Saksassa aikuiset lapset voivat joutua osallistumaan vanhempiensa hoivakustannusten maksamiseen, jos heidän vuosittaiset bruttotulonsa ylittävät 100 000 euroa.
Maksuvelvollisuus astuu T-Online-sivuston mukaan voimaan vasta sen jälkeen, kun vanhempien omat tulot ja varallisuus sekä hoivavakuutuksen korvaukset eivät riitä hoivakustannusten kattamiseen ja sosiaalivirasto on joutunut paikkaamaan eron.
Sääntö perustuu vuoden 2020 alussa voimaan tulleeseen omaisten helpotuslakiin (Angehörigen-Entlastungsgesetz). Lain tavoitteena oli pienentää keskituloisten saksalaisten taloudellista vastuuta vanhempiensa hoivasta.
Ennen lakimuutosta lapset joutuivat osallistumaan kustannuksiin huomattavasti pienemmillä tulotasoilla.
Käytännössä raja on niin korkea, että vain pieni osa saksalaisista palkansaajista yltää sen yli. Mikäli vuosittaiset bruttotulot kuitenkin ylittävät 100 000 euroa, sosiaalivirasto laskee henkilön maksuvelvollisuuden monimutkaisella kaavalla.
Saksan korkein oikeus vahvisti lokakuussa 2024 antamassaan päätöksessä alaoikeuksien linjauksen, jonka mukaan lapsen vähimmäissuoja on 2 650 euroa kuukaudessa. Tämän rajan ylittävistä tuloista lapsen tulee käyttää noin 30 prosenttia hoivamaksuun, eli lapsi saa pitää noin 70 prosenttia näistä tuloista.
Raja tarkistetaan jokaiselta lapselta erikseen
Käytännössä lapsille tulevat maksuvelvoitteet ovat keskimäärin 200–800 euroa kuukaudessa, kertoo saksalainen kuluttajaopas Finanztip. Hoivakodin keskimääräinen omavastuu Saksassa on tällä hetkellä noin 3 245 euroa kuukaudessa.
Saksan järjestelmässä 100 000 euron tuloraja tarkistetaan jokaiselta lapselta erikseen. Jos perheessä on useita aikuisia lapsia, vain ne joiden tulot ylittävät rajan, joutuvat maksamaan vanhempansa hoivakustannuksia. Vastuu jaetaan heidän kesken tulojen ja varallisuuden perusteella.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos esimerkiksi kolmesta sisaruksesta yksi ansaitsee 150 000 euroa, toinen 120 000 euroa ja kolmas 80 000 euroa vuodessa, vapautuu kolmas maksuvelvollisuudesta kokonaan.
Maksuvastuu jaetaan vain kahden suurituloisemman kesken, ja he osallistuvat tulojensa mukaisesti. Kuluja ei siis jaeta tasan.
Suomessa hoivakustannukset peritään vain vanhuksen tuloista
Suomessa tilanne on toinen. Suomalaisessa lainsäädännössä elatusvelvollisuus koskee vain alaikäisiä lapsia ja koulutuskustannusten osalta osin vielä täysi-ikäisiä opiskelevia lapsia.
Aikuisilla lapsilla ei ole laissa määriteltyä velvollisuutta osallistua vanhempiensa hoivakustannuksiin riippumatta omasta tulotasostaan.
Suomessa hoivakustannukset peritään asiakasmaksulain perusteella vanhukselta itseltään ja vain hänen omista tuloistaan. Pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa asiakasmaksu on enintään 85 prosenttia nettotuloista, mutta lain mukaan asukkaalle on jäätävä vähintään 195 euroa kuukaudessa omaan käyttöön.
Mikäli vanhuksen tulot eivät riitä hoivakodin kuluihin, hyvinvointialue vastaa erotuksesta.
Suomalaisen vanhuspalvelujärjestelmän rahoituspaineista on käyty runsaasti keskustelua etenkin demografisen muutoksen ja julkisen talouden kestävyysvajeen vuoksi.
Toistaiseksi yksikään puolue ei ole kuitenkaan ehdottanut Saksan kaltaista mallia, jossa hyvätuloiset aikuiset lapset osallistuisivat vanhempiensa hoivakustannuksiin.