Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Juho Nyholm arvioi tuoreessa blogikirjoituksessaan ja sen taustalla olevassa tutkimuskatsauksessa, että kotitalouksien velkaantumisella voi olla huomattava vaikutus siihen, kuinka voimakkaasti talous reagoi nousu- ja laskusuhdanteisiin.
Nyholm nostaa esimerkiksi Suomen vuoden 2023 taantuman. Kotitalouksien säästämisaste on Suomessa perinteisesti liikkunut vastakkaiseen suuntaan suhdanteiden kanssa, ja taantuman aikana suomalaiset säästivät ja maksoivat velkojaan poikkeuksellisen voimakkaasti.
Kehitystä selittivät Nyholmin mukaan muun muassa korkojen nousu ja maailmantilanteeseen liittynyt varovaisuus. Tutkimuskirjallisuuden perusteella sopeutumistarvetta on kuitenkin voinut kasvattaa se, että kotitalouksien velkaantuminen oli taantuman alkaessa historiallisen suurta.
Saman suuntaista kehitystä on kuvannut aiemmin Lähi-Tapiolan Varainhoidon pääekonomisti Hannu Nummiaro, kuten Verkkouutiset on kertonut tässä. Hän arvioi tammikuussa Suomen taloutta jarruttavan kotitalouksien tasetaantuman, jossa kotitaloudet keskittyvät kulutuksen sijaan säästämiseen ja oman taloudellisen asemansa vahvistamiseen.
Riskit kasvavat tutkimusten mukaan etenkin silloin, kun kotitalouksien velka lisääntyy nopeasti.
Suomen Pankin kokoaman tutkimuskirjallisuuden perusteella nopea velan kasvu on yhteydessä finanssikriisien suurempaan todennäköisyyteen ja ennakoi heikompaa talouskasvua. Vielä voimakkaampi varoitusmerkki syntyy, jos velkaantumiseen yhdistyvät nousevat asuntojen hinnat tai aiempaa löysemmät luotonmyöntöehdot.
Taustalla voi olla itseään vahvistava kierre. Noususuhdanteessa asuntojen hintojen nousu kasvattaa niiden vakuusarvoja. Kotitaloudet voivat saada enemmän lainaa, mikä kasvattaa asuntojen kysyntää ja voi nostaa hintoja edelleen.
Laskusuhdanteessa mekanismi voi toimia päinvastaiseen suuntaan. Vakuusarvojen laskiessa ja luottoehtojen kiristyessä kotitaloudet joutuvat vähentämään velkaansa ja lisäämään säästämistä. Samalla kulutus vähenee, mikä voi syventää talouden alamäkeä.
Tunnettu esimerkki on Yhdysvaltojen korkean riskin asuntolainojen aiheuttama subprime-kriisi vuosina 2007–2008. Tutkimuksissa yksityisen kulutuksen havaittiin laskevan voimakkaimmin alueilla, joilla asuntojen hinnat ja kotitalouksien velat olivat kasvaneet nopeimmin ennen kriisiä.
Nyholm korostaa silti, ettei velkaantumisen ja finanssikriisien välinen tilastollinen yhteys yksin todista suoraa syy-seuraussuhdetta. Kriisit ovat harvinaisia, ja niiden taustalla on tavallisesti useita samanaikaisia haavoittuvuuksia ja laukaisevia tekijöitä.
Kotitalouksien asema vaikuttaa lisäksi siihen, kuinka rajusti velkataakka välittyy talouteen. Säästöjen ja muun taloudellisen liikkumavaran määrä ratkaisee osaltaan sen, kuinka paljon kotitalouden on laskusuhdanteessa leikattava kulutustaan.