Lemmikin sairastuminen voi viedä talouden perikatoon

Vuosi sitten tammikuussa Niina Saarinen toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja perusti Meidän Eläinsäätiön. Säätiön tarkoituksena on ylläpitää normaalia, keskihintaista eläinlääkäriasemaa, jonka tuotot ohjataan vähävaraisten ihmisten lemmikkien hoitamiseen nimellistä maksua vastaan.

Näin oman koiran tai kissan kanssa klinikalla asioiva voi osaltaan auttaa huono-osaisempia lemmikkejä ja samalla varmistaa, että jos elämä joskus heittelee, myös omalle lemmikille on tiukassa tilanteessa sama palvelu tarjolla.

Saariselle eläimet ovat aina olleet tärkeitä. Lapsuudenkodista muuton jälkeen lemmikinpitoon tuli pitkä tauko, mutta nyt kotona on kaksi karkeakarvaista mäyräkoiraa: Gunnar, 15 vuotta, ja Bruno, 12 vuotta. Niiden kautta syntyi kimmoke auttaa muita.

– Olen itse voinut aina käydä eläinlääkärillä tarvittaessa. Vähitellen aloin ymmärtää, että kaikki eivät ole samassa asemassa. Kun omat koirat olivat nuoria, hoidon tarve oli vähäisempää ja edullisempaa. Kun ikää tuli ja sen myötä enemmän ja vakavampia sairauksia, ensimmäistä kertaa huomasin, että hoitohenkilöstön käytös muuttui. He alkoivat varovasti kertoa hoitovaihtoehdoista. Ihmettelin miksi, kun yksi oli selvästi paras. Sitten tajusin: kaikilla ei ole varaa valita parasta vaihtoehtoa, ja siksi he automaattisesti listaavat asiakkaalle muita vaihtoehtoja, Saarinen kertoo.

Osa ehdotetuista hoitomuodoista oli Saarisen mukaan ”ihan ookoo vaihtoehtoja”, mutta listalla oli myös se, ettei hoideta ollenkaan. Siis eläimen lopettaminen eli eutanasia.

– Kun oma koirani joutui tehohoitoon – mikä maksaa tonnin päivässä – minulta kysyttiin joka aamu, että jatketaanko vai pitääkö keskeyttää hoito. Tunnistan nyt, että olen elänyt positiivisessa kuplassa. Vähävaraiselle jo kaksisataa euroa voi olla liikaa: korvatulehdusta ei ole varaa hoitaa, Saarinen sanoo.

Niina Saarinen ei ole pelkkä hyvää tarkoittava idealisti. Hän on suorittanut Bachelor of Science -tutkinnon genetiikassa Leicesterin yliopistossa. Ensimmäinen työpaikka oli ranskalaisfirman lääke-edustajana, mistä hän loikkasi yrittäjäksi.

– GeneCodeBook Oy oli innovatiivinen yritys, joka teki kuluttajille geenitestejä apteekkiin. Olimme aikaamme edellä ja kysyntä jäi pieneksi. Nähtiin, ettei ollut kannattavaa jatkaa pitemmälle.

Tämän jälkeen Saarinen siirtyi Mehiläisen omistamaan Hoivapalvelu Metsätähteen ensin yksikönjohtajaksi ja sitten toimitusjohtajaksi.

Koska oppirahat oli maksettu, Saarisen seuraava oma yritys oli hänen mukaansa menestystarina.

– MedEngine palvelee lääketeollisuuden yrityksiä. Se kasvoi pienestä ja on omalla alallaan Pohjoismaiden markkinajohtaja, hän kertoo.

Vuosi sitten Saarinen myi osuutensa yrityksestä, ja hänelle tuli tilaisuus toteuttaa pitkään hautunut haave eläinklinikasta. Hän pohti tarkkaan, valitako säätiö- vai yhdistysmuoto.

– Päädyin säätiöön, koska se turvaa paremmin strategisen ohjauksen ja jatkuvuuden. Ei ole vaaraa, että johto ja strategia menevät uusiksi yhdessä kokouksessa.

Hän on toistaiseksi ainoa rahoittaja, mutta hankkeella on laaja vapaaehtoisten tukijoukko asiantuntijoita, jotka tarjoavat näkemyksiään. Klinikalle tulee leikkaussali, laboratorio sekä röntgen- ja ultraäänilaitteet.

– Toivomme lahjoituksia yksityisiltä ja säätiöiltä. Toivottavasti myös kunnat osallistuvat!
Tavoitteena on avata ensimmäinen eläinlääkäriasema tulevan kesän aikana Helsingissä. Myöhemmin toimipisteitä on tulossa myös muualle Suomeen.

Eläinlääkäripäivillä tehdyn kyselyn mukaan 40 prosenttia vastanneista eläinlääkäreistä ja -hoitajista oli kiinnostuneita pro bono -työstä eli palvelun tarjoamisesta ilmaiseksi.

Toki Meidän Eläinsäätiön klinikalle palkataan myös vakituista henkilökuntaa.

– Yritysten täytyy olla kannattavia. Eläinlääkärit tekevät pientä hyväntekeväisyyttä pinnan alla: jätetään jotain laskuttamatta, mitä ei kerrota asiakkaalle. Jos on työsuhteinen, työnantajan resursseja ei voi käyttää. Meidän kauttamme voi tehdä pro bono -työtä vaikka kerran kuussa. Norjassa on pitkälti vapaaehtoisvoimin toimiva eläinklinikka, Niina Saarinen kertoo.

Saarinen haaveilee myös vapaaehtoisringistä, joka esimerkiksi kävelyttäisi huonosti liikkuvien koiria ja tarjoaisi autokyydin klinikalle.

Meidän Eläinsäätiö valitsee pro bono -asiakkaat sähköisen haun kautta. Hakemukseen liitetään esimerkiksi toimeentulotuki- tai takuueläkepäätös. Kun tukipäätös on tehty, valitut varaavat ajan normaaliin tapaan. He myös käyvät maksamassa pienemmän maksunsa kassalla kuten muutkin. Asiointiprosessi ei erottele vuohiin ja lampaisiin.

– Sosiaalityöntekijöiltä olen kuullut, miten tärkeä lemmikki on vähävaraisille. Kun ei ole rahaa mennä elokuviin tai tavata ystäviä, ollaan kotona lemmikin kanssa. Jos lemmikistä joutuu luopumaan, jää täysin yksin.

Ajatus vähävaraisten lemmikkieläinten hoidosta ei ole Suomessa kokonaan uusi. Ainakin eläinlääkäriasema Pups’n Pets Helsingissä ja Käpäläklinikka Espoossa hoitavat vähävaraisten lemmikkejä tavallista edullisemmin tai maksutta. Lemmikkipiireissä yhteiskuntavastuun ottajia arvostetaan.

Eläinklinikoiden omistus on viime vuosina keskittynyt voimakkaasti. Yrittäjävetoiset klinikat ja kilpailevat ketjut ostetaan pois yksi kerrallaan. Suurimpia eläinlääkäriketjuja ovat Evidensia ja Vireä Group.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) vaati jo 2024 itselleen kilpailuviranomaisen otto-oikeutta voidakseen tutkia liikevaihtorajojen alle jääviä yrityskauppoja, sillä suomalaisten pieneläinlääkäripalveluista maksamat summat olivat kymmenessä vuodessa kaksinkertaistuneet. KKV:n mukaan esimerkiksi Evidensia-ketju nosti hintojaan 28 prosenttia 2021–2024 ostettuaan Omaeläinklinikan.

Hinnannousu on noin 15 prosenttiyksikköä enemmän kuin alalla keskimäärin. Evidensialla oli tuolloin 40–50 ja Vireä Groupilla 10–20 prosentin osuus markkinasta.

Pieneläinsairaaloiden markkinoista Evidensialla on yli 70 prosentin osuus, ja se on kahminut myös kunnallisia eläinlääkäripäivystyksiä. Kummankin ketjun omistaa kansainvälinen, pääomasijoittajavetoinen konserni.
Jos eläinlääkärikulujen nousu sattuu yhteen esimerkiksi työttömyyden kanssa, on se sananmukaisesti tappava yhtälö.

Käytännössä se voi tarkoittaa parannettavissa olevan eläimen lopettamista. Lemmikistä aiheutuvia kuluja ei huomioida esimerkiksi toimeentulotuessa.

Vakuutuskaan ei välttämättä tuo taloudellista helpotusta lemmikin sairastuessa. Esimerkiksi koiran ristisideleikkaus voi maksaa yli 2500 euroa. Vaikka vakuutus olisi voimassa, voi asiakkaalle koitua leikkauksesta yhä satojen eurojen lasku, kun otetaan huomioon vakuutuksen korvauskatto ja omavastuuosuudet.

Ennaltaehkäiseviä hoitoja kuten sterilisaatiota, hammashoitoa tai koiran tarvitsemia rokotuksia vakuutus ei edes korvaa.

Osa lemmikinomistajista onkin taloudellisesti niin ahtaalla, että he hakevat poliisilta pienkeräyslupia ja pyytävät sosiaalisessa mediassa muita osallistumaan eläinlääkärikuluihin. Keräyksiä on niin paljon, että niihin suhtaudutaan jo epäillen.

Lain mukaan kuntien on järjestettävä kiireellistä ensiapua varten päivystyspalvelu kaikille eläimille. Lisäksi kunnan on järjestettävä kiireettömiä peruspalveluita myös lemmikkieläimille ja hevosille, mikäli niitä ei ole kunnassa tai yhteistoiminta-alueella muuten saatavilla.

Vuoden alussa voimaan tullut kunnallisia eläinlääkäripalveluja koskeva uusi eläinlääkintähuoltolaki mahdollistaa sen, että kuntien järjestämisvastuun ulkopuolisista palveluista voidaan periä markkinaperusteinen hinta. Jos kiireettömiä peruspalveluita kuten rokotuksia, loishäätöjä ja lopetuksia, tarjotaan ulkokuntalaisten lemmikeille, on ne hinnoiteltava markkinaperusteisesti.

Viime vuoden joulukuussa liikkeelle pantu kansalaisaloite vaatii eläinlääkäripalveluiden arvonlisäveron alentamista korkeimmasta verokannasta 25,5 prosentista 13,5 prosenttiin. Vero olisi aloitteen tekijöiden mukaan tällöin linjassa hallituksen päätöksen kanssa laskea nykyinen alennettu 14 prosentin verokanta 13,5 prosentin tasolle ja se varmistaisi, että jokainen eläin saa avun riippumatta omistajana taloudellisesta tilanteesta.

Eläin on monelle tärkeä osa arkea, henkinen tuki ja sosiaalinen turvaverkko, aloitteen tekijät muistuttavat.