Kansallistamisen aalto pyyhkii Venäjää. Valtio ottaa kiihtyvällä vauhdilla haltuunsa erityisesti asetuotantoon liittyviä yrityksiä, mutta myös ulkomailla asuvien ”epäisänmaallisten” liikemiesten omistuksia.
Viimeisimmässä suuressa valtion nostamassa oikeusjutussa kansallistettiin uralilaisen liikemiehen Juri Antipovin omistaman Tšeljabinskin sähkömetallurgisen tehdasryppään kolme yritystä. Ne tuottavat rautaseoksia, joita käytetään monenlaiseen sotilaskalustoon ja panssarintorjunta-ammuksiin tulevaan teräkseen. Kansallistaminen hoidettiin alle kuukaudessa suljetuin ovin ja salaisiksi julistetuin pöytäkirjoin. Oikeuden päätöksen jälkeen Antipov joutui kuulusteluihin ja sai kirjallisen määräyksen olla poistumatta maasta.
Kun 2010-luvulla yleinen syyttäjä jätti enintään yhden kansallistamisvaatimuksen vuodessa ja vuosina 2020–2021 kolme vuodessa, niin viimeisenä parina vuonna niiden määrä kasvoi moninkertaiseksi. Kahden sotavuoden aikana oikeuteen tuli ennätykselliset 40 kansallistamisvaatimusta, jotka koskivat yhteensä yli 180:tä yritystä. Näiden yritysten yhteisvarat ovat noin 1,04 biljoonaa ruplaa, joka on noin 0,6 prosenttia Venäjän bruttokansantuotteesta.
Seitsemän oikeusjuttua koski sotilasteollisia komplekseja ja konesuunnitteluyrityksiä, seitsemän ruoka- ja kalastusteollisuutta, kuusi satamia ja kuusi kiinteistöjä.
Valtio ottaa haltuunsa asetuotantosektoria, koska sille on tärkeää hallita yrityksiä, jotka toimivat Ukrainaa vastaan käynnissä olevan hyökkäyssodan hyväksi. Kiinteistöt ja maaomaisuus ovat tärkeitä niiden korkean hinnan takia erityisesti Moskovan ja Pietarin alueilla. Kalastussektorilta saa kalastuskiintiöitä ja voi ottaa haltuun yritysten laivastot.
Muodollisina syinä kansallistamisille on käytetty pääasiassa laitonta omaisuuden haltuunottoa (20 tapausta) ja korruption vastaisten lakien rikkomista (14 tapausta). Näissä on viitattu omaisuuteen, jota siirrettiin yksityisten käsiin 1990-luvulla ja josta maksettiin rahalla, joka yleisen syyttäjän mukaan on ollut laittomasti hankittua.
Kolmessa tapauksessa yrityksen perustamisen laillisuus on kiistetty Venäjän valtion oikeuksien loukkaamisena. Muutamassa tapauksessa syy on salattu. Noin puolessa yrityksistä niiden omistajat eivät asu Venäjällä.
Sotilaalliseen kansallistamiseen liittyy kolme erottuvaa piirrettä. Syyttäjien huomion kohteeksi joutuvina riskiryhminä ovat kaksoiskansalaiset, ulkomailla sijaitsevien yritysten omistajat ja yksinkertaisesti ulkomailla asuvat venäläiset, joiden omaisuuden takavarikkoon löytyy aina tekosyitä.
Venäjän turvallisuuspalvelu FSB on aktiivisesti mukana kansallistamistapauksissa juttujen valmistelijana ja todistusaineiston toimittajana, vaikka sillä ei pitäisi olla mitään osuutta siviilioikeusasioissa. Kolmantena piirteenä on tiettyjen ydinsektorien täysi haltuunotto. Niihin kuuluvat kemianteollisuus, konepajateollisuus ja puolustukseen liittyvä tuotanto, satamat ja kalastusteollisuus.