Suomen ja todennäköisesti pian myös Ruotsin Nato-jäsenyydellä on Latvian entisen puolustusministerin Artis Pabriksin mukaan merkittävä vaikutus Baltian maiden ja koko pohjoisen Euroopan turvallisuuteen.
– Sanoisin, että muutos on valtava. Kyse on tietyllä tavalla unelmamme täyttymyksestä, maansa puolustusministerinä vuosina 2010–2014 ja 2019–2022 toiminut Pabriks sanoo Verkkouutisille antamassaan haastattelussa.
– Suomen ja Ruotsin sotilaallinen liittoutuminen on tärkeää Latvialle, muille Baltian maille, Pohjois-Euroopalle, Euroopalle kokonaisuudessaan ja transatlanttiselle liittokunnalle, jo pelkästään maantieteellisestä ja kulttuurisesta näkökulmasta tarkasteltuna, hän toteaa.
Ministerikautensa jälkeen tohtori Pabriks on keskittynyt johtamaan perustamaansa Northern European Policy Centre -ajatushautomoa. Häntä haastateltiin Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen (NATO StratCom CoE) isännöimän korkean tason konferenssin yhteydessä Riiassa.
– Kun katsomme Itämeren alueen karttaa, kuten minä usein tein jo silloin, kun maani ei vielä ollut vapaa, voisimme piirtää nelikulmion, joka sisältää kaikki Pohjoismaat, Baltian maat sekä Puolan ja Saksan pohjoiset rannikot. Jo tämä sitoo meidät yhteen, mutta niin tekee myös yhteinen historiamme ja vuosisatainen kanssakäymisemme, Artis Pabriks sanoo.
Olennainen askel
Vaikka Suomi ja Ruotsi ovat EU:n jäseniä siinä missä Latviakin, se ei Pabriksin mielestä koskaan yksin riittänyt.
– Vuodesta 2004 lähtien, jolloin maastani tuli Naton jäsen, olen tuonut tätä kaiken aikaa esille Helsingin ja Tukholman suuntaan. Välillä minulle on suututtu molemmissa pääkaupungeissa ja sanottu, että asiasta ei pitäisi puhua. Me kuitenkin ymmärsimme, että niin kauan kuin olitte puolustusliiton ulkopuolella, turvallisuutemme oli epätäydellinen ja yhteistyössämme oli väistämättömiä rajoitteita, Pabriks sanoo.
Hän nostaa esimerkiksi Suomen ja Ruotsin kahdenvälisen puolustusyhteistyön, jota Natoon kuuluneet Baltian maat joutuivat kiinnostuksestaan huolimatta seuraamaan sivusta.
– Pian tilanne on toinen. Voimme tehdä yhdessä kaiken sen, minkä yhteisesti hyväksi katsomme. Turvallisuutemme vahvistuu, kun asevoimamme ja sotilaamme voivat harjoitella yhdessä, hän toteaa.
Talvisodan opetukset
Latvialaiset tuntevat Pabriksin mukaan suurta kunnioitusta Suomen talvisotaa kohtaan, sillä siinä missä latvialaiset kunniakkaasta sotilaallisesta menneisyydestään huolimatta alistuivat Neuvostoliiton painostukseen, suomalaiset asettuivat menestykselliseen vastarintaan ylivoimaista vihollista vastaan.
– Suomen talvisodan esimerkki on meille erittäin arvokas myös tänä päivänä, koska tämänhetkinen puolustusnäkemyksemme perustuu juuri sen opetuksiin. Nyt meillä on laki, joka oikeastaan edellyttää, että enää emme yksinkertaisesti voi antaa periksi painostuksen edessä, hän sanoo.
– Nykyisin tiedostamme, että jokaisen kansalaisen on oltava valmis käyttämään tietojaan ja taitojaan maamme turvallisuuden puolustamiseen. Nyt kun myös Suomi on Naton jäsen, voimme kouluttaa yhdessä, voimme tehdä kahdenvälistä yhteistyötä. Uskon, että se avaa uusia näköaloja myös yhteisille puolustustarvikehankinnoillemme, ex-ministeri toteaa.
Artis Pabriks viittaa muun muassa puolustusministerikaudellaan käynnistettyyn Patrian panssaroituja 6×6-ajoneuvoja koskevaan monikansalliseen CAVS-hankkeeseen (Common Armoured Vehicle System), jossa johtovastuu on Suomella.
Nato-jäsenyyden ja tiivistyvän kahdenvälisen yhteistyön myötä Pabriks kertoo toivovansa, että Suomi lähettäisi päätoimisen puolustusasiamiehen Riikaan. Nykyisin Suomea edustaa kaikissa kolmessa Baltian maassa yksi puolustusasiamies Tallinnasta käsin.
Suomi mukaan eFP-prikaatiin
Artis Pabriks pitää selvänä, että Venäjä pysyy sotilaallisena uhkana myös sen jälkeen, kun hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on ennemmin tai myöhemmin päättynyt.
– Minun visioni on, että silloin me Itämeren maat olemme paljon nykyistäkin lähempänä toisiamme. Silloin alueen Nato-maiden keskinäinen integraatio on paljon vahvempi, ja uskon, että meillä on yhdessä valtavat mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mihin suuntaan puolustusliitto kehittyy. Pidän luontevana, että tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös Puola ja ennen pitkää sekä EU:n että Naton jäseneksi tukeva Ukraina, hän sanoo.
Latviaan sijoitetun Naton monikansallisen eFP-taisteluosaston vahvuus on määrä nostaa mahdollisimman nopeassa tahdissa pataljoonasta prikaatin tasolle. Pabriks näkisi mielellään, että myös Suomi antaisi panoksensa joukon kokoonpanoon.
– Toivon, että ette tyytyisi tiivistämään puolustusyhteistyötänne vain Viron kanssa. Ymmärrän tietenkin hyvin, että teillä on pitkä Venäjän-vastainen raja puolustettavananne, mutta suomalaisten, kuten myös ruotsalaisten osallistuminen Latviassa olevaan prikaatiin olisi silti tavattoman tervetullut. Ainakaan ensi vaiheessa sen ei tarvitsisi edes merkitä joukkoja, vaan esimerkiksi tykistön asejärjestelmiä. Niillä on nykyaikaisessa sodankäynnissä edelleen suuri merkitys, kuten sota Ukrainassa on osoittanut, hän toteaa.