Suezin kriisin syksyllä 1956 on yleisesti arvioitu merkinneen ratkaisevaa iskua Britannian ja Ranskan jo aiemmin heikentyneelle suurvalta-asemalle. Arvostetun brittiläisen Venäjä-asiantuntijan, professori Mark Galeottin mielestä Vladimir Putin on nyt oman Suez-hetkensä äärellä tilanteessa, jossa paitsi Ukraina, myös jokseenkin kaikki muut neuvostovallasta vapautuneet maat ovat tekemässä lopullista pesäeroa Moskovaan.
Vain diktatorisesti johdettua Valko-Venäjää Putin voi hänen mukaansa enää pitää edes jonkinasteisena liittolaisena. Edes Aljaksandr Lukašenka ei kuitenkaan ole suostunut lähettämään joukkoja Putinin aloittamaan hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan.
– Venäläisten ei koskaan tarvinnut kohdata toden teolla imperialistisen asemansa muutosta. Neuvostoliiton hajottua vuoden 1991 lopussa he olettivat, että maa säilyttäisi yhä vetovoimansa useimpien entisten osatasavaltojen silmissä, Galeotti sanoo The Sunday Timesissa.
– Menneisyyden epämieluisista piirteistä voitiin syyttää Neuvostoliittoa tai vaikka tsaareja. Uudella Venäjällä ja näillä uusilla valtioilla oli yhteinen historia sekä monimutkainen taloudellisten, poliittisten ja sosiaalisten siteiden verkosto. Eikö tämä muodostaisikin yhteenkuuluvuuden, joka ylittäisi kaikki historialliset kaunat? Vallitsi sanaton, mutta laajalle levinnyt käsitys, jonka mukaan Moskova oli antanut muille Neuvostoliitosta irtautuneille valtioille itsenäisyyden lahjana – ei oikeutena, hän toteaa.
– Tämä väärinkäsitys siitä, miten Neuvostoliitosta irtautuneet maat suhtautuvat entiseen siirtomaaisäntäänsä, on Putinin katastrofaalisen Ukrainan hyökkäyksen ytimessä, mutta myös leimannut Moskovan suhteita kaikkiin entisiin alusmaihinsa. Käsillä saattaa siis olla Venäjän ”Suez-hetki”, jolloin maa alkaa myöhään ja tuskallisesti kohdata sen tosiseikan – kuten Britannia vuonna 1956 – että maa ei ole enää se, mikä se on joskus ammoin ollut.
Kremlin vaatimukset alueellisesta ylivalta-asemasta eivät ole Galeottin mukaan milloinkaan perustuneet todelliseen auktoriteettiin, saati kunnioitukseen, vaan siihen, että Venäjä on ollut valmis maksamaan verellä ja taloudellisilla uhrauksilla näennäisestä imperiumin statuksesta.
– Vuonna 2023 ei ole enää selvää, että Venäjällä on varaa maksaa sellaista hintaa, hän kiteyttää.