Kun Venäjän hyökkäyssota on jatkunut pian kolme kuukautta, joissakin läntisissä puheenvuoroissa kehotetaan edelleen Ukrainaa tinkimään suvereniteetistaan, jotta Vladimir Putin voisi säilyttää kasvonsa.
Presidentti Volodymyr Zelenskyi on torjunut tällaiset aloitteet ja korostanut, että maailman ei pitäisi etsiä keinoja Venäjän pelastamiseksi, vaan rauha voi tulla vasta, kun hyökkääjä on tunnustanut tappionsa. Analyysi siitä, miten Kreml tekee ulkopoliittisia päätöksiä, tukee tutkija Ksenija Kirillovan mukaan Zelenskyin valitsemaa linjaa.
– Läntisten johtajien logiikan mukaan maan käyttäytymistä kansainvälisellä areenalla määrittävät sen kansalliset edut ja muiden valtioiden toimet. Tämä logiikka romahtaa, kun sitä sovelletaan Venäjään – maahan, jonka aggressiivinen ulkopolitiikka on puhtaasti sisäisten prosessien rationalisointia ja joka asennoituu välinpitämättömästi muiden toimiin, Kirillova kirjoittaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
– Sota on ilmaus yhden miehen imperialistisista pyrkimyksistä, hänen henkilökohtaisista komplekseistaan ja mielihaluistaan. Putinin lukuisat esseet siitä, että venäläiset ja ukrainalaiset ovat ”yksi kansa”, ja väitteensä, että Ukraina on saanut ”laittomasti” Venäjän alueita, kuvastavat täydellisesti aggression todellista syytä. Kyse on Putinin kyvyttömyydestä hyväksyä Ukrainan itsenäisyys, hänen henkilökohtaisista ambitioistaan ja kaikkien Neuvostoliitosta vapautuneiden valtioiden ja kansojen itsenäisyyden täydellisestä kieltämisestä, hän toteaa.
Asialla myös Aleksandr Dugin
Koska venäläisille ei voida kertoa Putinin todellisia motiiveja, hyökkäyssotaa pyritään oikeuttamaan tekaistuin perustein. Kremliä tukevat tutkijat esittävätkin hyökkääjän uhrina ja uhrin syyllisenä. Tässä narratiivissa Ukraina on aloittanut sodan eurooppalaisten ja amerikkalaisten liittolaistensa tuella voidakseen tuhota Venäjän.
– Mielenkiintoista on, että ideologit ja propagandistit myöntävät vastakkainasettelun lännen kanssa olevan venäläisten silmissä ihanteellinen oikeutus Kremlin käynnistämälle sodalle. Varsinkin Putiniin vaikuttava äärioikeistolainen Aleksandr Dugin myöntää avoimesti, että ”sota länttä vastaan selittää ja oikeuttaa kansan mielestä kaiken”, Kirillova sanoo.
Äskettäisessä kirjoituksessaan Duginin intoilikin tämän asetelman tarjoavan lähes ehtymättömät mahdollisuudet Venäjän ”erikoisoperaation” jatkamiselle.
Samaan tapaan Kreml pyrkii Kirillovan mukaan selittämään myös uutisia, jotka ensi näkemältä Venäjän kannalta hyvin huonoja. Näin on tapahtunut myös silloin, kun Venäjän oma aggressiivinen politiikka on ajanut sotilaalliset liittoutumattomat Suomen ja Ruotsin tavoittelemaan Nato-jäsenyyttä.
– Kremliä myötäilevät tutkijat, jotka eivät ole kyenneet kertomaan totuutta, ovat joutuneet tehtailemaan teorian ”eliittien syvästä muutoksesta” Pohjoismaissa. Propagandistit väittävät, että ” Ruotsin ja Suomen useimmat valtiomiehet ovat Yhdysvaltain rajoittamattoman ylivalta-ajan tuotteita” eivätkä palvele maidensa kansallista etua, vaan ”liberaalia maailmanjärjestystä”, hän toteaa.
Venäjän ulkopolitiikka onkin Kirillovan mukaan nähtävä välineenä, jolla Kreml legitimoi sisäpolitiikkaansa.
– Niin kauan kuin Kreml kieltää sekä tosiasiat että omien toimiensa seuraukset, lännen pitäisi ymmärtää, että se on yksinkertaisesti kykenemätön neuvottelemaan. Se ei ymmärtäisi, mistä aloittaa, ja pelkäisi sitä, mihin neuvottelut voisivat päätyä.
