Alaikäisten väkivalta on raaistunut ja muuttunut, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen ja lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sanovat.
– Kimppuun käydään joukolla. Uhria voidaan nöyryyttää ja alistaa. Tekojen kuvaaminen ja kuvatun materiaalin jakaminen on yleistynyt. Kuvaaminen voi lisätä teon raakuutta, uhrin nöyryytystä ja yleistä pelkoa, kun tekijät pyrkivät näyttävään väkivaltaan, Kolehmainen ja Pekkarinen kirjoittavat Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan.
Alaikäisten väkivaltarikosten määrän kasvua viimeisen kymmenen vuoden aikana selittää heidän mukaansa moni tekijä. Taustalla nähdään koronaviruspandemia, päihteet ja ylisukupolvinen pahoinvointi sekä vanhemmuuden puute, sosiaalisen median vaikutukset ja gangastakulttuurin ihannointi.
Lasten parissa väkivallan sanotaan herättävän pelkoa ja kaventavan elämänpiiriä.
Poliisissa on kirjoituksen mukaan havaittu, että lapsen rikolliseen käyttäytymiseen reagoidaan vasta, kun lapsi jää kiinni ja poliisi astuu mukaan kuvioon. Tilannetta on pyritty helpottamaan muun muassa ankkuritoiminnalla.
– Aina tämäkään ei auta, vaan lapsi jatkaa rikoksia. Hänen asenteensa viranomaisia ja vanhempia kohtaan voi olla välinpitämätön tai ylimielinen.
Kolehmaisen ja Pekkarisen mukaan vakavin väkivalta keskittyy pienelle joukolle lapsia, jotka ovat vaaraksi itselleen ja muille.
– He eivät pärjää kotona tai lastensuojelulaitoksissa. Uutena ratkaisuna tarvitaan lastensuojelun, psykiatrian ja erityispedagogiikan osaamista yhdistäviä hybridiyksiköitä. Niiden avulla voitaisiin ehkäistä myös rikollista toimintaa, he kirjoittavat.
Poliisiylijohtajan ja lapsiasiavaltuutetun mukaan viime aikoina on yleistynyt kummallinen tapa puhua rikollisista teoista lasten oireina, joille etsitään psykopatologisia selityksiä. Tämä ei heidän mukaansa poista teon moitittavuutta. Kolehmainen ja Pekkarinen sanovat, ettei rikollinen teko ole oire.
– Jokaisen on pienestä asti hyvä oppia, että vastuu omasta käyttäytymisestä on ihmisellä itsellään. Läheisten aikuisten ensisijainen tehtävä hellyyden, ymmärtämyksen ja turvan lisäksi on kasvattaa lasta niin, että hän ottaa muut huomioon eikä loukkaa tai satuta ketään. Hyväksi kansalaiseksi kasvaminen on lapsen oikeus.
Seppo Kolehmainen ja Elina Pekkarinen listaavat myös toiveitaan päättäjille.
– Tarvitaan yhdenmukaiset mallit väkivaltaan puuttumiseksi, hybridiyksiköt väkivaltaisimmille lapsille, viranomaisten tiedonvaihdon selkeämpää sääntelyä, opettajia ankkuritiimeihin ja tukea perheille.
