Seurantatutkimuksessa havaittiin, että niillä nuorilla, joilla liikkuminen väheni 15 ja 19 ikävuoden välillä, myös sokeriaineenvaihdunnassa, hyvän HDL-kolesterolin pitoisuudessa ja kehon painoindeksissä tapahtui terveyden kannalta epäedullisia muutoksia. Liikkumista lisäävillä puolestaan verenpaine laski.
Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen, UKK-instituutin ja Suomen liikuntalääketieteen keskusten juuri julkaistu tutkimus kertoo, mitä suomalaisten nuorten liikkumiselle tapahtuu aikuisuuden kynnyksellä ja miten liikkumisen muutokset heijastuvat elintapasairauksien riskitekijöihin.
Pitkittäistutkimuksessa suomalaisnuorten liikemittaridataa yhdistettiin ensimmäistä kertaa terveystarkastuksessa kerättyihin terveystietoihin.
– Vertasimme eri tavoin liikkumistaan muuttaneita ja aktiivisuutensa säilyttäneitä nuoria niihin nuoriin, joiden liikkuminen säilyi melko vähäisenä läpi nuoruuden. Tulokset osoittivat, että liikkumisen muutokset heijastuvat terveyden riskitekijöihin jo nuoruudessa, väitöskirjatutkija Tuula Aira Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta kertoo tiedotteessa.
Liikkumisen lähtötaso ratkaisee
Tutkimus paljasti, että 15-vuotiaana paljon liikkuvien ja aikuisikää kohti liikkumista lisäävien verenpaine laski.
– Mielenkiintoista oli se, että liikkumisen väheneminen aikaansai erilaisia riskitekijöiden muutoksia, jotka riippuivat siitä, mikä oli nuoruuden liikkumisen lähtötaso ja kuinka jyrkästi liikkuminen väheni nuoren aikuisuuden kynnyksellä, Aira sanoo.
Liikkumista keskimääräiseltä tasolta alhaiselle tasolle vähentävien nuorten verensokerin säätelyyn osallistuvan insuliinin pitoisuus sekä kehon painoindeksi kasvoivat. Liikkumista korkealta tasolta keskimääräiselle tasolle vähentävillä puolestaan havaittiin paastoverensokerin nousua ja hyvän HDL-kolesterolin laskua.
Toisin sanoen liikkumisen lisääntymisestä seurasi suotuisia muutoksia ja liikkumisen vähenemisestä epäsuotuisia muutoksia terveyden riskitekijöissä – jo näinkin nuorella iällä.
– Verikokeiden tulokset olivat keskimäärin kaikissa nuorten ryhmissä – myös vähän liikkuvilla – viitearvojen sisäpuolella, joten verikoetulokset eivät anna aihetta suureen huoleen, Aira rauhoittelee.
Hänen mukaansa tutkimus kuitenkin selkeästi osoittaa, että liikkumisella on merkitystä terveydelle jo nuoruudessa.
– Kun huomioidaan aiempi tutkimustieto, tiedetään, että pitkään jatkuessaan vähäinen liikkuminen konkretisoituu myöhemmällä iällä suurempana elintapasairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen sairastavuutena.
Tutkimuksessa vakioitiin sukupuolen, tupakoinnin, nuuskankäytön ja ravintotottumusten (hedelmien ja vihannesten käyttö) vaikutus tutkimustuloksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että liikkumisryhmien välillä havaitut erot ja muutokset riskitekijöissä olivat riippumattomia muista tutkituista tekijöistä.
Tutkimuksen aineisto muodostui 250 nuoren liikemittauksista ja verikokeen sisältävästä terveystarkastusaineistosta kahdelta mittauskerralta: vuosilta 2013–2014 nuorten ollessa 15-vuotiaita ja 2017–2018 heidän ollessaan 19-vuotiaita. Ensimmäisessä vaiheessa tutkittavat rekrytoitiin 156 urheiluseuran (seuranuoret) ja sata koulun (nuoret, jotka eivät harrastaneet urheiluseurassa) kautta Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän, Kuopion ja Oulun kaupungeista ja ympäryskunnista.