Venäjä on saanut merkittävää hyötyä Yhdysvaltojen ja Israelin sotatoimista Irania vastaan. Öljyn hinnannousu on tuonut Kremlin kipeästi kaipaamia lisätuloja, ja Ukrainalle toimitettavan aseavun väheneminen palvelee Venäjän etuja.
Huolestuttavaa Kremlin kannalta on ollut kuitenkin se, miten rajalliset mahdollisuudet sillä on vaikuttaa Lähi-idän konfliktin kulkuun.
– Moskova on sen vuoksi etsinyt keinoja osallistua konfliktiin toimittamalla Iranille drooneja ja tiedustelutietoja. Se, mitä Venäjä aikoo mahdollisesti saavuttamallaan vaikutusvallalla tehdä, on avoin kysymys. On täysin mahdollista, että Kreml ei sitä itsekään tiedä. Se on kuitenkin tällä hetkellä vähemmän tärkeää. Moskova yksinkertaisesti haluaa vaikutusvaltaa, venäläistutkija Nikita Smagin toteaa Carnegie Endowment -ajatushautomon analyysissa.
Iranin sodan alusta lähtien Kreml on tarjoutunut välittäjäksi sotivien osapuolten välillä. Tarjouksiin ei kuitenkaan ole vastattu, vaan presidentti Vladimir Putinin tiedottaja on joutunut myöntämään, ettei Venäjän välitysavulle näytä olevan kysyntää.
– Tällainen sivuuttaminen on ollut Kremlin kannalta erityisen ärsyttävää, kun otetaan huomioon, että taistelut ovat vaikuttaneet suoraan Venäjän etuihin Iranissa: Venäjän konsulaatti Isfahanin kaupungissa vaurioitui, mikä johti sen sulkemiseen. Venäläinen ortodoksikirkko Teheranissa sai osuman, ja Kaspianmeren rannalla sijaitseva Bandar Anzalin satama – keskeinen solmukohta Venäjän ja Iranin välisessä kaupassa – tuhoutui, Smagin sanoo.
Venäjän näkökulmasta huolestuttavinta olivat kuitenkin hänen mukaansa neljä Yhdysvaltain ja Israelin iskua Bushehrin ydinvoimalaan, jota hoitavat Venäjän valtion ydinvoimayhtiö Rosatomin teknikot ja jossa käytetään venäläistä matalasti rikastettua uraania.
Pommitusten seurauksena ainakin yksi iranilainen työntekijä sai surmansa, ja Venäjä joutui evakuoimaan lähes kaikki kansalaisensa.
– Jos ortodoksisen kirkon ja Venäjän konsulaatin vahingot voidaan lukea huonon onnen syyksi, samaa ei voida sanoa Bushehrista ja Bandar Anzalista. Bandar Anzalin pommituksen jälkeen Venäjän ulkoministeriön tiedottaja protestoi Israelin ja Yhdysvaltojen operaation vahingoittaneen Venäjän taloudellisia etuja, Smagin toteaa.
Hän pitää ymmärrettävänä johtopäätöstä, että Yhdysvallat ja Israel voisivat halutessaan savustaa Venäjän ulos Iranista, eikä Kreml pystyisi vastaamaan siihen kuin julkaisemalla pöyristyneitä lehdistötiedotteita.
– Yhdysvaltojen ja Israelin sota Irania vastaan on itse asiassa horjuttanut Venäjän koko ulkopolitiikkaa Lähi-idässä. Tämän seurauksena Moskova ymmärtää tarvitsevansa uusia keinoja vaikutusvallan hankkimiseen, jotta se ei päädy pelkäksi passiiviseksi sivustakatsojaksi, Smagin huomauttaa.
Suoraa vahinkoa Yhdysvaltain ja Israelin joukoille
Toistaiseksi on Nikita Smaginin mukaan epäselvää, kuinka pitkälle Kreml on valmis menemään etenkin Iranin hallinnon tukemisessa. Selvää on kuitenkin se, että Iranin ja Venäjän välinen sotilasyhteistyö ei ole hiipumassa, vaan päinvastoin kasvamassa.
Maaliskuussa Venäjä aloitti Geran-droonien toimitukset Iranille. Tämä modernisoitu versio Iranin Shahed-136-drooneista kykenee aiheuttamaan suoraa vahinkoa Yhdysvaltain ja Israelin joukoille. Iran on saanut käyttöönsä myös venäläisiä tiedustelutietoja muun muassa amerikkalaisjoukkojen liikkeistä Persianlahden alueella.
– Venäjä hyötyy tästä saadessaan roolin käynnissä olevassa konfliktissa. Lisäksi Iranin säännölliset drooni-iskut pakottavat Yhdysvallat ja sen liittolaiset käyttämään torjuntaohjuksia, jotka olisi muuten voitu lähettää Ukrainaan venäläisten ohjusten alas ampumiseksi, tutkija toteaa.
Tarjoamalla apuaan Iranille Venäjä hankkii hänen mukaansa ulkopoliittista pääomaa, josta voi olla hyötyä myöhemmin. Moskovan on esimerkiksi raportoitu ehdottaneen Washingtonille, että Venäjä voisi lopettaa tiedustelutietojen jakamisen Iranille, jos Yhdysvallat ja sen liittolaiset ajavat vastavuoroisesti alas tiedustelutukensa Ukrainalle.
– Toistaiseksi Venäjän osallistuminen Lähi-idän sotaan on rajallista. Sen sijaan, että se pyrkisi aidosti vaikuttamaan taistelujen lopputulokseen, kyseessä näyttää olevan pikemminkin yritys hankkia vipuvoimaa tuleviin neuvotteluihin – aivan kuten Venäjän sekaantuessa Syyrian sisällissotaan. Nyt Moskova toisin sanoen kerää ulkopoliittisia valtteja ja miettii rauhassa, miten niitä voidaan parhaiten käyttää Venäjän eduksi, Smagin kiteyttää.