Lännessä on pitkään spekuloitu sillä, mitkä ovat presidentti Vladimir Putinin todelliset ”punaiset linjat”. Käsitteellä tarkoitetaan brittitutkija Nigel Gould-Daviesin mukaan yleensä ennalta määriteltyjä rajoja toimille, joita tietty valtio – tässä tapauksessa Venäjä – on valmis muilta hyväksymään.
Ajatuksena on, että jos länsi ylittää nämä rajat, Venäjä vastaa uusin ja entistä vaarallisemmin keinoin. Näin Venäjän määrittämät ”punaiset linjat” asettaisivat rajat sille, mitä länsimaat voivat Ukrainan tukemiseksi tehdä.
– Tässä ajattelutavassa on kolme virhettä. Ensinnäkin siinä oletetaan, että punaiset linjat olisivat valtion ulkopolitiikan muuttumattomia piirteitä. Niin ei juuri koskaan ole, International Institute for Strategic Studies -ajatushautomossa työskentelevä Gould-Davies toteaa The New York Timesissa.
Tosiasiassa se, mitä valtiot väittävät pitävänsä ehdottoman ei-hyväksyttävänä, voi hänen mukaansa muuttua radikaalisti ja nopeasti. Esimerkiksi vuonna 2012 Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti, että Syyrian turvautuminen kemiallisten aseiden käyttöön olisi ”punainen linja”, joka johtaisi ”valtaviin seuraamuksiin”. Kun Syyria pian tappoi satoja siviilejä hermomyrkky sariinilla, USA:n reaktio jäi kuitenkin vaisuksi.
Myös talebanien paluun valtaan Afganistanissa piti olla ehdottoman ei-hyväksyttävä asia, kunnes sen elokuussa 2021 – muuttuneiden prioriteettien ja erilaisten kustannus-hyötylaskelmien vuoksi yhtäkkiä annettiinkin tapahtua.
– Nämä eivät ole poikkeuksia. Todellisuudessa punaiset linjat ovat lähes aina joustavia, muuttuvia ja ehdollisia – eivät geopoliittisesti kiveen kaiverrettuja, Gould-Davies painottaa.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Nigel Gould-Davies on toiminut pitkään Britannian ulkoasiainhallinnossa, muun muassa maansa suurlähettiläänä Valko-Venäjällä.
Bluffit on torjuttava
Kun puhutaan punaisista linjoista, kiinnitetään Gould-Daviesin mukaan yleensä liian yksipuolisesti huomiota vain valtion eskaloivaan reaktioon ja sen vastustajalle aiheuttamiin riskeihin, mutta sivuutetaan ne riskit, joita eskaloiva valtio joutuu itse kohtaamaan. Tästä seuraa se, että eskalaatiolla uhkaaminen voi usein olla bluffia.
– Huoli Venäjän punaisista linjoista johtuu ennen kaikkea pelosta, että Venäjä saattaa turvautua ydinaseiden käyttöön. Lännen pitäisi estää tämä Venäjään kohdistetulla pelotteella sen sijaan, että se pidättelee itseään – tai painostaa Ukrainaa tekemään niin – Venäjän provosoitumisen pelossa, Gould-Davies sanoo.
– Venäjä on yrittänyt epäonnistuneesti asettaa punaisia linjoja ja uhannut ydinaseiden käytöllä useaan otteeseen sodan alkamisesta lähtien. Niin tapahtui viimeksi marraskuussa Ukrainan joukkojen vapautettua Hersonin vain kuusi viikkoa sen jälkeen, kun Vladimir Putin oli julistanut sen osaksi Venäjää. Ukraina ja länsi ovat oikeutetusti torjuneet nämä bluffit, ja niin niiden pitäisi tehdä jatkossakin, hän toteaa.
Viesti Vladimir Putinille
Lännen olisi tutkijan mielestä pyrittävä vakuuttamaan Vladimir Putin siitä, että Venäjän joukkojen vetäminen Ukrainasta on vähemmän vaarallista kuin taistelun jatkaminen. Hän pitää todennäköisenä, että Putin perääntyy, jos hän ymmärtää pitkän sodan uhkaavan hänen hallintoaan heikentämällä kohtalokkaasti Venäjän sisäistä yhteenkuuluvuutta tai laajenemalla hallitsemattomaksi.
Oman valta-asemansa säilyttäminen näyttää olevan ainoa asia, jota Putin pitää vielä tärkeämpänä kuin Ukrainan alistamista, Gould-Davies arvioi. Yhdysvaltoja hän kehottaa nyt keskittymään kolmeen asiaan.
– Ensinnäkään sen ei pitäisi enää julistaa, että on toimia, joihin se ei ryhdy, ja asejärjestelmiä, joita se ei ole valmis Ukrainan tukemiseksi tarjoamaan, hän sanoo.
– Toiseksi Yhdysvaltojen ja sen kumppaneiden on tehtävä selväksi, että aika toimii Venäjää vastaan – ei sen eduksi, kuten Putin yhä uskoo. Lännen olisi osoitettava valmiutensa mobilisoida valtava taloudellinen ylivoimansa ja asetettava uusia ankaria pakotteita sen varmistamiseksi, että Ukraina voittaa Venäjän, hän toteaa.
Kolmanneksi hän kehottaa tekemään selväksi Venäjän kansalle, että joukkojen hallittu vetäminen Ukrainasta ei johda venäläisten kannalta katastrofaalisiin seurauksiin.
