Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö ASEAN on noussut Kiinan suurimmaksi kauppakumppaniksi ohi sekä Yhdysvaltain että Euroopan Unionin. Maa on myös nostanut osuutensa Saharan eteläpuoleisen Afrikan tavarakaupasta yli neljännekseen, siis suuremmaksi kuin sekä EU:n että Yhdysvaltain osuudet. Se on myös pudottanut kuudessa vuodessa USA-investointinsa 54 miljardista dollarista vain 3,2 miljardiin.
– Sen sijaan kiinalaiset yritykset suuntaavat investointejaan etelään. Viime vuonna kaksi suurinta kiinalaisten ulkomaisten investointien vastaanottajaa olivat Saudi-Arabia ja Indonesia, Atlantic Council-ajatushautomon tutkija Michael Schuman huomauttaa Atlantic-lehdessä.
Hänen mukaansa kehitys tulee myös jatkumaan. USA:n ja Kiinan välinen taloussuhde alkaa purkautua, sillä molemmilla puolilla on suhdetta kohtaan omat pelkonsa. Xi Jinping pelkää USA:n pyrkivän tukahduttamaan Kiinan nousun globaaliksi suurvallaksi.
Washingtonissa puolestaan pelätään, että Kiina voi käyttää hallitsevaa asemaansa mineraalien tuotannossa jarruttamaan USA:n teollisuutta tai että Peking pyrkii pääsemään hyödyntämään USA:n kehittynyttä teknologiaa sotilaallisen voimansa parantamiseen.
– Kiinan globaalin painopisteen siirtyminen todennäköisesti jatkuu, koska se palvelee Pekingin poliittisia etuja. Uusista kauppa- ja rahoitusväylistä, joita Xi on avannut Belt and Road -ohjelmansa kautta, on tarkoitus tulla poliittisen vaikutusvallan reittejä. Xi on syventänyt suhteitaan Venäjään myös siksi, että hän haluaa turvata energia- ja muita raaka-ainelähteitä, jotka ovat turvallisesti Washingtonin ulottumattomissa, Schuman arvioi.
– Myös Washingtonin kanta on koventumassa. Entinen presidentti Donald Trump rikkoi maan vuosikymmeniä kestäneen politiikan kohtelemalla Kiinaa pikemminkin potentiaalisena vastustajana kuin kumppanina. Presidentti Joe Biden ei ole vain jatkanut tätä lähestymistapaa vaan terävöittänyt sitä, hän jatkaa.
Saman kehityksen hän tunnistaa myös muissa kehittyneissä demokratioissa.
– Länsimaiden pääkaupungeissa Kiinan-politiikan osalta kuuma termi on riskien vähentäminen: ei Trumpin aikakauden äärimmäinen ”irtikytkentä”, joka merkitsi suhteiden raakaa katkaisemista, vaan hieman maltillisempi pyrkimys torjua Kiinan turvallisuuteen ja teollisuuteen kohdistuvia uhkia, hän toteaa.
Käänne joko sisäänpäin tai kohti etelää
Maan hallinnon irtaantuminen lännestä ei Schumanin mukaan ole Kiinan talouden ainoa muutos. Myös maan yritykset ja pankit ovat vähentämässä sitoutumistaan muuhun maailmaan. Viidessä vuodessa Kiinan ulkomaiset kokonaisinvestoinnit ovat vähentyneet 174 miljardista 42 miljardiin. Sama kehitys on nähtävissä myös lainanannossa.
Tutkijan mukaan on epäselvää, onko kyse täysin harkitusta talousohjelman muutoksesta. Maan vasta viime vuoden lopussa päättynyt zero covid -politiikka saattaa vääristää lukuja. Hän arvioi kuitenkin, että Kiina on lähes varmasti keskellä ratkaisevaa strategista muutosta ulkopolitiikassaan.
Käänne tapahtuu joko sisäänpäin tai kohti globaalia etelää. Schuman huomauttaa, että Xi on pitkään puhunut omavaraisuuden merkityksestä.
– Kiinan nykyinen kehityskulku saattaa tehdä siitä vähemmän pelottavan kilpailijan Yhdysvaltojen taloudelle. Mutta amerikkalaiset yritykset menettävät todennäköisesti myös kannattavia mahdollisuuksia. Kiinan ja lännen välisen eron kustannukset voivat olla valtavat koko maailmalle, ja kaikki osapuolet joutuvat maksamaan hinnan siitä, että talouspolitiikka määräytyy sen perusteella, kuka on ystävä ja kuka vihollinen, Schuman toteaa.
