Italialainen Fabio Minetti, 61, löysi kuolleen isänsä huonekaluja järjestellessään kaksi vuonna 1971 avattua säästökirjaa. Muu perhe ei tiennyt niiden olemassaolosta. Asiasta kertoo La Stampa.
Torinon säästöpankin kirjoille oli talletettu yhteensä lähes 5,9 miljoonaa Italian liiraa. Minettiä avustavan kuluttajajärjestön mukaan talletusten arvo voisi korkoineen ja arvonkorotuksineen nousta nykyrahassa noin 110 000 euroon.
Pelkkä säästökirjan löytyminen ei kuitenkaan tarkoita, että rahat voi nostaa. Ratkaisevaa on, onko talletus vanhentunut ja hyväksyykö pankki perillisen vaatimuksen.
Italiassa tällaisiin talletuksiin sovelletaan yleensä kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Minetin juristit katsovat, että määräaika pitäisi laskea vasta siitä hetkestä, jolloin perillinen sai tietää säästökirjoista ja pystyi ensimmäisen kerran vaatimaan rahoja.
Kuluttajajärjestö on esittänyt vaatimuksen UniCreditille, joka on Torinon säästöpankin seuraaja. Pankin vastausta odotetaan.
Kuluttaja-asioihin erikoistunut asianajaja Stefania Bondini varoittaa kuitenkin liian suurista odotuksista. Hänen mukaansa Italian korkeimman oikeuden ratkaisut eivät tue tulkintaa, jonka mukaan vanhentumisaika alkaisi vasta säästökirjan löytymisestä.
Bondinin mukaan kuluttajajärjestöille tuodaan usein isovanhempien laatikoista löytyneitä vanhoja säästökirjoja, joiden uskotaan olevan omaisuuden arvoisia. Todellisuudessa niiden ainoa arvo voi olla muutamia kymmeniä euroja keräilyesineenä.
Vanhan säästökirjan löytäjän kannattaa ennen suuria odotuksia selvittää ainakin, mikä pankki vastaa alkuperäisen pankin sitoumuksista ja onko talletus ehtinyt vanhentua. Mahdollisen oikeusjutun kustannukset voivat nousta suuriksi, jos pankki torjuu vaatimuksen.
Minetin tapauksessa 110 000 euron laskennallinen arvo voi siis jäädä paperille. Lopputulos riippuu siitä, hyväksyykö UniCredit vaatimuksen vai joutuuko asia tuomioistuimen ratkaistavaksi.