Sotepalvelut ovat sotkussa. Palvelut eivät toimi ja eivätkä jonot lyhene, menot kasvavat hurjaa vauhtia ja uusien hyvinvointialueiden rahat ja työntekijät eivät riitä mihinkään. Hädässä ne palkkaavat vuokralääkäreitä ja maksavat siitä järkyttävän kalliin hinnan. Niinpä kahden edellisen hallituksen tärkeä sotepuolue keskusta tekee asiasta välikysymyksen.
Hetkinen… tuliko tämä kaikki yllätyksenä vai miksi ongelmiin ei osattu varautua?
Kun vanhojen kirjoitusten kaivelu on tänä vuonna ollut muodissa, aloin muistella itsekin pohtineeni tätä aihetta Verkkouutisissa. Ryhdyin tutkivaksi toimittajaksi ja kaivoin vanhan tekstin esiin. Ehkä siitä paljastuisi, kuinka suuri yllätys tämän uuden sotemallin alkuvaikeudet ovatkaan olleet?
Kolumni oli kirjoitettu heinäkuussa 2021 eli heti sen jälkeen, kun eduskunta oli ministeri Krista Kiurun (sd.) paimentamana hyväksynyt hyvinvointialueiden perustamisen. Koko teksti löytyy tästä.
Kun eduskunta oli silloin äänestänyt soteuudistuksesta, huokaistiin siellä täällä, että sote saatiin vihdoin maaliin.
Kirjoitin, että näin ei tietenkään käynyt, vaan soteratkaisu sai vasta alkupisteensä, ja seuraavaksi käydään miettimään, mitä tapahtuu oikeasti käytännössä.
Esitin pari veikkausta ilmiöistä, jotka tulisimme lähivuosina näkemään.
1. Alkuvaikeuksien kautta…
”Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus ajoi oman näkemyksensä mukaista sotemallia kovalla kiireellä kuin käärmettä pyssyyn. Kiire oli ymmärrettävä. Rakenteet piti saada naulattua ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja niin tiukasti, ettei seuraava hallitus pystyisi enää muuttamaan niitä.
Soten osalta kiire valitettavasti pahentaa entisestään siirtymävaiheen ongelmia. Näin valtava muutos olisi käytännön toteutukseltaan muutenkin erittäin vaikea. Mutta kun muutos tulee nyt tulenpalavalla kiireellä, vaikeudet kasvavat potenssiin.
Pääkaupunkiseudulla on toteutettu rajatulla alueella pelkkä tietojärjestelmän uudistus, Apotti, ja sekin varovaisesti asteittain. Sopeutumisvaikeudet ovat silti isoja ja kritiikki kovaa. Siihen voi suhteuttaa, kun nyt luvassa on koko maan sosiaali- ja terveydenhoidon täysi mullistus, kovalla kiireelle ja yhdellä rysäyksellä.
Iso muutos ei todellakaan pelitä käden käänteessä.
Huolestuttavampaa kuitenkin on, millaisia valuvikoja ja pysyviä rakenneongelmia tullaan lakaisemaan piiloon ja kuittaamaan pelkkinä alkuvaikeuksina. Uskotellaan, että kyllä se tästä ihan kohta paranee, kunhan vaan… ja sitten perään selitysten vyöry.
Alan ammattilaiset, lääkärit ja hoitajat, tulevat joka tapauksessa kaikissa oloissa tekemään parhaansa, että toiminta rullaisi mahdollisimman hyvin ja laadukkaasti. Sen ansiosta tulemme saamaan sieltä täältä hyvinvointi/mukavuusalueilta hyviä esimerkkejä onnistumisistakin. Ja sinne, missä ei onnistuta, on sotemalliin jo leivottu valmis ratkaisu: lähetetään lisää rahaa. Jos ei suju vieläkään, lähetetään taas lisää.”
Tämä oli ensimmäinen veikkaus. Entä toinen?
2. Entä sitten yksityiset?
”Eräs kiinnostavimmista ilmiöistä lopun ajan sotekeskustelussa oli yksityisten toimijoiden lähes täydellinen hiljaisuus. Aikaisemmin varsin vahvasti esiintyneet hoiva-alan yritykset ja niiden edunvalvojat olivat soten loppusuoralla lähes näkymättömissä.
Todennäköisesti tämä kertoo siitä, että isot terveys- ja hoiva-alan toimijat arvioivat lopulta hyötyvänsä juuri sellaisesta sotesta, jonka hallitus nyt ajoi ratkaisuun saakka. Ne ovat havainneet, että korkea palomuuri julkisten ja yksityisten palvelujen välillä takaa niille paremmat tuotot kuin sellainen julkisen ja yksityisen tiivis yhteistyö, jota vielä edellinen hallitus ajoi.
Syntymässä on kahden kerroksen malli, jossa toisella puolella on työterveys ja vauraampien kansalaisten yksityiset terveys- ja hyvinvointipalvelut, toisella puolen julkiset palvelut sen tasoisina millaisiksi ne sotessa muodostuvat. Mallissa yksityisten palvelujen kuluttajat maksavat sekä omat palvelunsa että veroina myös hyvän osan niistä julkisista palveluista, joita eivät käytä. Julkinen erikoissairaanhoito on oma lukunsa, sen asiakaskuntaan kuulunevat jatkossakin lähes kaikki siitä riippumatta, ostavatko peruspalvelunsa yksityiseltä…
…(Yksityisten) palvelujen käyttäjät tarjoavat yrityksille… vakaata tulovirtaa työterveyspalvelujen rinnalle. Tämän lisäksi tietysti yritykset myyvät jossain muodossa palvelujaan myös julkiselle puolelle kuten ennenkin.
Tässäkin suhteessa tilanne voi muuttua niiden kannalta lopulta selvästi edullisemmaksi… Mitä korkeampi on palomuuri julkisen ja yksityisen välissä, sitä suuremmassa hädässä yksityisen apuun turvaudutaan ja sitä helpompi on hinnoitella apu vähän reippaammin.”
Valuvika näkyvissä
En muistellut vanhaa tekstiä kehuakseni kristallipalloani. Halusin vain osoittaa, että tämän päivän ongelmat olivat selvästi nähtävillä ja sisään leivottuna nykyiseen sotemalliin.
Jos saatoin tavallisena sivustakatsojana nähdä tämän, kyllähän varsinaisten asiantuntijoiden ja asiaan perehtyneiden poliitikkojen oli pakko nähdä tämä vielä paljon selvemmin?
Elleivät he sitten olleet ideologioiden sokaisemia tai vain päättäneet runnoa hankkeen läpi seurauksista piittaamatta. Sekin valitettavasti voi olla mahdollista.
Vetoaminen koronaan on kehno selitys. Kesällä 2021 oli jo eletty yli vuosi korona-aikaa ja sen seuraukset olivat jo siinä vaiheessa ainakin jossain määrin huomioon otettavissa. Myös palkkaharmonisoinnin tuoma kustannusnousu oli jo hyvissä ajoin laskettavissa. Hallituksella oli vielä pari vuotta aikaa huomioida nämä esimerkiksi muuttamalla hankkeen aikataulua. Sitä se ei tehnyt.
Juha Sipilän (kesk) hallituksen sotemallissa yksityiset palveluntuottajat; Mehiläiset, Terveystalot, Aavat, Attendot ja Pihlajalinnat olisi sidottu tiiviisti yhteistyöhön tuottamaan palveluita julkisen palvelutuottajan rinnalla. Hinnoittelu olisi ollut samalla pohjalla, kilpailu olisi ollut kilpailua asiakkaista laadulla ja tehokkuudella. Se ei kelvannut.
Kun Kiurun mallissa julkinen ja yksityinen jyrkästi erotettiin, tasapainoista yhteistyötä ei synny. Sen sijaan yksityinen puoli käyttää tilaisuutta hyväkseen ja lypsää parhaan mahdollisen hinnan aina, kun julkinen hätätilanteessa huutaa apua.
Tietenkin. Sitä voi syyttää korkeintaan hädänalaisen tilan hyväksikäytöstä. Moraalista painettakaan ei pahemmin ole, kun poliittiset päättäjät niin näyttävästi antoivat ”pörriäisille” pakit. Sitä saa mitä tilaa.
Jos nyt jostain kilpaillaan, niin lähinnä hoitajista ja lääkäreistä, mikä toki nostaa heidän palkkatasoaan. Asiakkaat saavat rimpuilla jonoissa sen minkä pystyvät.
Hyvinvointialueilla ammattilaiset yrittävät pelastaa sen, mikä näillä säännöillä toimittaessa ylipäätään on mahdollista ja hyvä että yrittävät. Säästöohjelmia rakennetaan hiki hatussa ja laastarilappuja liimaillaan sinne ja tänne. Valitettavasti se ei ratkaise kehnon sotemallin aiheuttamaa perusongelmaa.
