Helsingin kaupunki maksaa 2 500 euron vahingonkorvauksen asukkaalle, jonka varastokomerossa olleet tavarat hävitettiin erehdyksessä häädön yhteydessä.
Tapaus sattui Laajasuontiellä sijaitsevassa taloyhtiössä Etelä-Haagassa. Taloyhtiössä oli kaupungin asunto-osakeyhtiön omistama ja kaupunkiympäristön toimialan välivuokraama asunto, johon kohdistui häätö.
Häädön vuoksi kaupungin vuokra-asuntoon ja siihen liittyvään varastokomeroon oli tilattu laputus ja tyhjennys urakoitsijalta marraskuussa 2025. Tarkoituksena oli tyhjentää asuntoon kuuluva ullakkovarasto.
Tyhjennys kohdistui kuitenkin väärään varastoon. Helsingin kaupungin päätöksen mukaan urakoitsija tyhjensi väestönsuojassa sijainneen varaston, jota ei ollut laputettu tyhjennettäväksi. Varastossa oli toisen asukkaan irtaimistoa, joka hävitettiin.
Asukas oli asiassa sivullinen, eikä hänellä ollut yhteyttä häädön kohteena olleeseen kaupungin vuokra-asuntoon. Hän huomasi vahingon tammikuussa 2026.
Asukas esitti kaupungille helmikuussa 2 788,90 euron vahingonkorvausvaatimuksen. Hän toimitti myöhemmin kaupungille selvityksen omaisuudesta, joka oli hävitetty varastosta.
Kaupunki pyysi asiassa selvitykset sosiaalitoimesta ja kaupunkiympäristön toimialan asuntoisännöinnistä. Päätöksen mukaan kaupungin tilauksessa oli mainittu ullakkovaraston tyhjentäminen. Kaupungin työntekijä ei ollut mukana laputuksessa eikä tyhjennyksessä.
Urakoitsijan aloitusraportissa oli kuvat ullakkovaraston laputuksesta. Tyhjennys tehtiin silti väestönsuojassa olleeseen varastoon.
Kaupunki myönsi virheensä
Helsingin kaupunki katsoi toimineensa asiassa virheellisesti ja huolimattomasti. Kaupunki totesi olevansa korvausvastuussa hakijan tavaroiden hävittämisestä.
Korvausta ei kuitenkaan maksettu vaadittua määrää kokonaisuudessaan. Kaupungin mukaan vahingonkorvausoikeudessa sovelletaan niin sanottua rikastumiskieltoa. Sen perusteella vahingonkärsijää ei voida saattaa korvauksella parempaan taloudelliseen asemaan kuin missä hän oli ennen vahinkoa.
Esinevahingoissa korvataan kaupungin mukaan esimerkiksi tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo. Jos esineen keskimääräinen käyttöikä on määriteltävissä, korvattavista esineistä tehdään ikävähennys. Jäljelle jäävä osuus katsotaan esineen käyväksi arvoksi.
Kaupunki piti hakijan toimittamien selvitysten ja esinevahinkoja koskevan linjauksensa perusteella kohtuullisena maksaa 2 500 euroa. Enemmät vaatimukset hylättiin.