Suomi tunnisti Venäjän näkyvät hybridioperaatiot melko hyvin, mutta aliarvioi pitkään talous- ja energiayhteistyöhön liittyvät turvallisuusriskit, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Sinikukka Saari.
Hänen mukaansa Suomen suurin haavoittuvuus Venäjän vaikuttamisyrityksille ei ole hybridioperaatiot, vaan talous- ja yhteistyösuhteisiin kätkeytyneet riippuvuudet.
Saaren mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan romutti Suomessa pitkään vallinneen käsityksen erityisestä suhteestamme Venäjään.
Suomettuminen loppui Neuvostoliiton hajoamiseen, mutta se jätti jälkensä Suomen tapaan tehdä politiikkaa.
– Jos jokin tapa toimia on vakiintunut, sitä jatketaan yleensä mieluummin, kuin kyseenalaistetaan radikaalisti. Se on politiikan polkuriippuvuutta, Saari sanoo Verkkouutisille.
Saaren mukaan Suomi on ollut suhteellisen vastustuskykyinen Venäjän näkyville hybridioperaatioille ja suoralle painostukselle. Suomellakin on kuitenkin haavoittuvaisuutensa. Saari on ollut mukana myös tuoreessa syyskuussa julkaistussa raportissa, jossa tarkastellaan niin sanottua upotettua vaikuttamista.
Termillä tarkoitetaan vaikuttamista, joka ei ole suoraa painostamista tai näkyviä hybridioperaatioita, vaan vaikuttamista, joka rakentuu yhteistyösuhteiden kautta.
– Toiminta ei ole suoraa vaan kehystetään molempia osapuolia hyödyttäväksi yhteistyöksi, Saari sanoo.
Suomettumisen aikaa Suomessa on ruodittu varsin paljon. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä aikaa on puitu vähemmän.
– Tutkimuskonsortiomme teki aiheesta noin 300-sivuisen selvityksen, joka ilmestyi tammikuussa. Siinä tarkasteltiin niitä tekijöitä, jotka mahdollistivat Venäjän vaikuttamistoiminnan tuloksellisuuden. Vähintään voidaan todeta, ettei turvallisuusriskejä analysoitu realistisesti tai niitä vähäteltiin suhteessa Venäjään, Saari toteaa.
Venäjä kehui Suomen politiikkaa vastuullisuudesta
Saaren mukaan liike-elämä ja energia olivat keskeisiä väyliä, joiden kautta Venäjä vahvisti vaikutusvaltaansa Suomessa.
– Yksi tehokkaimmista kanavista oli kaupallinen yhteistyö ja liike-elämän verkostot, koska jollain tavalla ajateltiin, ettei niihin liity turvallisuusriskejä, Saari sanoo.
– Esimerkiksi tällaiset ydinvoimaprojektit ovat ehdottomasti sellainen Venäjän valtion väline edistää omia ulkopoliittisia etuja.
Fennovoima on hänen mukaansa esimerkki hankkeesta, jossa Venäjä pyrki edistämään strategisia tavoitteitaan talous- ja energiayhteistyön kautta. Hänen mukaansa ydinvoimahankkeet ovat osa Venäjän geoekonomista vaikuttamista, vaikka ne esitetään usein liiketoimintahankkeina.
– Fennovoiman kaltaisissa hankkeissa haluttiin saavuttaa strategisia tavoitteita ja sitoa Suomea pitkäaikaisesti Venäjän kylkeen energiavalinnoilla, Saari sanoo.
Suomen Venäjä-politiikka muuttui yhdessä yössä
Suomi erosi pitkään Baltian maista suhteessaan Venäjään. Saaren mukaan Venäjä pyrki rakentamaan mielikuvaa Suomesta vastuullisena Venäjä-kumppanina samalla, kun Baltian maiden varoituksia pidettiin liioiteltuina tai historiallisten kokemusten värittäminä.
– Venäjän viesti oli, että Suomi ”osaa” toimia Venäjän kanssa, kun taas Baltian maat nähtiin neuvostoajan traumojen värittäminä, Saari sanoo.
– Se oli myös tehokas tapa varmistaa, että Suomi piti kiinni vanhoista tekemisen tavoista eikä halunnut millään tavalla provosoida tilannetta ja halusi toimia entistä vastuullisemmin suhteessa Venäjään.
Saaren analyysin mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan romutti sen pitkään rakentaman vaikutusasetelman Suomessa. Sen sijaan, että Suomi olisi pysynyt Venäjästä riippuvaisena, maa katkaisi monia keskeisiä kytköksiä ja liittyi Natoon.
– Vasta helmikuussa 2022 herättiin siihen, että me emme voi eristää Suomi–Venäjä-suhdetta tästä laajemmasta kontekstista, koska Venäjä pyrkii myös rajoittamaan Suomen toimintavapautta ja suvereniteettia, Saari sanoo.
– Heti, kun se määriteltiin Suomen turvallisuutta uhkaavaksi toimeksi, ratkaisuja oli helppo tehdä ja Suomen politiikkalinjaa muutettiin hyvin nopeasti.
Suomen Venäjä-politiikka muuttui yhdessä yössä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Saaren mukaan Suomi teki virheen siinä, että meillä ajateltiin, että talous ja turvallisuus voidaan erottaa toisistaan. Ratsastettiin kaksilla rattailla. Toisilla rattailla Suomi oli osa Euroopan unionia ja Venäjä-pakotteita ja toisilla rattailla Suomella oli oma erityissuhteensa Venäjään.
– Suomi ajatteli pitkään, että Venäjän toiminta Euroopassa ja Suomi–Venäjä-suhde ovat kaksi eri asiaa, Saari sanoo.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb on tuonut esiin, että tulee aika, jolloin suhdetta Venäjään pitää puntaroida uudelleen. Saaren mukaan historiassa tehdyistä virheistä kannattaa ottaa oppia.
– Yksi tärkeimmistä asioista on perata suhdetta avoimesti ja käydä läpi, millä tavoin emme tunnistaneet omia haavoittuvuuksiamme. Talous ja kaupankäynti eivät ole erillisiä turvallisuuskysymyksistä, vaan jokaista päätöstä pitäisi arvioida myös turvallisuusnäkökulmasta.