Venäjä aloitti viikko sitten perjantaina uuden hyökkäyksen rajan yli Ukrainan Harkovan alueelle ja uhkaa nyt Ukrainan toiseksi väkirikkainta Harkovan kaupunkia.
– Venäjä toivoo Ukrainan keskittävän Harkovan alueelle resurssejaan, minkä seurauksena Ukrainan puolustuslinjat heikkenevät muilla kriittisillä rintamalohkoilla, arvioivat eturivin sotatutkijat Michael Kofman ja Rob Lee New York Timesin mielipidekirjoituksessaan.
Venäjän joukot eivät ole vielä saavuttaneet Harkovan kaupungin itäpuolella sijaitsevaa pääpuolustuslinjaa, jota miehittävät hyvin varustetut ja kokeneet Ukrainan prikaatit. Tilanne on kuitenkin Kofmanin ja Leen mukaan vakava.
– Ukrainan prioriteettina on etulinjan vakauttaminen ja hyökkääjän suuren läpimurron estäminen, mikä saattaa onnistua. Ukrainalla on kuitenkin useita haasteita, jotka ovat kertyneet viime vuodesta lähtien ja joita ei voida ratkaista nopeasti.
– Vaikka USA:n kongressi äskettäin hyväksyi Ukrainalle suunnatun valtavan apupaketin, tilanne todennäköisesti huononee ennen kuin se paranee.
Kofmanin ja Leen mukaan Venäjä ei pyri valtaamaan Harkovaa, vaan uhkaamaan sitä tykistöllä ja etenemällä kohti kaupunkia.
– Vaikka Venäjältä puuttuu tarvittavat joukot hyökätäkseen itse kaupunkiin, operaatio on suunniteltu dilemman luomiseksi. Ukrainan joukot on jo levitetty (pitkälle rintamalinjalle) suhteellisen ohuesti; vetämällä Ukrainan reservejä ja parempia yksiköitä Harkovan puolustukseen Venäjän hyökkäys heikentää muita etulinjan osia.
– Venäjä keskittyy edelleen Donetskin alueen kaikkien osien miehittämiseen idässä ja pyrkii valtaamaan tärkeimmät liikenne- ja asutuskeskukset.
Viime päivinä joitakin ukrainalaisia yksiköitä on jo siirretty Donetskista Harkovaan. Ukrainan sanotaan myös lähettävän yksittäisiä, prikaatistaan irrotettuja pataljoonia vahvistamaan muita kriittisiä rintamalohkoja. Se kuluttaa yksiköitä entisestään.
– Tämä uhkaa jättää Ukrainan joukot Donetskissa entistä haavoittuvampaan asemaan, jos Venäjä keskittää reservejään sille suunnalle. Venäjän joukot luovat painetta myös Harkovan itäpuolella sijaitsevassa Kupjanskin kaupungin ympäristössä ja Etelä-Ukrainan Zaporižžjan alueella. Pohjois-Ukrainassa Sumyn ja Tshernihivin alueilla saattaa tapahtua tunkeutumisia rajan yli, Kofman ja Lee toteavat.
Ukrainan kolme ongelmaa
Venäjä aloitti hyökkäyksensä Harkovassa Ukrainan ollessa haavoittuvassa asemassa.
– Viime syksystä lähtien Ukrainalla on ollut kolme toisiinsa liittyvää ongelmaa: ampumatarvikkeiden, miesvoiman ja linnoitteiden puute. Ukraina on edistynyt linnoitteiden parantamisessa kevään aikana, ja USA:n apupaketin pitäisi lieventää sen ammuspulaa. Mutta Ukrainan miesvoima on edelleen heikentynyt etenkin tärkeän jalkaväen osalta, Kofman ja Lee kertovat.
Heidän mukaansa Ukrainalla on ollut vaikeuksia korvata viime kesän vastahyökkäyksessään kärsimät tappiot.
– Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puolustajalla on usein liian vähän sotilaita miehittämään juoksuhautoja. Jalkaväen puutteen vuoksi myös joukkojen kierrättäminen ei ole kestävällä tasolla, mikä voi johtaa ajan myötä uupumiseen. Tämä saa aikaan haitallisen vaikutuksen, joka ei rohkaise vapaaehtoisia liittymään asevoimiin. Monet ukrainalaiset prikaatit ovat alivahvuisia, ja moni sotilas on yli 40-vuotias.
Kofman ja Lee korostavat, että Ukrainassa on tarpeeksi miehiä sotilaiksi.
– Vaikea tilanne on seurausta poliittisista valinnoista, hauraasta liikekannallepanojärjestelmästä ja useita kuukausia kestäneestä poliittisesta väännöstä ennen äskettäin hyväksyttyjä mobilisaatiolakeja. Näillä laeilla pyritään laajentamaan käytössä olevaa sotilasjoukkoa alentamalla asevelvollisuusikää, rankaisemalla palvelusta vältteleviä, sallimalla joidenkin vankien palvelus ja tarjoamalla kannustimia vapaaehtoisille. Näillä laeilla voidaan parantaa miespulaongelmaa, mutta paljon riippuu siitä, kuinka ne toteutetaan. Tilanteen paraneminen kestää joka tapauksessa kuukausia.
Edessä vaikea vuosi
Venäjän kerrotaan rekrytoivan tällä hetkellä noin 30 000 sopimussotilasta kuukaudessa.
– Monet näistä värvätyistä eivät ole ihanteellisia sotilaita ja ovat myös yli 40-vuotiaita. Mutta tämä fyysinen etu – yhdistettynä tykistö-, lennokki- ja liitopommi-iskuihin – on antanut Venäjälle määrällisen etulyöntiaseman, Kofman ja Lee sanovat.
Heidän mielestään Venäjän edut eivät kuitenkaan välttämättä ole ratkaisevia.
– Joukkojen laatu ja johtajien kärsimät tappiot ovat rajoittaneet Venäjän kykyä toteuttaa laajempia operaatioita. Siksi venäläisillä on vaikeuksia kääntää joukkojen eteneminen läpimurroiksi, eivätkä he ole kyenneet saavuttamaan suurempia voittoja. Venäjä käyttää myös kalustoaan loppuun nopeasti – suurin osa tulee varastoista – ja sillä tukee olemaan pulaa siitä vuonna 2025.
Kofmanin ja Leen mukaan Ukrainalla on edessään vaikea vuosi, vaikka USA:n apupaketin myötä rintamalle virtaa yhä enemmän asejärjestelmiä ja ammuksia.
– Ukraina on ostanut itselleen lisää aikaa amerikkalaisen avun turvin, ja se antaa varmuutta käytettävissä olevista resursseista. Rahoitus voi olla riittävä, jotta Ukraina pystyy pitämään puolustustaan yllä ja parhaassa tapauksessa palauttamaan asevoimiensa hyökkäyskyvyn. Se tarjoaa mahdollisuuden. Mutta tulevaisuus riippuu siitä, miten länsi – jolla on merkittävä rooli koulutuksessa, tiedustelutiedon jakamisessa ja muissa tukimuodoissa – ja Ukraina voivat käyttää sitä hyväkseen.
Michael Kofman on erikoistunut tutkimuksessaan Venäjän asevoimiin ja työskentelee Carnegie-ajatushautomon Venäjä-tutkimusohjelman vanhempana tutkijana. Rob Lee on entinen Yhdysvaltain merijalkaväen upseeri ja FPRI-ajatushautomon vanhempi tutkija.