Toukokuun puolivälissä aloitetun Venäjän hyökkäyksen arvioidaan hidastuneen merkittävästi Harkovan alueen pohjoisosissa. Alkuvaiheen eteneminen oli nopeaa, koska Ukraina ei ollut sijoittanut puolustusasemiaan aivan rajan tuntumaan, jossa ne olisivat olleet alttiina tykistölle.
Professori Justin Bronkin mukaan venäläisjoukot käytännössä siirtyivät muutaman kilometrin ei-kenenkään-maalle. Ukraina siirsi alueelle nopeasti vahvistuksia, mikä hyydytti etenemisen. Operaatio toisaalta saavutti yhden tavoitteensa, joka oli Ukrainan reservien sitominen ja huomion siirtäminen pois maan itäosien taisteluista.
Vuoden 2022 loppuvuoden vastahyökkäyksen seurauksena rintamalinja lyheni, ja Ukraina pystyi keskittämään päähuomionsa Donetskin alueen puolustamiseen. Rintamalinjan pituus oli silti noin tuhat kilometriä.
– Venäjän strategiana on ollut viime kuukausien aikana paineen ylläpitäminen useissa eri pisteissä koko rintamalinjalla. Voimavaroja ei käytetä mihinkään yksittäiseen suureen hyökkäykseen, mutta tällä tavoin pystytään hyödyntämään maan ylivoimaa miesvoimassa ja ammusten suhteen, RUSI-tutkimuslaitoksessa työskentelevä Justin Bronk sanoo Times Radion haastattelussa.
Strategia on onnistunut osittain kevään aikana, sillä venäläisjoukot ovat päässeet etenemään hitaaseen tahtiin. Tappiot ovat kuitenkin olleet Bronkin mukaan ”uskomattoman korkeita”.
Asiantuntijat ovat esittäneet vaihtelevia arvioita siitä, tuleeko Venäjä aloittamaan uuden hyökkäyksen esimerkiksi Harkovan luoteispuolella sijaitsevalla Sumyn alueella. Vaihtoehtona olisi suurempi operaatio Donetskin alueen valtaamiseksi.
Justin Bronkin mukaan ammustoimitusten viivästyminen Ukrainalle alensi tilapäisesti venäläisjoukkojen tappioita. Tämä mahdollisti koulutuskeskusten perustamisen Ukrainan rajojen ympärille. Niissä koulutetaan aiempaa suurempi osa noin 130 000 uudesta sotilaasta, jotka värvätään kuukauden kuukauden välein.
On epäselvää, kuinka paljon uusia yksiköitä Venäjä on pystynyt perustamaan ja varustamaan kohtuulliselle tasolle viime vuoden jälkeen.
– He ovat samalla ylläpitäneet painetta rintamalla valtavista tappioista huolimatta. Osa arvioi, että Venäjällä olisi ylimääräisiä voimavaroja, mutta muiden arvioiden mukaan uudet joukot voitaisiin keskittää tiettyyn kohtaan rintamalla. On selvää, että Venäjä on ainakin suunnitellut merkittävää kesähyökkäystä, Bronk sanoo.
Venäjän asevoimien doktriinin mukaisesti hyökkäys pitäisi keskittää pienelle rintamakaistaleelle, johon voitaisiin koota suuri määrä tulivoimaa. Ukrainan puolustuksen kannalta ratkaisevaa on ammustilanne ja reservien riittävyys.
– Venäjän kannalta hyökkäyksen lykkääminen oli virhe. Toisaalta molempien puolien ongelmana on, että sotaa edeltäneet yksiköt ovat kärsineet suuria tappioita upseerien osalta, ja heitä olisi tarvittu suuren mittakaavan eli prikaatin tai divisioonan operaatioihin. Molempien kapasiteetti on heikentynyt merkittävästi, ja he joutuvat toimimaan pääasiassa vahvistettujen komppanioiden tasolla eli parin sadan miehen voimin, Bronk toteaa.
Yllätyksiäkin voi tapahtua. Professorin mukaan on mahdollista, että esimerkiksi etulinjassa olleen yksikön epäonnistunut rotaatio tai tiedustelun puutteet voivat johtaa yllättäviin läpimurtoihin, joita toinen osapuoli voi mahdollisesti hyödyntää. Huollossa käytettävien maanteiden ja rautateiden haltuunotto voi muodostua ratkaisevaksi.