa työskentelevän tutkija Alexandra Prokopenkon teksti.
Prokopenkon mukaan Venäjän hallitsevaa kerrosta ei voi enää kuvata perinteisenä eliittinä. Hän käyttää termiä nobiles, jolla hän viittaa vallan sisäpiiriin, ryhmään, jolla on pääsy valtaan ja resursseihin, mutta ei enää kykyä muuttaa järjestelmän perusasetuksia, kyseenalaistaa sen tavoitteita tai tuottaa vaihtoehtoja.
– He ovat säilyttäneet pääsyn valtaan ja resursseihin, mutta menettäneet kyvyn nollata järjestelmän koordinaatit, kyseenalaistaa sen tavoitteita tai tarjota vaihtoehtoja.
Analyysin keskeinen väite on Venäjän vallan rakenteiden depolitisoituminen. Sillä hän tarkoittaa kehitystä, jossa hallinnon sisällä palkitaan ennen kaikkea sopeutumista ja toimeenpanoa, mutta poliittinen aloitteellisuus ja vaihtoehtojen esittäminen ovat kaventuneet lähes olemattomiin.
Tämän seurauksena järjestelmä kykenee edelleen reagoimaan kriiseihin ja tekemään nopeita teknisiä ratkaisuja, mutta ei tuottamaan omaehtoista poliittista muutosta.
– Heillä on kyky sopeuttaa, mutta ei kykyä muuttaa.
Prokopenkon mukaan tämä asetelma näkyi erityisen selvästi Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022. Vaikka hallinnon sisällä ymmärrettiin sodan riskit ja seuraukset, julkinen vastarinta tai yritykset muuttaa päätöstä jäivät vähäisiksi.
– Kun Venäjä käynnisti täysimittaisen hyökkäyksensä, vain hyvin harvat tuomitsivat julkisesti aggression.
Selitykseksi ei Prokopenkon mukaan riitä yksilöiden pelko tai opportunismi, vaan kyse on rakenteellisesta muutoksesta: pitkään jatkunut depolitisoituminen on muokannut koko hallintokerroksen toimintalogiikkaa niin, että vaihtoehtojen esittäminen ei enää kuulu sen rooliin.
Tämä näkyy myös hänestä tavassa, jolla järjestelmä käsittelee kriisejä.
– Se pystyy tehokkaaseen kriisinhallintaan ja sopeutumiseen olemassa olevien rakenteiden puitteissa, mutta muutosta ei synny sisältä käsin.
Prokopenkon mukaan presidentti Vladimir Putinin jälkeinen Venäjä ei automaattisesti muutu toisenlaiseksi valtioksi, koska vallan tyhjiön avautuessa kehityksen suunta ei ole ennalta määrätty, vaan se riippuu siitä, mikä toimija on parhaiten organisoitunut tilanteessa juuri sillä hetkellä.
– Vallan tyhjiön täyttää se voima, joka on parhaiten organisoitunut, kun poliittinen tyhjiö syntyy.
Analyysin mukaan tämä tekee tulevasta kehityksestä epävarman: järjestelmä voi jatkaa sopeutumista, hajota tai ajautua valtakamppailuun, mutta poliittisen muutoksen suunta ei ole automaattisesti demokraattinen tai vakauttava.
Hän korostaa, että siksi Putinin jälkeinen Venäjä ei välttämättä eroa nykyisestä ainakaan automaattisesti tai erityisen nopeasti.