Etelä-Koreassa monien kotien lämmitys perustuu edelleen ikivanhaan ondol-periaatteeseen, jossa huone lämmitetään seinäpatterien sijaan lattian kautta.
Ratkaisun historia ulottuu Korean niemimaalla yli 2 000 vuoden taakse. Korean kansallisen historiainstituutin mukaan ondolin varhaisimmat muodot kehittyivät niemimaan pohjoisosissa ja levisivät sieltä vähitellen muualle Koreaan.
Perinteinen järjestelmä oli yksinkertainen, mutta nerokas.
Talossa oleva tuli palveli sekä ruoanlaittoa että lämmitystä. Kuumat savukaasut eivät kulkeneet suoraan savupiippuun, vaan ne johdettiin ensin lattian alla oleviin kanaviin. Ne lämmittivät lattian kivirakenteita, jotka varastoivat lämpöä ja luovuttivat sitä vähitellen huoneeseen.
Lattia saattoi näin pysyä lämpimänä vielä sen jälkeen, kun tuli oli jo hiipunut.
Varhaisissa ondoleissa lämmitettiin vain osa huoneesta. Koko lattian kattavat järjestelmät kehittyivät myöhemmin ja levisivät Korean eri yhteiskuntaluokkiin vähitellen. Joseon-kauden loppupuolella ondol oli jo laajassa käytössä.
Lämmin lattia muutti asumista
Lämmitystapa vaikutti paljon laajemminkin korealaiseen asumiskulttuuriin. Kun huoneen lämpimin paikka oli lattia, siellä alettiin myös istua, syödä ja nukkua.
Korean historiainstituutin mukaan ondol vaikutti merkittävästi lattialla tapahtuvan elämäntavan sekä matalien ruokapöytien yleistymiseen.
Samaan kokonaisuuteen liittyy myös tapa jättää kengät kodin ulkopuolelle. Lattia ei ollut vain pinta, jolla käveltiin, vaan keskeinen osa asuintilaa. Ondol ei kuitenkaan kadonnut, vaikka perinteiset talot väistyivät kerrostalojen tieltä.
Nykykorealaisessa versiossa lattian alla ei enää tavallisesti kulje tulisijan savua. Sen sijaan putkistossa kiertää lämmintä vettä. Korean virallisen Korea.net-palvelun mukaan samaa ondol-periaatetta käytetään edelleen moderneissa kerrostaloissa.
Nykyisen kaltainen vesikiertoinen ondol yleistyi maassa erityisesti 1970-luvun lopulta lähtien. Samalla vanhat savukanavat korvattiin vesiputkilla ja lämmönlähteiksi tulivat muun muassa öljy- ja kaasukattilat.
Suuri pinta-ala sallii matalamman lämpötilan
Nykyinen ondol muistuttaa toimintaperiaatteeltaan Suomessa tuttua vesikiertoista lattialämmitystä.
Lattialämmityksen etuna on suuri lämmittävä pinta-ala. Sen vuoksi huoneeseen voidaan siirtää tarvittava määrä lämpöä viileämmällä vedellä kuin pienemmässä patterissa.
Brittiläisen Energy Saving Trustin mukaan tämä sopii erityisen hyvin yhteen lämpöpumppujen kanssa. Lämpöpumppu toimii tehokkaammin tuottaessaan matalampaa menoveden lämpötilaa, ja lattialämmityksen suuri pinta-ala mahdollistaa juuri tämän.
Lattialämmitys ei silti automaattisesti tee talosta energiapihiä. Kulutukseen vaikuttavat muun muassa rakennuksen eristys, lämmönlähde, säätö, ulkolämpötila ja lattiamateriaali.
Ondolin kiinnostavuuden taustalla on osin se, kuinka vähän sen perusajatus on muuttunut kahdessa vuosituhannessa.
Kivien alla kiertäneet kuumat savukaasut ovat vaihtuneet vesiputkiin ja termostaatteihin, mutta lähtökohta on edelleen sama: sen sijaan että huone lämmitettäisiin yhdestä kuumasta pisteestä, lämmöksi muutetaan käytännössä koko lattia.
LUE MYÖS:
Kannattaako nyt vaihtaa kiinteään sähkösopimukseen? Tämä virhe voi tulla kalliiksi