Venäjän muodostamaa sotilaallista uhkaa Natolle on arvioitava ennen kaikkea sen perusteella, millaisissa olosuhteissa Kreml voisi uskoa hyökkäyksen onnistuvan, ei niinkään hyökkäyksen mahdollisen ajankohdan perusteella. Näin arvioi Viron puolustusvoimien entinen varakomentaja, kenraalimajuri evp. Veiko-Vello Palm puolalaisen Defence24:n haastattelussa.
Venäjä voi hänen mukaansa muodostaa vakavan sotilaallisen uhan Natolle, vaikka sen asevoimat ovat kärsineet raskaita tappioita Ukrainassa.
Palm nostaa esiin kaksi erityisen vaarallista skenaariota.
Ensimmäisessä Kreml uskoisi, ettei Nato kykene riittävän nopeaan ja yhtenäiseen poliittiseen ja sotilaalliseen vastaukseen. Toisessa Venäjä pystyisi saavuttamaan yllätysedun ja luomaan sotilaallisen fait accomplin eli tilanteen, jossa Nato joutuisi jo tapahtuneen tosiasian eteen ennen kuin ehtisi reagoida tehokkaasti.
Palmin mukaan puolustuksen tavoitteena ei pidä olla seuraavan sodan ajankohdan ennustaminen, vaan sellaisten olosuhteiden estäminen, joissa Venäjä näkisi hyökkäyksen mahdolliseksi. Hän pitää vaarallisena ajatusta, että Venäjän tappiot Ukrainassa olisivat tehneet siitä vaarattoman.
Vaikka Venäjän sotilaallinen suorituskyky olisi heikentynyt sotaa edeltäneestä, se voi silti olla vakava uhka. Maa on jatkanut sotilaallisten kykyjensä kehittämistä ja suhtautuu länteen vastakkainasettelun kautta.
Palmin mukaan Venäjän käsitys rauhasta ei vaikuta perustuvan naapurimaiden suvereniteetin ja omien valintojen hyväksymiseen. Siksi mahdollinen aselepo ei välttämättä poistaisi uhkaa, vaan voisi jäädä vain tauoksi ennen seuraavaa yhteenottoa.
Naton kahden yhteisoperaatiojohtoportaan vastuualueiden välinen raja kulkee Itämeren halki. Palmin mukaan vastuualueiden rajat voivat muodostua haavoittuvuuksiksi: kriisitilanteessa vastuut ja joukkojen välinen koordinointi saattavat jäädä epäselviksi. Hän toivoo ratkaisuksi johtamisjärjestelyjen muuttamista, ei pelkästään esikuntien välisen yhteistyön lisäämistä.
Baltian puolustuslinja on Palmin mukaan tärkeä, mutta sen rakentaminen ei saa rajoittua bunkkereihin ja esteisiin. Linnoitteet on yhdistettävä tiedusteluun, tykistöön, drooneihin, elektroniseen sodankäyntiin, ilmatorjuntaan ja huoltoon. Puolustus tarvitsee myös siviiliyhteiskunnan tukea: sairaaloiden, kuntien ja infrastruktuuriyhtiöiden on valmistauduttava tukemaan sitä.
Palm nostaa Ukrainan sodan tärkeimmiksi opetuksiksi joukkojen ja kaluston riittävyyden sekä kyvyn toimia nopeasti. Pitkäkestoinen sota kuluttaa valtavia määriä ammuksia, polttoainetta, varaosia ja miehistöä. Siksi pelkkä teknisesti kehittynyt aseistus ei riitä: sitä on oltava tarpeeksi, ja tappioiden jälkeen menetetty kalusto on pystyttävä korvaamaan.
Halvin rauhanajan ratkaisu ei välttämättä ole tehokkain sodassa. Siksi Euroopan on Palmin mukaan arvioitava puolustushankintojaan uudelleen. Euroopan pitäisi turvata kriittiset tuotantoketjunsa ja lisätä ammusten ja räjähteiden valmistuskapasiteettia. Lisäksi olisi varmistettava, että asejärjestelmiä voidaan valmistaa riittävästi ja muokata nopeasti taistelukentän vaatimusten mukaisiksi.
Palm korostaa myös yhteensopivuutta. Puolan ja Baltian maiden pitäisi pystyä vaihtamaan tietoa saumattomasti ja hyödyntämään tekoälyä johtamisessa. Niiden pitäisi myös sopia ennakolta siitä, miten sotilas- ja siviiliorganisaatiot tukevat toisiaan kriisissä.