Venäjän sotamenestys tai ulkopoliittinen asema ei ole parantunut huolimatta vankien käytöstä, liikekannallepanosta, iranilaisista lennokeista, komentajavaihdoksista ja ydinaseuhkailuista, kirjoittaa venäläinen valtiotieteilijä Pavel Luzin Riddle Russia-julkaisussa.
– Tästä huolimatta venäläisviranomaiset aikovat selvästi jatkaa sotaa hinnalla millä hyvänsä, ainakin edes ulkopoliittisen asemansa parantamiseksi. He silti toivovat voivansa pakottaa Ukrainan ja lännen tulitaukoon ja/tai aloittamaan neuvottelut, jotka käytäisiin vain Kremlin ehdoilla, joihin kuuluvat nyt miehitettyjen alueiden hallussa pitäminen.
Luzin huomauttaa, että ”neuvottelut antaisivat Venäjälle aikaa nuolla haavojaan ja aloittaa uusi sotakierros Ukrainaa vastaan, kuten myös jatkaa yhteenottoa Yhdysvaltojen ja Euroopan kanssa.”
– Kaiken kaikkiaan Kreml ei osoita merkkejä alkuperäisten sotatavoitteidensa hylkäämisestä.
Nyt uusimpana keinona on keksitty 22. joulukuuta Venäjän puolustusministeriön julistama ”armeijauudistus”.
– Tosin uudistus viittaa institutionaalisiin muutoksiin ja innovaatioihin. Moskovan tämänhetkinen toiminta pikemminkin vaikuttaa epätoivoiselta yritykseltä ratkaista akuuteimmat ongelmat tai ainakin esittää ratkaisevansa ne, huomauttaa Luzin.
Venäjä haikailee miljoona-armeijaa
Keskeisenä osana tätä armeijauudistusta on idea asevoimien vahvuuden kasvattamisesta 1,5 miljoonaan mieheen. Venäjän johdon jatkuvana päähänpinttymänä on ollut, että maan armeijan miesvahvuuden tulee olla laskennallisesti moninkertaisesti suurempi kuin yhdenkään entisen neuvostotasavallan tai Nato-maan asevoimat, lukuun ottamatta Yhdysvaltoja.
– Tästä syystä Venäjän asevoimien miesvahvuus ei ole koskaan ollut alle miljoonan. Tämän ei ole ainoastaan tarkoitus ylläpitää Venäjän asemaa supervaltana yhdessä YK:n veto-oikeuden ja ydinaseiden kera, vaan varmistaa kaikkien naapurimaiden ehdoton poliittinen dominanssi ja toimia revansistisen ulkopolitiikan välineenä.
Luzin kuitenkin huomauttaa, että Venäjällä tapahtuneet sosiaalistaloudelliset muutokset ovat vaikuttaneet armeijan kokoon. Niiden vaikutuksista puhuttiin 1980-luvulta aina 2010-luvulle asti, kunnes ne vain päätettiin jättää huomiotta.
Jo vuonna 2016 virallinen miesvahvuus oli pudotettu miljoonaan mieheen, vaikka tosiasiassa se oli enää 770 000. Virallista lukua kasvatettiin 1,013 miljoonaan mieheen, mutta tällä ei ollut vaikutusta todellisiin lukuihin.
Venäjän johdon kiintymys miljoonan miehen armeijaan on näkynyt virallisten miesvahvuustavoitteiden jatkuvana muutteluna. Elokuussa 2022 Kreml päätti korottaa armeijan miesvahvuutta 137 000 miehellä 1,150 miljoonaan vuonna 2023.
Puoli vuotta myöhemmin puolustusministeri Sergei Shoigu korotti luvun jo puoleentoista miljoonaan, joista 695 000 olisi sopimussotilaita eli sotamiehiä, aliupseereita ja upseereita.
Venäjän väestö ei riitä
Luzin huomauttaa, että 1990-luvun miesvahvuuksien saavuttaminen ei ole realistista eikä edes järkevää. Neljännesvuosisata sitten Venäjällä oli vielä neuvostoaikaista sotilasinfrastruktuuria ja kalustoa, jonka huoltaminen vaati asiantuntijoita. Lisäksi armeijalla oli omia talousupseereita ja rakennusjoukkojaan, joita ei enää ole.
Venäjän tavoitteena on saada vuoden 2023 loppuun mennessä 521 000 sopimussotilasta. Sopimussotilaiden määrä maaliskuussa 2020 oli 405 000 ja puolustusministeriö oli asettanut tavoitteeksi puoli miljoona sopimussotilasta vuoteen 2027 mennessä.
Luzinin mukaan nyt päätetty 70 prosentin korotus on ”absurdi ottaessa huomioon Venäjän sosiaalistaloudellisen ja väestötieteellisen tilanteen”.
– Kun otetaan huomioon, että ehdoton enemmistö Venäjän sopimussotilaista on alle 30-vuotiaita, tarkoittaa tämä, että kyseisestä ikäryhmästä 10 prosentin tulisi olla sopimussotilaita. Toinen vaihtoehto on määrätä kaikki uudet varusmiehet (260 000−265 000 vuodessa) sopimussotilaiksi heti värväyksen ensi päivänä ja määrätä heidät palvelukseen tavanomaista kahden vuoden sopimusta pidemmäksi ajaksi.
Lisäksi Venäjällä on pulaa nuoremmista upseereista. Maalla ei ole yksinkertaisesti ketään, joka komentaisi uusia sopimussotilaita. Luzinin mukaan vuoden 2023 suunnitelman toteuttaminen voi palauttaa maan armeijan miesvahvuuden 24. helmikuuta 2022 edeltävälle tasolle ainoastaan määrällisesti, mutta ei laadullisesti.
Venäjälle työssäkäyvän väestön määrä on alle 71 miljoonaa. Luzinin mukaan puolentoista miljoonan miehen armeija olisi kohtuuton rasitus veronmaksajille ja kansantaloudelle. Tällainen armeija vähentäisi entisestään tuottavassa työssä olevien määrää, ja pelkästään Venäjän sotateollisuudessa on tällä hetkellä 400 000 työntekijän vaje.
– Näin ollen voidaan varovaisesti olettaa, että 1,5 miljoonan sotilaan armeija on byrokraattinen fantasia, jonka tarkoitus on muun muassa lisätä sotilaiden palkkakulujen määrää, ja piilottaa tällä tavoin haavoittuneille ja kaatuneiden omaisille maksettavien korvausten todellinen määrä, joka saattaisi muuten paljastaa yhteiskunnalle sodan todellisen uhriluvun, arvioi Luzin.
"We can cautiously assume that an army of 1.5 million soldiers is a bureaucratic fantasy designed to secure, among other things, increased war-related salaries paid to soldiers."
Read @FletcherSchool Visiting Scholar @pavel_luzin's @RiddleRussia analysishttps://t.co/497IdJNVl4
— Fletcher Russia & Eurasia Program (@FletcherRussia) January 21, 2023