SDP:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ”mannerlaatat ovat nyt liikkeessä”. Näin arvioi puolueen entinen poliitikko, vaikuttaja ja kirjailija Lasse Lehtinen.
SDP:n puoluevaltuusto kokoontuu tänään Helsingissä. Nato-keskustelun uskotaan olevan vahvasti agendalla, vaikkei varsinaisia linjauksia ole vielä odotettavissa.
– Tässä on merkittävä liikahdus tulossa. Olen ymmärtänyt, että ne (puoluevaltuuston) keskustelut eivät ole julkisia, jotta ihmiset voivat tuulettaa kantojaan rauhassa ja luottamuksella. Minun on vaikea kuvitella, että nuori pääministerimme haluaisi jäädä historiaan ihmisenä, joka tässä tilanteessa painoi jarrua, sanoo Lehtinen Verkkouutisille.
Lasse Lehtinen on kannattanut Suomen liittymistä Natoon jo kolmisenkymmentä vuotta. Hän on ollut mielipiteineen puolueen sisällä yksi harvoista.
Lehtinen on arvostellut SDP:n etääntyneen Nato-kielteisyydellään ”kauimmaksi länsimaisesta sosialidemokratiasta” viitaten eri maiden sosiaalidemokraattien vaikutusvaltaan Natossa.
Millä mielin olet seurannut viime aikoina SDP:n sisäistä keskustelua?
– Olen ilolla pannut merkille, että nimenomaan nuoremmassa porukassa ei ole vanhoja suomettuneisuuden taakkoja. Sen sijaan monien suomettuneisuuden ajan henkilöiden tuska – se vaikuttaa olevan tuntuva, kun pitäisikin nyt ehkä muuttaa kantaansa. Nato-jäsenyyden vastustajilla näyttää olevan enää yksi argumentti ja se on se, että pitää vielä miettiä ja pohtia, kun ei suoraan kehdata enää sanoa sitä vastustavaa kantaa. Ihan kuin ei 30 vuoden aikana kaikki (Naton) varjopuolet ja myönteiset puolet olisi jo selvitetty.
– Tuskaisinta tämä näyttää olevan heille, jotka ovat käyttäneet aikaisempina vuosina paljon puheenvuoroja joko Suomen puolueettomuudesta tai sotilasliittojen ulkopuolelle jättäytymisestä tai jotka ovat jopa ymmärtäneet ylen määrin Venäjän harjoittamaa politiikkaa.
Lehtinen toteaa, että SDP:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskusteluilmapiiriä on dominoinut takavuosina vahvasti ”tuomiojamainen ajattelu”.
– Hän (Erkki Tuomioja) on ollut melkoinen auktoriteetti SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ajattelussa.
Venäjän heikkoudet käytettävä hyväksi
Lasse Lehtinen viittaa entisen presidentin Paasikiven opettaneen, että Suomen tulisi käyttää hyväksi sellaiset tilanteet, joissa Venäjä on heikossa asemassa. Vuonna 1905 Venäjän sotiessa Japanissa, tuolloin vielä Venäjän alaisuudessa olevassa Suomessa toteutettiin eduskuntauudistus.
– Vuonna 1917 taas, kun Venäjä oli sekaisin ja Lenin teki oman vallankumouksensa, livahdimme siitä itsenäiseksi. Kolmas kerta oli 1990-luvun alussa, kun Neuvostoliitto sortui ja laitoimme kiireesti jäsenhakemuksen Euroopan unioniin.
– Ja nyt on neljäs tällainen hetki menossa. Venäjä on taas sotkenut asiansa sisäisesti ja ulkoisesti ja nyt meidän pitää miettiä sitä, otammeko lopullisen askeleen lännen yhteyteen eli liitymme Natoon vai jäädäänkö entisiin asemiin toivomaan tulevaisuudelta parasta. Ja historia on opettanut, että ei kannata jäädä entisiin asemiin silloin, kun Venäjällä menee huonosti. Tässä olisi nyt meillä historian suuri paikka tehdä Suomen turvallisuutta taas kerran lisäävä liike.
Julkisuudessa on esitetty erilaisia näkemyksiä Nato-hakemuksen jättämisen ajankohdasta ja siitä, onko ikkuna tai ovi auki ja miten pitkään.
Lehtinen toteaa, että Nato-päätöksen taakse olisi saatava ensinnäkin eduskunnan enemmistö ja toinen työ koskee sen varmistamista, että Suomen hakemus Nato-maissa ”saa asiallisen ja toivottavasti myös myönteisen käsittelyn”.
– Sillä tavalla tässä pitäisi pitää myös kiirettä, koska suomalaisillahan on myös taipumusta – jos meitä ei uhkaa ulkopuolelta mikään tai Venäjä ei ole enää niin sekaisin – ajatella toiveikkaasti, että jospa kaikki vielä järjestyisi entiseen tapaan.
Lehtisen mielestä ”ihannetapauksessa” Suomi jättäisi Nato-hakemuksen ennen juhannusta ja jäsenyys toteutuisi vuoden vaihtuessa.
– Se olisi minun mielestäni toivottava ja käsittääkseni myös realistinen aikataulu.
Miksi edustajat panttaavat kantaansa?
Lasse Lehtinen sanoo, että hänellä on tällä hetkellä vahva luottamus valtiojohtoon – tasavallan presidenttiin ja pääministeriin – Nato-prosessin edistämisessä.
– Ainoa, mitä olen ihmetellyt, on se, kuinka monet kansanedustajat vielä panttaavat sitä omaa henkilökohtaista mielipidettään. Luulisi sen nyt olevan jo tiedossa.
Lehtinen on aiemmin arvioinut, että valtiojohdon liikahdus vaikuttaisi selvästi kansalaismielipiteeseen Natosta. Tässä tapauksessa kimmokkeena toimi kuitenkin Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Suomalaiset näkivät tilanteessa yhtymäkohtia toisen maailmansodan historiaan ja talvisotaan.
– Luulen, että tämä oli se suurin herättäjä, joka sai kansalaismielipiteen liikkumaan rajusti yhteen suuntaan. Tavallaan se yllätti poliitikotkin.
