Naisten käyttämää lähisuhdeväkivaltaa ei aina tunnisteta tai oteta vakavasti palveluissa, sanoo Maria-akatemian johtava asiantuntija ja psykologi Maria Lindroos Verkkouutisille.
Nainen voi käyttäytyä väkivaltaisesti kumppaniaan tai lapsiaan kohtaan vuosien ajan ilman, että kukaan puuttuu tilanteeseen. Väkivalta voi olla fyysistä, henkistä tai molempia.
Maria-akatemia on tehnyt naisten käyttämän väkivallan ehkäisytyötä yli 20 vuoden ajan. Sen palveluihin hakeutuu naisia, jotka ovat käyttäneet väkivaltaa tai pelkäävät käyttävänsä sitä. Järjestön toimipisteet sijaitsevat Helsingissä ja Tampereella.
Avun hakeminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä naista ei aina osata nähdä parisuhteen väkivaltaisena osapuolena. Taustalla on virheellinen ajatusmalli siitä, että vain miehet olisivat perhe- ja lähisuhdeväkivallan tekijöitä ja naiset uhreja.
Vaikka nainen kertoisi itse rehellisesti olevansa väkivaltainen miespuolista puolisoaan kohtaan, ammattilaiset eivät aina ota tilannetta tosissaan.
– Se tarkoittaa, ettei tule kuulluksi eikä saa apua. Tietyllä tavalla yksinäisyys ja häpeäidentiteetti saavat silloin vahvistusta, Lindroos sanoo.
Hänen mukaansa ongelma muistuttaa osittain miesuhrien kokemuksia. Siinä missä miehen kokemaa lähisuhdeväkivaltaa voidaan vähätellä, naista ei välttämättä osata nähdä väkivallan tekijänä.
– Se ei ole oikein ketään kohtaan, Lindroos huomauttaa.
Hänen mukaansa yksipuolinen keskustelu lähisuhdeväkivallasta voi vaikeuttaa myös väkivaltaisesti käyttäytyneiden naisten avunsaantia. Jos naisia ei nähdä ammattilaispalveluissa väkivallan tekijöinä, he jäävät ilman tarvitsemaansa apua eivätkä saa tukea väkivaltaisen käytöksensä hillitsemiseen.
Lindroos korostaa, että seuraukset eivät koske vain väkivaltaisesti käyttäytyvää naista. Ne osuvat myös puolisoon ja perheen lapsiin. Koko perhe kärsii siitä, jos väkivaltaisesti käyttäytyvä nainen ei saa apua ongelmiinsa.
Pienten lasten äidit korostuvat asiakkaissa
Maria-akatemian asiakkailla on hyvin erilaisia taustoja, mutta yksi ryhmä erottuu Lindroosin mukaan selvästi: pienten lasten äidit. He muodostavat yli puolet asiakkaista.
Naisten käyttämässä perhe- ja lähisuhdeväkivallassa kohteena on usein puoliso ja lapset. Osa naisista kertoo myös itseensä kohdistuvasta väkivallasta.
Lindroos huomauttaa, että väkivalta ei tarkoita vain lyömistä. Asiakkaat kertovat fyysisen väkivallan lisäksi esimerkiksi huutamisesta, raivoamisesta, uhkailusta, kontrolloinnista ja mykkäkoulusta.
– Lapsiin kohdistuva väkivalta voi näkyä esimerkiksi retuuttamisena, liian kovina otteina tai siinä, että vanhempi muuttuu lapselle pelottavaksi.
Artikkeli jatkuu kainaloartikkelin jälkeen.
Väkivalta on monimuotoista
Naisten tekemän lähisuhdeväkivallan muodot vaihtelevat laajasti. Koska naisten tekemässä lähisuhdeväkivallassa uhrina on usein mies, ilmiöstä saa kokonaiskuvan, kun lukee lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden miesten kokemuksia. Lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneita miehiä auttavan Miessakkien Väkivaltaa kokeneet miehet -toiminnan anonyymeissa esitiedoissa 93 prosenttia asiakkaista kertoi viime vuonna kokeneensa henkistä väkivaltaa.
Fyysistä väkivaltaa oli kokenut hieman yli 70 prosenttia, taloudellista väkivaltaa 45 prosenttia ja seksuaalista väkivaltaa 17 prosenttia. Valtaosa tapauksista oli tapahtunut heterosuhteissa eli miesten ja naisten välisissä parisuhteissa.
Sama henkilö voi olla kokenut useita väkivallan muotoja.
Verkkouutisten aiemmin haastatteleman vastaavan väkivaltatyöntekijän Tuomo Perälän mukaan henkinen väkivalta voi olla esimerkiksi vähättelyä, miehisyyden tai isyyden mitätöintiä, uhkailua ja kontrollointia.
Se voi olla esimerkiksi harrastusten, sosiaalisten suhteiden tai muiden menemisten kontrollointia.
Tällaisissa tilanteissa nainen voi pyrkiä kontrolloimaan esimerkiksi sitä, missä ja milloin mies saa liikkua ilman häntä tai estää miestä tapaamasta ystäviään.
Fyysinen väkivalta voi olla tönimistä, lyömistä, raapimista, kuristamista tai tavaroilla heittämistä. Vakavimmissa tapauksissa on ollut kyse jopa puukotuksista.
Taloudellisessa väkivallassa voi olla kyse esimerkiksi yhteisten varojen luvattomasta käytöstä, salaa otetuista veloista tai vaatimuksista, että miehen kuuluu maksaa puolison omia menoja. Nainen voi kieltäytyä myös maksamasta yhteisiä lainoja, jotka oli sovittu yhdessä maksettaviksi.
Seksuaalinen väkivalta voi olla seksiin pakottamista, painostamista, vastentahtoista koskettamista tai miehen seksuaalisten kykyjen pilkkaamista.
Yksi seksuaalisen väkivallan muoto tai seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus voi olla sekin, että nainen lopettaa hormonaalisen ehkäisyn käytön kertomatta siitä miehelle suhteessa, jossa ehkäisyn käytöstä on yhteisesti sovittu. Tilanteeseen voidaan päätyä esimerkiksi silloin, kun nainen haluaa lapsen mutta mies ei. Silloin nainen hankkiutuu raskaaksi välittämättä miehen mielipiteestä.
– Väkivallan kokemuksissa on valtava kirjo. Nämä ovat vain esimerkkejä siitä, millaista väkivaltaa miehet kertovat kokeneensa, Perälä sanoo.
Perälän mukaan juuri seksuaalisesta väkivallasta miesten on usein kaikkein vaikeinta puhua. Hän on tehnyt havainnon, että viime vuosina miehet ovat uskaltaneet puhua tästäkin asiasta aiempaa avoimemmin.
Mikä saa naisen käyttäytymään väkivaltaisesti?
Naisten väkivaltaisen käytöksen taustalla voi Lindroosin mukaan olla monenlaisia tekijöitä. Asiakastyössä toistuvat esimerkiksi kuormitus, vaikeudet tunteiden säätelyssä sekä kokemus siitä, ettei tule kuulluksi tai ymmärretyksi.
Parisuhteessa väkivaltainen käyttäytyminen voi liittyä tilanteisiin, joissa nainen kokee jäävänsä toistuvasti sivuun tai ettei hänen kokemuksillaan ole merkitystä. Väkivaltatilanteisiin voi liittyä myös tunne siitä, ettei tilanne ole enää omassa hallinnassa. Asiakkaat kuvaavat Lindroosin mukaan paljon avuttomuuden, kyvyttömyyden ja arvottomuuden kokemuksia, jotka voivat purkautua väkivaltaisena käyttäytymisenä.
Pikkulapsivaiheen kuormitus voi puolestaan vaikeuttaa tunteiden säätelyä ja kasvattaa väkivallan riskiä. Yhteydenottoja tulee usein tilanteessa, jossa esikoinen on taaperoikäinen ja perheeseen syntyy toinen lapsi.
– Kun arjen kuormitus kasvaa ja vanhemman voimavarat vähenevät, myös kyky sietää lapsen voimakkaita tunteita voi heiketä.
Vanhemmuus voi samalla nostaa pintaan oman lapsuuden kokemuksia. Asiakkaiden taustalla voi olla esimerkiksi omassa kasvuperheessä koettua väkivaltaa, riitaisuutta, vanhemman poissaoloa, päihteidenkäyttöä, yksinäisyyttä tai koulukiusaamista. Osa on itse joutunut väkivallan kohteeksi aiemmissa parisuhteissaan. Nämä tekijät voivat osaltaan madaltaa kynnystä omalle väkivaltaiselle käytökselle.
Häpeä pitää väkivallan neljän seinän sisällä
Naisten väkivaltaisuus jää Lindroosin mukaan usein kokonaan lähipiirin ja viranomaisten katseilta piiloon.
Naiset puhuvat tapahtuneesta harvoin edes läheisilleen. Väkivallan kohteeksi joutunut puolisokin voi hävetä tilannetta eikä kehtaa puhua asiasta kenellekään. Samalla lapset saattavat pyrkiä suojelemaan vanhempiaan.
– Kyllä se [naisten aiheuttama lähisuhdeväkivalta] on useimmiten neljän seinän sisällä tapahtuvaa, Lindroos sanoo.
Lähisuhdeväkivaltatapauksista vain murto-osa tulee viranomaisten tietoon. Siksi siitä ei ole luotettavia lukuja, kuinka laaja ongelma naisten aiheuttama lähisuhdeväkivalta Suomessa on. Lisäksi etenkin henkisen väkivallan kohdalla toiminta ei usein täytä rikoksen tunnusmerkistöä.
Artikkeli jatkuu grafiikan jälkeen.
Viranomaisten tietoon tulleissa tapauksissa joka neljäs lähisuhdeväkivallan aikuinen uhri on mies. Jos mies joutuu lähisuhdeväkivallan kohteeksi, tekijänä on useimmiten nainen.
Verkkouutiset kertoi aiemmin, että lähisuhdeväkivaltaa kokevilla miehillä on suuri kynnys kertoa naispuolisen kumppanin väkivaltaisesta käytöksestä. Taustalla on pelko siitä, että tilannetta ei oteta tosissaan. Pelko ei ole aiheeton, sillä joissain tapauksissa naisen pahoinpitelemäksi joutunut mies on jäänyt ilman apua, vaikka olisi kertonut asiasta avoimesti viranomaisille.
Jos parisuhteen molemmat osapuolet ovat väkivaltaisia toisiaan kohtaan, viranomaiset saattavat herkästi nähdä vain miehen väkivaltaisena osapuolena. Tällöin nainen nähdään vain uhrina eikä hänen väkivaltaista käytöstään tunnisteta.
Maria-akatemian asiakaskunnassa poliisia tai muita viranomaisia onkin Lindroosin mukaan tarvittu verrattain harvoin.
Apua haetaan usein omasta aloitteesta
Yleensä naisen väkivaltaiseen käytökseen puututaan väkivaltaisesti käyttäytyvän naisen omasta aloitteesta. Maria-akatemiaan yhteyttä ottavat naiset hakeutuvat palveluun pääosin vapaaehtoisesti. Lindroosin mukaan he ovat tavallisesti jo tunnistaneet omassa käyttäytymisessään ongelman ja haluavat siihen muutosta.
Vaikka julkisessa keskustelussa naisten väkivaltaisuutta etenkin miehiä kohtaan vähätellään, Maria-akatemian asiakaskohtaamisissa naiset eivät oikeuta omaa toimintaansa. Suurin osa naisista kertoo jopa pelästyneensä omaa väkivaltaista puoltaan.
– Pikemminkin syyllisyys ja häpeä voivat olla hyvin voimakkaita, Lindroos kertoo.
Lindroosin mukaan tämä voi auttaa ottamaan ensimmäisen askeleen avun hakemiseen, mutta liian syvä häpeä voi myös estää sitä.
– Työssämme pyritään vähentämään ankaraa itseensä kohdistuvaa tuomitsemista ja vahvistamaan kykyä säädellä tunteita.
Julkisuudessa lähisuhdeväkivaltaa tarkastellaan usein ennen kaikkea rikostilastojen kautta. Ilmiötä ei kuitenkaan pitäisi tarkastella vain rikosvastuun toteutumisen eli siitä annettavien tuomioiden näkökulmasta. Lindroosin mukaan väkivaltaiseen käyttäytymiseen pitäisi pystyä puuttumaan jo ennen kuin tilanne johtaa viranomaisten toimiin, lastensuojelun kanssa asiointiin tai rangaistuksiin.
Hän korostaa, että oman käyttäytymisen muuttaminen voi alkaa myös ihmisen omasta motivaatiosta.
– Rangaistuksen uhka voi hillitä toimintaa, mutta se ei itsessään välttämättä muuta väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla olevia toimintamalleja.
Siksi hänen mukaansa olisi olennaista, että väkivaltaa käyttävä tai sen käyttämistä pelkäävä nainen voisi hakea apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Naisten väkivaltaisuus on edelleen tabu
Naisten väkivaltaisuus on Lindroosin mukaan edelleen tabu, mutta keskusteluilmapiiri on muuttunut selvästi.
Kun Maria-akatemia aloitti ehkäisevän väkivaltatyönsä yli 20 vuotta sitten, toiminta herätti jopa vastustusta. Joidenkin mielestä naisten käyttämästä väkivallasta ei pitäisi puhua eikä sen ehkäisyyn olisi pitänyt suunnata resursseja. Arvostelijoiden mielestä nekin voimavarat olisi pitänyt käyttää ainoastaan naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen.
– Sitä ei enää tapahdu. Se on helpottavaa ja iloista, Lindroos sanoo.
Tilanteessa on tapahtunut edistystä viime vuosikymmeninä. Hänen mukaansa naisten käyttämästä väkivallasta puhuminen ei ole enää samalla tavalla kiellettyä kuin aiemmin. Samalla yhteydenotot Maria-akatemiaan ovat lisääntyneet, mihin ovat vaikuttaneet sekä palvelun tunnettuuden kasvu että madaltunut kynnys hakea apua.
Väkivalta on aina väärin – sukupuolesta riippumatta
Julkisessa keskustelussa lähisuhde- ja perheväkivaltaa käsitellään usein ennen kaikkea naisiin kohdistuvana ilmiönä. Tämä näkyy myös siinä, että väkivallan vastaisessa kampanjoinnissa huomio painottuu usein naisuhreihin. Viranomaisten tietoon tulleissa tapauksissa joka neljäs täysi-ikäinen uhri on kuitenkin mies.
Myös mediassa miesten kokemasta lähisuhdeväkivallasta ja naisten väkivaltaisuudesta puhutaan verrattain vähän. Miessakkien Väkivaltaa kokeneet miehet -toiminnan vastaava väkivaltatyöntekijä Tuomo Perälä arvioi aiemmin Verkkouutisille, että vähäinen julkinen näkyvyys voi vaikeuttaa miehiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan tunnistamista ja nostaa avun hakemisen kynnystä.
Perälä toivoikin VU:n haastattelussa, että lähisuhdeväkivallasta voitaisiin puhua kokonaisvaltaisena ilmiönä ilman sukupuolten välistä vastakkainasettelua. Maria-akatemian Lindroos on samoilla linjoilla.
– Väkivaltaa voivat käyttää niin miehet kuin naiset, ja väkivalta voi olla fyysisen väkivallan lisäksi esimerkiksi psyykkistä väkivaltaa, uhkailua ja kontrollointia.
Artikkeli jatkuu grafiikan jälkeen.
Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuttaessa voi lisäksi helposti syntyä vaikutelma, että väkivallan tekijä olisi aina mies. Näin ei kuitenkaan ole. Lindroos muistuttaa, että naisiin kohdistuvassa lähisuhdeväkivallassa tekijänä voi olla myös toinen nainen. Tämä korostuu etenkin samaa sukupuolta olevien parisuhteissa.
Yksipuolinen keskusteluilmapiiri näkyy siinäkin, että väkivaltaisesti käyttäytyville naisille on vain vähän tukipalveluita.
– Olemme tiettävästi Suomen ainoa palvelu, joka on kohdennettu nimenomaan naisten käyttämän väkivallan ehkäisemiseen.
Naisten väkivaltaisen kierteen katkaisemiseksi olisikin hyvä, että asiasta uskallettaisiin puhua ilman vähättelyä. Lindroosin mukaan tabun murtaminen ja väkivallan ottaminen puheeksi voivat auttaa hakemaan apua, ettei tilanne pahene.
– Samalla voidaan ehkäistä sitä, että väkivalta ja siihen liittyvät tunnekokemukset siirtyvät eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.
Tukea on saatavilla
Naisille on tarjolla maksuttomia matalan kynnyksen tukipalveluita, jos omat aggressiiviset ajatukset tai teot huolestuttavat.
Maria-akatemiaan voi ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen tuki(at)maria-akatemia.fi tai soittamalla numeroon 09 756 222 60. Tarvittaessa voi varata henkilökohtaisen asiakaskäynnin.
Lisätietoa tukipalveluista on saatavilla osoitteessa www.naisenvakivalta.fi.
LUE MYÖS:
3140 miestä joutui viime vuonna lähisuhdeväkivallan uhriksi – moni pelkää vähättelyä
Näkökulma: Miksi miehiin kohdistuvasta lähisuhdeväkivallasta ei puhuta?
