Lähihistorian legendaarisin sarjamurhaaja on viimein tunnistettu. Horoskooppimurhaaja eli Zodiac killer tappoi useita 1960-luvun San Franciscossa.
Zodiac kävi kolmen pariskunnan kimppuun surmaten neljä, sekä vielä yhden taksinkuljettajan. Murhien jälkeen hän lähetteli viestejä paikallisille lehdille ja halusi tietoja itsestään julkaistavan. Hän väitti surmanneensa 37 ihmistä.
Zodiac käytti erittäin monimutkaisesti kryptattuja viestejä, joista kaikkien salakoodeja ei ole saatu purettua kuin vasta nyt. Ensimmäinen, 408-merkkinen salakirjoitus, ratkaistiin jo vuonna 1969. Se sisälsi muun muassa väitteen, että tappaminen oli hänestä hauskaa, koska se tuotti hänelle orjia tuonpuoleiseen.
Toinen, 340-merkkinen salakirjoitus pysyi pimennossa yli 50 vuotta, kunnes kansainvälinen koodinmurtajaryhmä ratkaisi sen vuonna 2020. Siinä Zodiac kiisti pelkäävänsä kaasukammiota ja jatkoi uhkailujaan.
Yksi 13-merkkinen salakirjoitus oli ratkaisematta loppuvuoteen 2024 asti. Sen ratkaisi Cold Case Consultants of America -järjestö (CCCoA) ja sen perustaja Alex Baber. Kun tuo salakirjoitus ratkesi, ratkesi samalla paitsi Zodiac-murhaajan henkilöys, myös toinen selvittämätön murha vuodelta 1947 – Mustan Dahlian tapaus.
Musta Dahlia
Sekä Zodiac Killer että Musta Dahlia ovat legendaarisia amerikkalaisia murhamysteerejä. Ne ovat kutkuttaneet lukuisien ihmisten mielikuvitusta. Esimerkiksi James Ellroy on kirjoittanut kirjan Mustasta Dahliasta ja Brian De Palma ohjannut sen pohjalta elokuvan. Zodiacista on tehty useita elokuvia: nykyisin tunnetuin niistä on ehkä David Fincherin ohjaama ja Jake Gyllenhaalin tähdittämä Zodiac vuodelta 2007. Kirjoja on kirjoitettu lukuisia, ja tapaa häiriköidä tutkintaa ja yleisöä kryptisiä viestejä lähettämällä on hyödynnetty populaarikulttuurissa runsaasti – esimerkiksi Batman-elokuvassa vuodelta 2022 Batman taistelee Zodiac-murhaajaa muistuttavaa pahista vastaan. Batmanin Jokeri-hahmon suupielissäkin on jotain, mikä tuo tapausta tuntevalle elävästi mieleen Mustan Dahlian.
Mustan Dahlian tapauksessa Elizabeth Short -nimisen nuoren näyttelijättären ruumis löydettiin Los Angelesista murhan jälkeisenä päivänä. Murhapaikalla ei ollut verijälkiä. Ruumis oli katkaistu kahtia ja valutettu siis tyhjiin jossain muualla. Lisäksi kuolleen naisen suu oli viillelty poskiin asti siten, että hän näytti irvistävän. Nännit oli irrotettu. Tapauksen häkellyttävästä raakuudesta nousi aikoinaan valtava mediakohu, mutta murhaaja ei jäänyt kiinni.
Tekoäly ja ratkaisu
Alex Baber oli harrastajadekkari, joka vietti nuoruutensa ahmimalla tietoa rikoksista ja rikostutkinnasta. Vasta aikuisena hän perusti perintörahojen turvin kaltaistensa kanssa järjestön, CCoA:n. Useimmiten he ovat ratkaisseet kadonneiden ihmisten tapauksia, eikä toiminta ole kovin tuottoisaa, Baber kertoi brittilehti The Timesille. Mutta tapaus Zodiac kiehtoi Baberia henkilökohtaisesti.
Vain 13 merkistä koostuva Z13-salakirjoitus lähetettiin San Francisco Chroniclen toimitukseen vuonna 1970. Sen mukana oli saateteksti: My name is, minun nimeni on.
Ensin Baber yritti ratkaista salakirjoitusta menetelmällä, jolla kansainvälinen salakirjoituseksperttien ryhmä oli onnistunut murtamaan paljon pidemmän Z340-koodin vuonna 2020. Siinä oli viesti ”toivottavasti teillä on hauskaa kun yritätte saada minut kiinni”.
Baber käytti aluksi ratkaisemiseen samaa menetelmää kuin millä Z340-kirjoitus oli ratkaistu. Siinä tavallisille kirjaimille annetaan useita eri symboleja. Mutta koska merkkejä oli vain 13, tämä tuotti aivan liikaa vaihtoehtoja. Niinpä Baber sai ajatuksen sarakkeisesta siirtomenetelmästä, joka on kryptografiassa käytetty palstojen siirtämiseen perustuva salakirjoitusmenetelmä. Mutta vaihtoehtoja jäi silti miljoonia.
Tässä kohtaa tekoäly astuu kuvaan. Baber loi prompteja, jotka analysoivat läpi kaikki Yhdysvaltojen asevoimien listaukset ja avioliittotiedot, julkaistut sosiaaliturvatunnukset ja syntymätiedot sekä sommittelivat dataa sellaisiksi nimiksi jotka sopisivat salakirjoituksen merkkeihin. Näitä nimiä on noin 50 miljoonaa.
Poliisi oli saanut Zodiacista jotain tuntomerkkejä henkiin jääneiltä uhreilta: valkoinen, keski-ikäinen, osapuilleen 180 senttimetriä pitkä, todennäköisesti Kalifornian osavaltion asukas. Käymällä vielä nämä läpi Baber pystyi eliminoimaan omien sanojensa mukaan 94 prosenttia vaihtoehdoista.
The Timesin mukaan Baberilla kului työhön noin yhdeksän kuukautta, vaikka hän teki ainakin 16-tuntisia päiviä. Hän kertoo kärsivänsä muutenkin unettomuudesta ja työskennelleensä yöt läpeensä. Nykyinen kumppani työskentelee rikostutkinnassa, joten hän kyllä ymmärsi.
Lista kapeni, oheni ja lyheni. Lopulta jäljellä oli yksi nimi: Marvin Merrill. Hän oli kuollut syöpään vuonna 1993.
Marvin
Tässä kohtaa Baber otti yhteyttä Yhdysvaltojen signaalitiedusteluvirasto NSA:sta eläkkeelle jääneeseen matemaattikko-koodinmurtaja Ed Giorgioon. Tämä näytti Baberin löydöksiä parille entiselle kollegalleen. Heistä yksi päätti takaisinmallintaa eli purkaa havaitun salakirjoitusmallin toiminnallisuudet. Hän havaitsi, että salakirjoituksessa käytetty sarakkeiden siirtomenetelmä perustui yhteen koodisanaan. Koodisana oli Elizabeth.
Niin kuin Elizabeth Shortin nimessä.
Marvin Merrill -niminen mies ilmestyi arkistotietoihin vasta 1960-luvulla. Sosiaaliturva-asiakirjojen arkistoja tutkimalla Baber havaitsi, että Marvin Merrill oli entiseltä nimeltään Marvin Skipton Margolis.
Poliisi oli jonkin aikaa pitänyt tämän nimistä miestä pääepäiltynään Elizabeth Shortin murhasta. Miehellä oli nimittäin aiemmin ollut suhde Shortin kanssa, ja nykyään tiedetään että yksityiskohtainen ja huolellinen tekotapa viittaa yleensä henkilökohtaisiin syihin, kuten intohimomurhaan. Margolista vastaan ei kuitenkaan ollut riittävästi näyttöä.
Marvin Margolis oli syntynyt Chicagossa vuonna 1925 venäläis-puolalaiseen siirtolaisperheeseen. Hän oli palvellut Yhdysvaltojen asevoimissa lääkintämiehenä Okinawan taisteluiden ja valtauksen aikaan ennen kuin kehitti kranaattikauhuna tunnetun tilan. Nykyään tilaa kutsuttaisiin akuutiksi ja vakavaksi stressireaktioksi, mutta silloin lääkkeenä oli vain vapautus palveluksesta.
Hän suoritti Kalifornian yliopistossa lääketieteelliseen valmentavia opintoja ja osallistui niissä ruumiinavaukseen. Valmentavat opinnot kuitenkin jäivät alle vuoteen. Sitten Margolis eli useissa osavaltioissa ja työskenteli rakennuksilla ja rakennussuunnittelijana sekä maalasi ihmisistä muotokuvia.
Jonkin aikaa ennen Elizabeth Shortin kuolemaa Margolisilla oli kämppäkaveri. Tämä Bill Robinson -niminen mies oli palvellut SIS:ssa, joka oli Yhdysvaltojen asevoimien koodinmurtamisyksikkö ja nykyisen NSA:n edeltäjä. Margolis ehti jopa asua Elizabeth Shortin kanssa pari viikkoa muutama kuukausi ennen kuin Short murhattiin.
Margolis ehti olla naimisissa kahdesti ja saada neljä lasta. 1960-luvun mittaan hän asui syntymäkaupungissaan Chicagossa, sitten Arizonassa, sitten Kansasissa. Alex Baber seurasi jälkiä lehti-ilmoituksista ja miehen paikallislehdille antamista haastatteluista. Margolis vaikutti nauttivan huomiosta. Hän oli jopa väittänyt taidetta koskevassa haastattelussa opiskelleensa Salvador Dalín ohjauksessa.
Kaikki täsmää
1960-luvun loppupuolella hän palasi Kaliforniaan ja työskenteli vähän aikaa insinöörinä Intel-yhtiöllä ennen kuin perusti autokorjaamon.
– Marvin oli ensimmäinen epäilty joka sopi joka kohtaan. Hän tunsi salakirjoitusta ja insinööritieteitä, hänellä oli käytännön kokemusta asevoimien vuosiltaan, Baber kertoi The Timesille. Marvin Margolisin ulkonäkökin täsmäsi polisiin aiemmin saamiin tuntomerkkeihin.
Lisäksi poliisin aiemmista muistiinpanoista kävi vielä ilmi, että kun Zodiac-murhaaja oli soittanut poliisille puhelinkioskista kertoakseen kahden uhrinsa olinpaikan, sijaitsi puhelinkioski hyvin lähellä taloa jossa Elizabeth Short oli asunut kuolemansa aikaan.
Poliisi oli arvioinut jo aiemmin Elizabeth Shortin löytöpaikalta puuttuneiden verijälkien perusteella, että hänet oli ehkä paloiteltu kylpyammeessa. Baber huomasi vanhoista lehdistä, että iltana ennen Shortin murhaa seudun motelleissa oli pyörinyt hermostuneesti käyttäytynyt mies joka oli nimenomaan halunnut huoneen kylpyammeella.
Sellainen löytyi Comptonista noin 15 kilometrin päästä ruumiin löytöpaikasta. Motellin nimi oli mennyt muilta aiemmin ohi, koska se oli lopettanut toimintansa pian murhan jälkeen. Baberia yksityiskohdan löytämisessä auttoi tekoäly, joka perkasi 1940-luvun lehtien hotellimainoksia.
Motellin nimi oli Zodiac Motel.
Perhe ja poliisi
Eläkkeelle jääneet, avointen tapausten tutkinnan jatkumisesta vastanneet poliisit ovat The Timesin mukaan vakuuttuneita Alex Baberin päätelmistä. Zodiac-tapauksen parissa työskennellyt Rick Jackson sanoi Los Angeles Times -lehdelle, että yhteyksiä molempiin tapauksiin on yksinkertaisesti liikaa että kyse voisi olla sattumista.
– Aihetodisteiden määrä on ylivoimainen. Tekijä viljeli muruja kaikkialle.
NSA:sta vuonna 1997 eläkkeelle jäänyt entinen koodinmurtaja Ed Giorgio korosti The Timesille, että kyse ei ole mistään tekoälyn riemuvoitosta. Tai ainakaan yksin sitä.
– Tämä on mielikuvituksen käyttämisen riemuvoitto, kaikkien aikojen suurin salapoliisitarina, Giorgio sanoi.
Myös poliisi oli tehnyt omissa tutkinnossaan virheitä, eivätkä esitutkintamenetelmät ole olleet 1940- ja 1970-luvuilla yhtä kehittyneitä kuin nyt. Alex Baber on päässyt tutustumaan ainakin osaan esitutkinta-aineistoista ja tietää, että poliisilla on Elizabeth Shortin todennäköisen murhaajan sormenjälki. Se oli jäänyt kirjeeseen, joka oli lähetetty poliisille Shortin murhan jälkeen ja jonka kirjoittaja väitti olevansa Shortin murhaaja.
Sormenjälkeä on vasta nyt päästy vertaamaan Marvin Margolisin sormenjälkeen, joka miehestä otettiin hänen aloittaessaan asepalveluksensa. The Times ei kuitenkaan kerro, mitä tässä vertailussa selvisi.
Alex Baber otti myös yhteyttä Marvin Merrillin poikaan, joka on nykyään 64-vuotias. Aluksi poika ei uskonut Baberia tämän kertoessa päätelmistään. Zodiac-murhien aikaan hän oli ollut pikkupoika.
Baber esitteli 22 Zodiac-murhaajan käsialanäytettä. Merrillin poika valahti kalpeaksi ja sanoi, että käsiala näyttää hänen isänsä käsialalta. Seuraavaksi Baber kertoi Mustasta Dahliasta, jolloin Merrill nuorempi otti esiin puhelimensa ja näytti kuvan hänen isänsä tekemästä piirroksesta, joka pojalla oli nykyään toimistonsa seinällä. Luonnosmaisen kuva alkaa keskivartalosta ja esittää ylävartaloltaan paljasta naista. Sen alla lukee Elizabeth.
Baber sai piirroksen itselleen skannattavaksi. Nykyaikaisella HD-skannerilla kuvan digiversiosta paljastuu, että piirroksen naisen suu on ensin piirretty pidemmälle leikatuksi ja sitten peitetty. Skannerin väri- ja kontrastiasetuksia vaihtelemalla Baber huomasi jotain muutakin: piiroksen naisen keskivartalon ympärillä on tummaa varjostusta. Osa siitä on peitetty tummemmin. Tumma peittää taiteilijan allekirjoituksen: Zodiac.
