Vladimir Putin antoi helmikuisessa puheessaan kansakunnan tilasta sosiaalimenoja koskevia lupauksia, jotka toimittaja Andrei Pertsevin mukaan viittaavat siihen, että vähintään yksi venäläinen on saamassa uuden vaikutusvaltaisen viran.
– Tämä onnekas henkilö on todennäköisesti joko varapääministeri, jolle suodaan laajennetut valtuudet, tai erityiskoordinaattori. Kummassakin tapauksessa tämä saa säännöllisen yhteyden presidenttiin, mahdollisuuden jaella suuria summia ja välineet oman julkikuvansa muokkaamiseen. Näin hallinnon sisälle syntyy automaattisesti uusi valtakeskus, riippumattomassa verkkolehti Meduzassa työskentelevä Pertsev sanoo ajatushautomo Carnegien julkaisemassa artikkelissa.
Suoranaisia vaalilupauksia Putin ei näennäisten presidentinvaalien alla ole antanut. Kansakunnan tilaa käsitelleessä puheessaan hän kuitenkin julkisti viisi uutta ”kansallista hanketta”, joista neljä on Pertsevin mukaan selvästi sosiaalisia.
Niihin sisältyy muun muassa tuettuja asuntolainoja, sosiaalisia avustuksia perheille, valtion työntekijöiden palkankorotuksia sekä koulujen, yliopistojen ja sairaaloiden rakentamista ja nykyaikaistamista.
– Syy on selvä: sosiaalisista panostuksista Kreml saa suurimman poliittisen hyödyn. Ihmiset huomaavat aina, kun paikallinen koulu tai sairaala kunnostetaan. Kuvernöörit ja hallitseva Yhtenäinen Venäjä -puolue toki hyötyvät näistä hankkeista, mutta suurin hyötyjä on Putin, Pertsev toteaa.
Dmitri Medvedevin vanavedessä
Uusista kansallisista hankkeista on hyötyä myös kaikille niiden toteuttamiseen osallistuville ja ennen kaikkea sosiaaliasioista vastaavalle varapääministerille. Osallisina ovat myös teollisuudesta ja rakentamisesta vastaavat varapääministerit.
– Näillä johtajilla on mahdollisia useisiin hyötyihin. Ensinnäkin manipuloimalla tarjouskilpailuprosesseja he voivat pitää huolen siitä, että sopimukset myönnetään ”ystävällismielisille” yrityksille. Toiseksi he saavat yhteyden Putiniin, joka todennäköisesti järjestää säännöllisesti sekä julkisia että suljettuja kokouksia kansallisten hankkeiden toteuttamisesta, Pertsev sanoo.
Läheiset yhteydet Putiniin ovat erittäin arvokkaita Venäjän valtajärjestelmässä, sillä ne tuottavat taloudellisia ja poliittisia palkkioita ja ovat usein jopa muodollista asemaa tärkeämpiä.
– Paras esimerkki tästä on Dmitri Medvedev, joka nimitettiin ensin kansallisten hankkeiden valvojaksi vuonna 2005. Kolme vuotta myöhemmin Putin valitsi silloin varapääministerinä toimineen Medvedevin seuraajakseen presidenttinä, Pertsev toteaa.
Kohti vallan huippua
Kansallisista hankkeista vastaavan henkilön on Pertsevin mukaan helppo luoda itsestään myönteistä mielikuvaa, sillä hän voi ikään kuin ”taikoa rahaa” erilaisiin hyviin tarkoituksiin, kun taas ongelmat voidaan sysätä suoraan taloudesta vastaavien ministerien niskoille.
Sisäpolitiikasta vastaava presidentinhallinnon kakkosmies Sergei Kirijenko on Pertsevin mukaan todennäköisin ehdokas sosiaalisia hankkeita valvovan varapääministerin virkaan.
– Sen lisäksi, että hän on osallistunut tiiviisti yhteiskunnallisiin projekteihin miehitetyssä Ukrainassa, hän johti aiemmin myös monia sosiaalisia hankkeita toteuttanutta valtion ydinvoimayhtiö Rosatomia ja oli lyhyesti pääministerinä 1990-luvulla, Pertsev sanoo.
Muita mahdollisia ehdokkaita voisivat olla esimerkiksi varapääministeri Juri Trutnev sekä Putinin suosikkeihin lukeutuva infrastruktuurimies Marat Husnullin ja digitalisaatiosta vastaava varapääministeri Dmitri Tšernyšenko. Niin tai näin, uuden varapääministerin viran perustaminen aiheuttaa Pertsevin mukaan merkittävän muutoksen vallan tasapainossa.
– Kun otetaan huomioon Medvedevin nousu juuri kansallisten hankkeiden kautta presidentiksi, nimitys merkitsee sitä, että eliitti alkaa pohtia Putinin mahdollista seuraajaa. Henkilö, joka tehtävän saa, nähdään väistämättä uudessa valossa, Pertsev toteaa.
Putin on jo usean vuoden ajan välttänyt suuria uudelleenjärjestelyjä Venäjän korkeimpien virkamiesten joukossa estääkseen kaikki spekulaatiot vallansiirrosta tai seuraajista. Nyt hänellä ei Pertsevin mukaan ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin antaa valtakirja uudelle merkittävälle poliittiselle toimijalle.