– Tämän sodan määrittävät neuvottelut eivät ole Yhdysvaltojen ja Iranin, vaan (Donald) Trumpin ja hänen itsensä välillä. Hän on horjunut vetäytymisen ja Iranin kivikauteen pommittamista koskevan lupauksen välillä. Iran on ollut johdonmukainen: Sen ideologia on vastarinta, sen strategia on kaaos, sen päämäärä on selviytyminen, kirjoittaa Georgetownin yliopiston apulaisprofessori Karim Sadjadpour viestipalvelu X:ssä.
Hänen mukaansa Trump on ymmärtänyt väärin islamilaisen tasavallan luonteen.
– Hänen uhkauksensa Iranin tuhoamisesta eivät ole liikuttaneet hallintoa, joka alusta asti on osoittanut olevansa halukas tuhoamaan maan ja sen kansan mieluummin kuin tinkimään vallastaan tai ideologiastaan.
– Toisin kuin Trump, jolla ei ole kiinteitä ulkopoliittisia näkemyksiä, Teheranin hallitseva luokka kutsuu itseään ”periaatteellisiksi”, koska he ovat uskollisia vallankumouksen periaatteille, ennen kaikkea Amerikan vastarinnalle ja Israelin olemassaolon torjumiselle, Sadjadpour jatkaa.
Hänen mukaansa nämä vallankumoukselliset ihanteet toimivat sekä liimana – joka pitää hallinnon koossa – että ankkurina, joka pitää kansakunnan alhaalla.
– Maa ei koskaan etene hylkäämättä ideologiaa. Hallinto uskoo, ettei se voi selviytyä, jos se hylkää periaatteensa.
Sadjadpour huomauttaa, että Trump puhuu tästä konfliktista neuvotteluna suuren sopimuksen tavoittelusta.
– Teheran saattaa hyväksyä tiukan sopimuksen vastineeksi tulitauosta, mutta sen vihamielisyys Yhdysvaltoja ja Israelia kohtaan säilyy. Ajatollah Ali Khamenei valitsi marttyyrikuoleman normalisoinnin sijaan; hänen poikansa tekee samoin.
Apulaisprofessori muistuttaa, että 47 vuoden aikana Iranin islamilainen tasavalta on tehnyt vain kaksi merkittävää kompromissia.
– Ensimmäinen oli sen vuoden 1988 päätös lopettaa Iranin ja Irakin välinen sota – kahdeksan vuoden ja arviolta 200 000 iranilaisen kuoleman jälkeen – myönnytys, jota (ajatollah Ruhollah) Khomeini vertasi myrkyn juomiseen. Toinen oli Barack Obaman vuoden 2015 ydinsopimus.
– Molemmissa tapauksissa kaava oli sama: Iran kohtasi eksistentiaalista taloudellista painetta ja sille tarjottiin konkreettista diplomaattista poistumistietä, joka ei vaatinut sitä luopumaan vallankumouksellisesta identiteetistään. Trump on tarjonnut painostusta ilman selkeää poistumistietä.
Sadjadpour katsoo, että yksi Amerikan syvimmistä väärinkäsityksistä Iranista on ollut sen kansallisten etujen ja hallinnon etujen sekoittaminen.
– Ne ovat usein vastakohtia. Se, mikä hyödyttäisi iranilaisia – vakaus, globaali uudelleenintegroituminen, normaali olotila – uhkaa teokraattista mafiaa, joka kukoistaa eristyksissä.
Islamilaisen tasavallan paradoksi Sadjadpourin mukaan on, että se pyrkii kompromisseihin vain kovan paineen alla, mutta sama ulkoinen paine ja eristäytyminen ovat auttaneet hallinnon vakiinnuttamisessa.
– Yksi selkeä opetus Irakista, Afganistanista ja arabikeväästä on, että Yhdysvallat ei voi sanella poliittisia tuloksia. Hallinnon vastustajia on huomattavasti enemmän kuin hallinnon kannattajia Iranissa, mutta mikään ulkopuolinen voima ei voi luoda uutta kansallista konsensusta iranilaisille.
Sadjadpourin mukaan historia viittaa siihen, että Teheran tulee pelaamaan liian kovaa.
– Se piti amerikkalaisia diplomaatteja panttivankeina 444 päivää – nöyryyttäen Yhdysvaltoja sen kansainvälisen aseman kustannuksella. Se pitkitti tuhoisaa sotaansa Irakin kanssa. Se ylisti Hamasin 7. lokakuuta tekemää hyökkäystä – mikä johti sen sijaissotijoiden tuhoutumiseen.
Sadjadpour arvioi, että kiireellisin prioriteetti ei ole Iranin ydinohjelma, vaan Hormuzinsalmi.
– Teheran yrittää normalisoida sen omaksi Panaman kanavakseen. Tämä on ongelma, johon pitäisi olla diplomaattinen ratkaisu. Euroopalla, Aasialla ja arabikumppaneilla on kaikilla vahva intressi pitää se auki.
Apulaisprofessori katsoo, että Trump haluaa nopean sopimuksen.
– (Iranin) hallinto ei voi tehdä sellaista sekä ideologisista että rakenteellisista syistä. Niin kauan kuin Iranin islamilainen tasavalta hallitsee, väistämätön lopputulos on paluu kylmään sotaan, joka edelsi tätä konfliktia ja todennäköisesti kestää pidempään.
– Sodat, kuten vallankumoukset, arvioidaan niiden rakentamien poliittisten järjestysten perusteella, ei sen perusteella, mitä ne tuhoavat. Trump mittaa tätä sotaa sen perusteella, mitä hän on tuhonnut. Historia arvioi sitä sen pysyvän vaikutuksen perusteella Iraniin, Lähi-itään ja laajempaan globaaliin järjestykseen, Sadjadpour summaa.