Maito on elintärkeä kasvun tae, mutta sen merkityksestä on viimeisen vuosisadan kuluessa käyty monenlaisia mielipidesotia. Tiina Sarja on onnistunut kertomaan värikkään tarinan elämän eliksiiristä. Maitoa vastaan on noussut moni julistaja uhkailemalla sen terveyshaitoista aina maailmanloppuun saakka, jota ilmastomuutokseksi nimitetään.
Syypää tähän on ihmiskuntaa palvellut lehmä, jota aluksi käytettiin työjuhtana. Antiloopin maitoa osattiin hyödyntää jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten, mutta kukahan osasi kurkistaa naudan alle ja keksiä lehmän maidon?
Varsinainen maitotehtailu alkoi kuitenkin vasta joitakin satoja vuosia sitten. Lehmistä tuli huonosti käveleviä maitokoneita. Kun 200 vuotta sitten lehmä tuotti keskimäärin 300 kiloa maitoa vuodessa, tänään niiden vuotuinen tuotantoteho on 9 000 litraa, ehkä enemmänkin. Lehmien paino on noussut 120-180 kilosta nykyiseen noin 600 kiloon.
Lehmästä siunaantuva hyöty on laaja-alainen. Maidosta saatavien jatkojalosteiden lista on pitkä, lehmästä kun aika jättää, se muuttuu lihatuotteiksi, luuksi ja nahaksi. Ajellessasi vähän paremmin varustetulla autolla saatat istua lehmän päällä. On ihme, miten arkisen tylsästä heinästä tuo eläin kykenee jalostamaan maitoa ja siitä niin moneksi ihmiselle hyödylliseksi tuotteeksi.
Esimerkiksi italialaisen Parman kinkun ystävät saavat kiittää lehmää, maidosta jalostettavan juuston sivutuotteena, kun syntyy heraa, joka syötetään sioille, joista tuotetaan trendikäs kinkku.
Maito joutuu syytettyjen listalle
Kun ihmisen tietoisuus omasta ja ympäristönsä ahdingosta kasautuu, alkaa syyllisten etsintä. Jo lääketieteen isän Hippokrateen tiedetään varoittaneen muun muassa juuston vaarallisuudesta. Hänellä oli siis havaintokokemuksia ihmisten erilaisuudesta ja siitä, että maitotuotteet eivät olleet kaikille pelkästään hyväksi. Hippokrates julisti osaamatta kuitenkaan määritellä yksilöidysti varoituksiaan.
Eläintuotteisiin liittyvien ns. kovien rasvojen terveyshaitat alkoivat valjeta laajemmin maailmansotien jälkeen. Suomessa kansanterveyden suureksi syntipukiksi tiedostettiin maito, voi ja niiden kautta kovien rasvojen vaikutus sydän- ja verisuonisairauksien lisääntymiseen.
Tämä aiheutti skismaa oppineiden kesken. Tohtori Pekka Puskan Pohjois-Karjala -projekti oli kokeilu- ja yllytyskampanja, joka vähensi rasvan kulutusta. Sitä oli vaikeata hyväksyä varsinkaan niiden, joiden toimeentulo oli riippuvainen maataloudesta.
Vielä 1950-luvulla kaksi kolmasosaa työikäisistä sai elantonsa maa- ja metsätalouden palveluksesta. Muuan armeijan palveluksessa töissä ollut lääkäri vaati rasvaisen maidon ja voin käytön vähentämistä varuskunnissamme. Hänelle vastattiin: pidä turpasi kiinni tai saat kenkää. Armeija oli hyvä organisaatio kaataa ylituotantovoita viattomien varusmiesten kitaan. Valtakunnassa käytiin suurta julkisuutta saanut margariinisota, jossa voin kulutusta tuettiin populistisilla kohuvalheilla.
Vielä 1980-luvun lopulla mainostoimisto Turkama & kumppanit osasi houkutella Valion suuren luokan voi- ja maitorasvoja puolustavaan mainoskampanjaan kysymättä viisaammiltaan aikeelleen tukea. Komea mainosprojekti lupaili asiakkaalleen enemmän kuin oli mahdollista, ja se houkutteli Valion johtoa, mutta katalin seurauksin. Herännyt vastalauseiden määrä aiheutti mainonnan miljoonakulujen lisäksi mainehaitan. Mainostoimisto ja media kiittelivät hiljaa: rahaa tuli.
Mutta Valion korvaan tavallisesti viisaita kuiskutellut neuvoa antava asiantuntijatoimikunta erosi. Kovan rasvan kampanja koki turmion.
EU ja julkkikset maitolaarilla
Tiukan linjan maalaiskepulaiset olivat sitä mieltä, että Esko Aho (kesk.) käänsi selkänsä viljelijöille. Suomi siirtyi suurten numeroiden ja byrokratian Euroopan unioniin. Siitä seurasi hyvää ja haittaa.
Tiina Sarja toteaa, että juopa kaupunkilaisten ja maalaisten välillä syveni, kehitys suosi suurtuotantoa, eivätkä suomalaisruoan tulevaisuudenkuvat olleet valoisat. Synkät näkymät eivät toteutuneet, mutta Sarja irvii Brysselissä viisautta, joka ilmenee huippuunsa kehitettynä byrokratiana.
Saadakseen tukea viljelijän oli ja on yhä alistuttava vaivalloiseen paperisotaan, jonka parissa tuhannet virkamiehet uurastavat siellä ja täällä. Esimerkiksi kylvöt tuli tehdä tiettyyn päivämäärään mennessä keväällä, vaikka pelto olisi lainehtinut lumen sulamisvesistä kylmän kevään jäljiltä. Varmaan sitä varten oli kuitenkin olemassa erityinen lupalomake. Kovan ja pehmeän rasvan sekoittaminen ei käynyt päinsä, niinpä Voimariini oli ristittävä Oivariiniksi – puhumattakaan erilaisista ”juomista”.
Maito on merkittävä tuoteperhe, joka on vaatinut menestyäkseen keskittämistä ja markkinointia. Kun mainontaan on ollut tarjolla suuret rahasummat, kansakunnan parhaimmisto oli valmis palvelukseen maksua vastaan.
Paulig-tytön tapaan jalostettiin aihepiiriin sopiva Maitotyttö kilpailuineen. Kohta maitoa nauttiviksi tunkesivat terveyden suuret ihanteemme: urheilijat tietenkin. Tosin muutamat heistä myllytettiin jouduttuaan kiinni muiden, kiellettyjen aineiden käytöstä (Ben Johnson, Mika Myllylä). Matti Nykänen ei nauttinut kiellettyjä, mutta joi liikaa sallittuja, joten hänenkin juustomainontansa koki lopun.
Tiina Sarja: Maito. Suoperjuomasta kiistakapulaksi. Docendo 2022.
