Kela on koonnut verkkosivuilleen kaikki hallitusneuvottelujen kuulemisiin toimittamansa aineistot. Aineiston sisältö perustuu hallitusneuvottelijoilta tulleisiin pyyntöihin kuulemisissa käsiteltävistä aiheista.
Esimerkiksi 15. toukokuuta Kelan osaamiskeskuksen päällikkö Pasi Pajula ja lainsäädäntöjohtaja Marjukka Turunen pitivät Säätytalolla sosiaaliturvajaostossa esityksen, jonka aiheena oli ”toimeentulotuen kehittäminen nykyistä velvoittavampaan suuntaan työttömien osalta.”
Esityksen mukaan tietty velvoittavuus voi koskea kaikkia sosiaaliturvan piirissä olevia, kuten esimerkiksi velvollisuus ilmoittaa olosuhteiden muutoksista.
Toimeentulotukilaissa on säädetty muun muassa, että henkilön velvollisuutena on pitää huolta omasta elatuksestaan sekä ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi.
Kelan mukaan toimeentuloasiakasta voidaan ohjata hakemaan ensisijaisia tukia, kuten työttömyysetuutta, mutta nykylaissa ei ole säädetty seurauksia mikäli niitä ei hae. Toimeentulotuen perusosan alentamismenettely on hidas, sen yhteys moitittavaan toimintaan jää heikoksi, eikä erityistä vaikuttavuutta ole havaittu.
Lain mukaan Kelan on arvioitava myös alentamisen kohtuullisuutta. Asiakaskunnasta tulisi pystyä erottelemaan asiakkaat, joihin velvoitteita on perusteltua kohdentaa ja toisaalta esimerkiksi ne, jotka tulisi ohjata terveyspalveluiden piiriin ja sairausperusteiselle etuudelle.
Mikäli velvoittavuutta halutaan lisätä, siihen on Kelan mukaan kehittämisvaihtoehtoja. Esityksessä korostetaan, että kartoitetut keinot eivät edusta Kelan virallista kantaa.
Toimeentulotuen alentamismenettelyä olisi kuitenkin suositeltavaakin selkeyttää.
– On erityisesti syytä kiinnittää huomiota siihen, että alentamisen ehdot ovat selkeät ja prosessi, jossa alentaminen toteutetaan, on riittävän nopea, esitys tiivistää.
Erityisesti nuorten tulottomien ja henkilöiden, jotka tyytyvät alennetun perusosan suuruiseen toimeentulotukeen, kohdalla voisi yhtenä toimenpidevaihtoehtona olla pakollinen sosiaalityöntekijän tapaaminen etuuden saamiseksi.
Kaikkein radikaaleimpia keinoja olisivat ensisijaisen etuuden, kuten työttömyysetuuden, tulouttaminen asiakkaan toimeentulotukilaskelmalle, vaikka sitä ei olisi haettu, sekä toimeentulotuen hylkääminen.
Ensin mainittu keino tarkoittaisi esityksen mukaan alentamismenettelyä jyrkempää puuttumista henkilön itsemääräämisoikeuteen, eikä olisi käytännön toimeenpanon kannalta yksinkertainen.
Toimeentulotuen hylkääminen puolestaan on raju toimenpide, koska kyse on viimesijaisesta turvasta. Yksi variaatio voisi Kelan mukaan olla se, että jos normaali perustoimeentulotuki hylättäisiin, turvattaisiin ns. eksistenssiminimi, eli käytännössä maksusitoumukset ruokaan ja lääkkeisiin. Asumisen turvaaminen tulisi arvioida erikseen.
Tällaisten muutosten vaikutuksia tai siirtymiä hyvinvointialueiden täydentävän toimeentulotuen piiriin ei ole Kelassa arvioitu.
Lisäksi esityksessä korostetaan eri toimijoiden yhteistyön tärkeyttä, sekä nuorten tukemista.
– Etuusjärjestelmien avulla ei voi paikata palvelujärjestelmän puutteita. Erityisesti nuorten koetaan tarvitsevan muun suunnan elämälleen kuin toimeentulotukiasiakkuus, esityksessä todetaan.
Kelan mukaan hyviä kokemuksia on saatu yhteistyöstä esimerkiksi Oulun kaupungin kanssa. Tulottomana toimeentulotukea pitkään saavien nuorten määrä Oulussa on vähentynyt noin 30 prosenttia, kun nuori ohjataan palvelujen piiriin jo heti toimeentulotukiasiakkuuden alussa.
Työttömyysturva osalle pitkäaikainen toimeentulon tae
Esityksessä on lisäksi katsaus työttömyysturvan velvoittavuuteen. Työttömyysturvaa saaville on säädetty muun muassa velvollisuus hakea työtä. Jos velvoittavuutta halutaan lisää, sen voisi Kelan mukaan tehdä kiristämällä seurauksia, kuten esimerkiksi pidentämällä karensseja.
Työmarkkinatuen enimmäiskestoa ei ole rajoitettu, ja esitys huomioi, että etuudesta onkin muodostunut osalle saajista pitkäaikainen toimeentulon turva.
– Jos työmarkkinatuelle säädetään enimmäisaika, tulee pohtia, miten turvataan niiden henkilöiden toimeentulo, jotka eivät työllisty enimmäisajan kuluessa.
Yksi vaihtoehto on Kelan mukaan uusi tuki, jota maksettaisiin vain henkilön osallistuessa työllisyyttä edistävään toimintaan. Toinen vaihtoehto on korvata nykymuotoinen työmarkkinatuki kokonaisuudessaan uudella tukimuodolla, jonka saannin edellytyksenä olisi velvollisuus etsiä polkua työmarkkinoille yksilöllisen suunnitelman mukaan.
