Ensimmäisellä kerralla kermatölkin avaus ei tahtonut onnistua millään. Oli pakko kaivaa keittiöveitsi avuksi. Kun purkki vihdoin aukesi ja lorotin ruoanlaittokermaa uunilohen päälle, purkkiin kiinteästi kiinnitetty muovikorkki pyörähti nestenoron alle roiskien kermaa pitkin vuoan reunoja. Raivostuttavaa. Pahuksen EU, miten tällainenkin meni läpi, sadattelin.
Mutta ihminen oppii nopeasti. Seuraavalla kerralla purkki aukesi sujuvasti, enkä enää kiinnitä pakkaukseen enkä korkkiin edes huomiota. EU-direktiivistä on tullut osa arkea. Ja Itämeri kiittää.
Uudenlaisiin pulloissa ja muissa nestepakkauksissa kiinnipysyviin korkkeihin liittyvä tuskailu ei ole jäänyt europarlamentaarikko Sirpa Pietikäiseltä (kok.) huomaamatta. Hänestä korkkidirektiivinä tunnettu single use plastic-direktiivi on hyvä esimerkki siitä, miten itse juurisyyt unohtuvat, kun kärjistykset ja tuohtumus ottavat EU-keskustelussa vallan. Tämänkin direktiivin takana on pyrkimys hillitä koko EU:n alueella mereen päätyvien pienten muoviroskien määrää, ei kiusata suomalaiskuluttajia.
Juomapullon korkki on yksi yleisimmistä Euroopan rantavesistä löytyvä roska. Vesistöihin päätyvät muoviroskat jauhautuvat ajan kanssa hienon hienoksi mikromuoviksi. Vedessä leijuvat mikromuovihiutaleet päätyvät ravintoketjun myötä kalojen elimistöön ja sitä kautta lopulta kuluttajien – myös meidän suomalaisten – lautasille.
– EU-päätöksenteosta on tärkeä ymmärtää, että EU-tasolla tehtävän päätöksen pitää olla kaikille hyvä ja kompromisseja on oltava valmis tekemään. Tälläkin direktiivillä paikataan yleisellä tasolla yleistä ongelmaa. Vaikka Suomessa pullonkorkit palautuvat yli 90-prosenttisesti kiertoon kierrätysjärjestelmämme kautta, muualla Euroopassa ei näin tehokasta järjestelmää ole. Silti huoli merien roskaantumisesta ja muovin pääsystä ravintokiertoon on yhteinen, Pietikäinen sanoo.
Tehoa ennakkovaikuttamiseen
Ennakkovaikuttamisen tehostaminen on yksi Petteri Orpon (kok.) hallituksen keskeisiä EU-toimia. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi nopeuttaa Suomen kannanmuodostusta ja tehostaa muutenkin EU-ennakkovaikuttamista. Tammikuussa hallitus päätti tavoista, miten tämä toteutetaan. Esimerkiksi aiemmin kerran vaalikaudessa annetusta EU-selonteosta siirrytään jatkuvaan strategiseen prioriteettien määrittämiseen, vaikuttamiseen ja seurantaan.
Yksi keskeinen osa ennakkovaikuttamista on nostaa Suomen omia tavoitteita osaksi EU:ssa laadittavia pidemmän aikavälin suunnitelmia. Näitä tavoitteita ovat Euroopan strategisen kilpailukyvyn vahvistaminen, kokonaisturvallisuuden parantaminen ja puhtaan siirtymän sekä biotalouden ja kiertotalouden mahdollisuuksien edistäminen.
Myös eduskunnan roolia EU-vaikuttamisessa halutaan korostaa. Suuren valiokunnan puheenjohtaja Heikki Autto (kok.) muistutti EU:n avaintavoitteita koskevassa eduskuntakeskustelussa huhtikuussa, että jokainen suomalainen kansanedustaja on valiokuntatyön kautta myös EU-päätöksentekijä.
Toista kautta europarlamentaarikkona työskentelevä Henna Virkkunen (kok.) kiitteleekin uusien kansanedustajien aktiivisuutta EU-asioissa.
– Yhteistyö meidän meppien kanssa on selvästi tiivistynyt. Olen ollut tämän vuoden aikana todella monta kertaa kuultavana valiokunnissa paitsi parhaillaan käsiteltävissä olevista asioista, myös niistä kysymyksistä, joista vasta odotetaan esityksiä.
Virkkunen pitää tärkeänä, että kansanedustajat pitävät yhteyksiä paitsi kollegoihinsa EU-maissa, myös muiden maiden europarlamentaarikkoihin, ja tuovat Suomelle tärkeitä asioita esille myös tätä kautta. Mitä useampaa reittiä Suomen kannat tulevat esitetyksi, sen parempi.
Eikä ”ministerikortin” merkitystäkään pidä väheksyä, sillä monille maille ministerin yhteydenotto tai läsnäolo alleviivaa asian tärkeyttä.
– Jos ministerit ovat aktiivisia ja ovat henkilökohtaisesti yhteydessä komissioon ja parlamentin avainhenkilöihin, sitä arvostetaan ja sillä on aina suurempi vaikutus, Virkkunen sanoo.
Kannat kerrottava ajossa
Ennakkovaikuttamisen merkitys korostuu Henna Virkkusen mukaan erityisesti niissä päätöksissä, mihin liittyy ”Suomi-spesifejä” näkökohtia. Tällaisia teemoja ovat pitkät etäisyydet, kylmä ilmasto ja harva asutus. Sekä tietysti kaikki, mitkä liittyvät tavalla tai toisella metsiin. Virkkunen muistuttaa, ettei millään muulla EU-maalla ei ole yhtä paljon metsiä kuin Suomella eikä metsien merkitys taloudelle ole muilla Suomen veroinen. Tästä syystä myös ilmasto ja energiamarkkinoiden ja sekä sisämarkkinoiden asiat, jotka liittyvät metsiin ja niistä saataviin tuotteisiin, pitäisi aina pystyä varmistamaan etukäteen.
– On tärkeää pitää huoli, että Suomen kannat ovat komission tiedossa ja että ne on sisäistetty jo hyvissä ajoin ennen kuin komission esitys tulee parlamenttiin. On aina helpompi lähteä puolustamaan hyvää komission esitystä, jos siinä on jo etukäteen otettu huomioon Suomen kannalta tärkeät näkökulmat, Virkkunen sanoo ja huomauttaa, että muutoksenteko vasta päätösvaiheessa on huomattavasti hankalampaa, jos muut maat eivät koe asiaa omakseen.
Mahdotonta toki sekään ei ole, Pietikäinen muistuttaa, sillä direktiivi on vasta direktiivi. Siinä vaiheessa, kun annettua direktiiviä eli lakia implementoidaan eli otetaan käyttöön, voidaan sisältöihin vielä vaikuttaa.
Pietikäinen itse korostaa toiston merkitystä osana ennakkovaikuttamista. Tärkeitä asioita on muistettava pitää esillä eri päätöksentekotasoilla jatkuvasti, ei ainoastaan silloin, kun joku teema on ajankohtainen. Esimerkiksi Pietikäinen nostaa terveysturvan, mikä leikkaa läpi lähes kaikessa päätöksenteossa. Tästä syystä teemaan läheisesti liittyviä asioita kannattaa Pietikäisen mukaan nostaa aina silloin esille, kun sille tulee luonteva kohta.
– Teen itse paljon terveyspolitiikkaa ja se tarkoittaa, että puhun jatkuvasti näistä asioista. Muistutan komissaareja ja virkamiehiä aina sopivissa tilanteissa, että hei, muistakaa tässäkin terveysteknologia, tai että hei, tähän liittyvät nämä terveysteknologian järjestelmät, tai että hei, tämä huomioimalla voidaan vaikuttaa kaikkien eurooppalaisten terveyteen, Pietikäinen sanoo.
Molemmat mepit muistuttavat, että vaikuttaminen EU:ssa on monitasoista ja jatkuvaa työtä. Jos päätät tänään alkaa ennakkovaikuttamaan johonkin, olet jo auttamatta myöhässä.
– Ennakkovaikuttaminen EU-päätöksiin ei ole mikään tietty yksi piste – sellainen, että nyt minä vaikutan ja sitten on vaikutettu ja hups, ne pullonkorkit nyt vaan tulivat. On hyvä pitää mielessä, että ensiksi pitää tietää mitä haluaa, ja sen haluamisen pitää olla hyvää myös muille, Pietikäinen tiivistää.
Tähän viitaten Pietikäinen antaa vinkin eduskunnan suuntaan.
– Suuri valiokunta voisi myös tahtoa asioita, ei ainoastaan ottaa kantaa asioihin, jotka tulevat pöydälle. Kun eduskunnalla on jo etukäteen mietitty vahva tahtotila esimerkiksi siitä, millaista maatalouspolitiikkaa se haluaisi EU:n tulevaisuudessa harjoittavan, on asioihin vaikuttaminen helpompaa, Pietikäinen sanoo.
EU-vaikuttaminen ei toki lankea pelkästään hallituksen, eduskunnan ja meppien harteille, vaan vaikuttamistyötä tehdään myös laajasti ministeriöissä sekä etu- ja kansalaisjärjestöissä. Kun kokoomusmepeiltä kysyy, mikä taho osaa vaikuttamistyön erityisen hyvin, Virkkunen kehuu ministeriöistä maa- ja metsätalousministeriötä. Pietikäinen puolestaan antaa etujärjestöistä tunnustusta Finanssialalle.
Seuraavan komission ohjelmaa valmistellaan jo
Vaikka europarlamenttivaaleja ei ole vielä edes käyty, on seuraavan komission työohjelman valmistelu sekä poliittisella että virkamiestasolla on jo täydessä käynnissä. Samoin vaikuttamistyö tulevan komission työohjelmaan.
– Itse olen jo viime vuoden puolelta ollut mukana erilaisissa miettimisryhmissä ja lähettänyt nykyisen komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille ehdotuksia, joita seuraavassa komission työohjelmassa olisi hyvä ottaa huomioon, Pietikäinen kertoo esimerkkinä.
Virkkunen muistuttaa, että vaikka poliitikot ja viranhaltijat tekevät parhaillaan tärkeää pohjatyötä, vaalit on kuitenkin se, mikä lopulta ratkaisee, millaisella koalitiolla Eurooppaa seuraavat viisi vuotta johdetaan ja millaista työohjelmaa tuleva komissio puheenjohtajansa johdolla alkaa toteuttaa. Myös vaaliteemat vaikuttavat agendaan.
– Kun viisi vuotta sitten vaalien ykkösteema oli ilmastonmuutos, nyt korostuvat turvallisuuspolitiikka, puolustus ja toisaalta Euroopan unionin talous ja kilpailukyky, Virkkunen sanoo.
Ajankohtaiset teemat lienevät omiaan herättelemään myös suomalaisten äänestysaktiivisuutta, mikä EU-vaaleissa on ollut selvästi muita valtakunnallisia vaaleja matalampi. Viisi vuotta sitten vain 42,7 prosenttia äänioikeutetuista kävi antamassa äänensä europarlamenttivaaleissa.
Ainakin Toivo Ajatuspajan Aula Researchilla huhtikuussa teettämä kysely osoittaa selvästi, mistä suomalaiset haluavat näissä vaaleissa puhua. Tärkeimmiksi EU-vaaliteemoiksi nousevat ulko-ja turvallisuuspolitiikka, rajavalvonta ja sisäinen turvallisuus sekä turvapaikkapolitiikka. Kun ulko- ja turvallisuuspolitiikan otsikon alle katsoo tarkemmin, äänestäjiä kiinnostavat erityisesti Suomen oma rajaturvallisuus, Ukrainan sota sekä huoltovarmuus ja omavaraisuus ruoka- ja energiatuotannossa.
Työllisyyden ja talouden teemat kiinnostavat näissä vaaleissa joka neljättä kyselyyn vastannutta ja ympäristöteemoista kannanottoja odottaa kuulevansa joka kuudes vastaajista.
Mikä salkku Suomelle?
Eurovaalit järjestetään kaikissa EU-maissa yhtä aikaa 9. kesäkuuta. Tämän jälkeen valitaan uusi komissio, joka astuu virkaan marraskuussa. Mitä salkkua siis Suomen pitäisi seuraavassa komissiossa tavoitella?
– Itse näen, että meidän komissaarimme pitäisi olla sellaisessa tehtävässä, missä säädetään kilpailukykyyn liittyviä lakeja eli hän olisi mukana kovassa lainsäädäntötyössä. Tähän liittyviä salkkuja sitten on useita, Henna Virkkunen sanoo.
Sirpa Pietikäinen ei halua nostaa esille mitään tiettyä salkkua, vaan muistuttaa, että keskeiset asiat kuuluvat kaikkien komission jäsenten työpöydille.
– Komissaarikeskustelussa on aina muistettava, että komissio toimii yhtenä elimenä. Siksi näen, että hyvä ja osaava komissaari tekee mistä tahansa salkusta merkittävän, Pietikäinen sanoo.