Turun yliopiston tutkijat Maiju Kannisto, Heidi Keinonen, Janne Mäkelä ovat professori Anu Koivusen johdolla tehneet Ylen ohjelmistosta tutkimuksen radion ja television aikakaudelta monialustaiseen digitaaliseen nykyhetkeen. Teos tarjoaa ensimmäistä kertaa kokonaiskuvan siitä, miten Yle on ollut mukana rakentamassa ja uudistamassa suomalaista kulttuuria ohjelmatuotantonsa kautta.
O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradio -osakeyhtiö aloitti ohjelmatoimintansa syyskuussa 1926. Toimintaa tehosti vuonna 1928 Lahteen rakennettu suurasema, joka oli tuolloin yksi Euroopan voimakkaimmista radioasemista. Lähetykset kuuluivat kauas Suomen rajojen ulkopuolelle.
Musiikilla oli aluksi selkeä enemmistö ohjelmistosta, peräti 69 prosenttia. Musiikin jälkeen esitelmät olivat puheohjelmiston ytimessä. Ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonna 1927 esitelmiä oli 570 kappaletta.
Radiokuuluttajan tehtäviin kuului tarvittaessa myös esiintyjän rauhoittelu, sillä vaikka kyseessä oli monesti tottunut puhuja, oli esiintymistilanne radiossa uusi ja jännittävä. Esitelmän pitäjille tilanne tyhjässä studiossa ilman reagoivaa yleisöä saattoi olla pelottavakin. Oman puheäänen kuuleminen löi äänen oudon ontoksi, mikä synnytti joskus mikrofonikammoa.
Television aikakausi
Tekniikan Edistämissäätiön TES-TV:n lähetykset olivat alkaneet Suomessa maaliskuussa 1956 ja Yleisradio pyrki aloittamaan omat lähetyksensä mahdollisimman pian. Televisiosta oli tietoa lähinnä tekniikan väellä, mikä johti vuosia kestäneeseen insinöörivetoiseen ohjelmantekoon. Yleisradion säännölliset tv-lähetykset alkoivat vuonna 1958.
Vuonna 1964 Yleisradio osti talousvaikeuksiin ajautuneen Tesvision, josta muodostettiin seuraavana vuona TV 2.Yleisradion viihde- ja draamatuotanto jakautui siis kahdelle kanavalle ja TV 2:n tuotantoyksikkö sijoitettiin Tampereen Tohloppiin.
Kansainvälistä menestystä tuli, kun Jukka Virtasen, Aarre Elon ja Matti Kuuslan eli VEK-ryhmän tekemä Lumilinna vuonna 1965 teki suomalaista televisiohistoriaa voittamalla Montreaux’n Rose d’Or (Kultainen ruusu) -kilpailussa sekä varsinaisen pääpalkinnon että lehdistöpalkinnon.
Ylen draamatuotannon merkittävin muutos 1990-luvulla oli niin kutsutun sarjakoneen käynnistäminen. Tämä merkitsi yksittäisten tekijöiden luovuuden varaan rakentuvan tekemisen korvaamista tehokkaalla ja ryhmätyöhön perustuvalla tuotantotavalla, jossa niin käsikirjoittajat kuin ohjaajatkin olivat vaihdettavissa.
TV1:n ensimmäinen jatkuvajuoninen perhesarja, Kotikatu, käynnistyi vuonna 1995 ja siitä muodostui kanavan suurin fiktiosatsaus ja Ylen pitkäikäisin draamasarja. Tuottaja Hannu Kahakorpea pyydettiin käynnistämään ainakin kolmivuotiseksi kaavailtu tuotanto.
Hänelle monivuotisuus ja jokaviikkoinen esitysaika merkitsivät pahinta tilannetta, mitä taiteilija voi kuvitella. Kahakorpi suostui kuitenkin tehtävään ja hän löysi sopivan kuvauspaikan Korkeavuorenkadulta, jossa Johanneksenkirkon läheisyyteen rakentui oma kylämäinen alueensa vanhoine kivitaloineen ja huoltoasemineen. Sarjaa esitettiin vuoteen 2012 saakka.
Vastaavasti TV 2:n ensimmäinen pitkä draamatuotanto oli Metsolat, jota tehtiin 40 jaksoa vuosien 1993-1996 aikana. Kainuulaisen suvun selviytymistarinaa 1990-luvun laman keskellä kuvannut sarja sai parhaimmillaan yli kaksi miljoonaa katsojaa ja löi jopa MTV3:n Kauniiden ja rohkeiden katsojaennätykset. Metsolat toimi TV 2:n tärkeimpänä pelastusrenkaana ja auttoi kanavajohtoa perustelemaan Yleisradion lupamaksuvarojen käyttöä ja menestyssarjojen merkitystä kilpailtaessa katsojista.
Suureen suosioon pääsi myös sketsisarja Kummeli, jota esitettiin TV 2:ssa vuosina 1991-2004. Se oli myös ensimmäinen kotimainen tv-sarja, jota markkinoitiin oheistuotteilla, kuten t-paidoilla, lippiksillä ja makeisilla. Tohloppiin perustettiin jopa erityinen putiikki myymään Kummeli-tuotteita. Kummeli-VHS oli Yleisradion ensimmäinen myyntivideo.
Elokuvan pelastaja
Samaan aikaan kun YLE:n televisiotoiminta alkoi 1950-luvun lopulla, niin kotimainen elokuvatuotanto oli suurissa vaikeuksissa. Televisioiden yleistyessä elokuvissakäyntien määrä väheni selkeästi.
Yleisradion elokuvatoiminta laajeni vuonna 1963, jolloin se osti Suomen Filmiteollisuus Oy:lta (SF) sen elokuvaoikeudet ja kaluston. Kaupan myötä YLE sai runsaasti osaavia työntekijöitä. Esimerkiksi lähes kaikki SF:n kuvaajat, lavastajat ja sähkömiehet siirtyivät Yleisradioon.
Vuonna 1982 Yleisradio osti Fennada-Filmi Oy:n ja sai kaupassa yli 200 lyhyttä ja 68 pitkää elokuvaa, muun muassa Komisario Palmu –elokuvat. Samana vuonna Yleisradio osti myös Suomi-Filmi Oy:n 150 pitkän elokuvan sekä kaikkien dokumenttien esitysoikeudet 12 miljoonalla markalla.
Vuonna 1984 YLE osti Jörn Donner Productions Oy:n 15 kokoillan elokuvan esitysoikeudet ja seuraavina vuosina yksityisiltä tuottajilta yli 30 elokuvan esitysoikeudet.
Kulttuurin vuosisata. Luova ohjelmatyö Yleisradiossa 1926-2025. Toimittaneet Anu Koivunen, Maiju Kannisto, Heidi Keinonen ja Janne Mäkelä. 584 sivua. SKS Kirjat.
