Vielä taannoin Vladimir Putin pyrki Pietarin talousfoorumin vuosittaisissa esiintymisissään vakuuttamaan läntiset poliitikot ja elinkeinoelämän vaikuttajat Venäjän luotettavuudesta ja yhteistyön molemminpuolisista hyödyistä. Tällä kertaa viesti oli toinen: nyt Putin muun muassa uhkasi Ukrainan tukijoita ”epäsymmetrisillä” vastatoimilla niitä kuitenkaan tarkemmin määrittelemättä.
Saksalaisen Focus Online -uutissivuston haastattelema itävaltalaisprofessori Gerhard Mangott selittää Putinin tarkoittaneen, että Venäjä aikoo vastata Ukrainan läntisin asein tekemiin iskuihin suoran vastaiskun asemesta jollakin aivan muulla tavalla.
– Samaan aikaan hän kuitenkin puhuu symmetrisistä vastatoimista eli pitkän kantaman ohjusten sijoittamisesta ystävällismielisiin maihin, joista käsin länsivaltojen intressejä voitaisiin uhata, Mangott sanoo.
Putin ei näytä Münchenin turvallisuuskonferenssin Venäjä-asiantuntijan Nico Langen mukaan varautuneen siihen, että länsimaat purkaisivat Ukrainalle toimitetuille asejärjestelmille asettamiaan rajoitteita. Putin siis jatkaa uhkailujaan, vaikka rajoitteita on jo purettu ja Ukraina on tehnyt lukuisia onnistuneita iskuja Venäjän maaperällä sijaitseviin sotilaallisiin kohteisiin.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Lange on työskennellyt muun muassa Saksan puolustusministeriössä ja asevoimissa sekä johtanut arvovaltaisen Konrad Adenauer -säätiön toimistoa Kiovassa.
Putinin puheet pitkän kantaman ohjusjärjestelmien sijoittamisesta ystävällismielisiin maihin saattaisivat Mangottin mielestä viitata Iraniin ja Jemeniin – mahdollisesti myös Kuubaan tai Venezuelaan.
– On jäänyt epäselväksi, mitä Putin tarkkaan ottaen tarkoittaa uhkauksillaan aseiden sijoittamisesta. Suurin riski seuraisi niiden sijoittamisesta Valko-Venäjälle. Sieltä käsin niitä voitaisiin suunnata Puolaa ja Baltian maita vastaan. Kenties Putin harkitsee myös nykyaikaisten venäläisaseiden toimittamista Iraniin, saksalaistutkija Lange toteaa.
Se, että Putin esitti uhkauksensa lähes kolme tuntia kestäneessä uuvuttavassa ja lähinnä luentoa muistuttaneessa lehdistötilaisuudessa, on hänen mukaansa tyypillistä käyttäytymistä valtakautensa loppuvaihetta elävälle diktaattorille.