Helsingin pormestarin Juhana Vartiaisen (kok.) mukaan valtaosa palkankorotuksen saajista on pienituloisia. Palkkakehitysohjelma tuo palkankorotuksen noin 7 500 kaupungin työntekijälle, joista henkilöstöosastolta saadun arvion mukaan noin 4 300 voidaan laskea pienituloisiksi.
Helsingin Sanomat uutisoi perjantaina, etteivät Vartiaisen julkisuuteen antamat tiedot pienituloisten palkankorotuksista pidä paikkaansa, sillä huomattavan suuri osa korotuksista menee keski- ja suurituloisille.
Vartiaisen mukaan tämä johtuu HS:n ja Helsingin kaupungin erilaisista määritelmistä pienituloisuuden suhteen.
– HS on käyttänyt laskelmissaan pienituloisuusrajana 2 350 euroa. Henkilöstöosastomme ei tällaista rajaa ole itse määritellyt, eikä meillä tällaisia rajalukuja varsinaisesti ole, mutta Helsingin Sanomien pyynnöstä tätä lukua on henkilöstöosastolla käytetty laskelmiin, joilla HS on halunnut palkkakehitysohjelmaa arvioida, Vartiainen toteaa blogissaan.
Hän lisää, että myös HS:n tekemän määritelmän mukaan korotuksista lukumääräisesti valtaosa kohdistuu henkilöille, jotka ovat pienituloisia.
Viidettä kertaa toteutettu palkkakehitysohjelma on Vartiaisen mukaan edellisinä vuosina toteutunut noin viiden miljoonan euron vuosipanostuksina.
– Tänä vuonna se toteutettiin merkittävästi suurempana, 14 miljoonan euron panostuksella. Koskaan aiemmin Helsingin palkkakehitysohjelma ei ole ollut kokoluokaltaan lähelläkään tätä mittaluokkaa.
Henkilöstöpula muodostamassa ongelman palvelutuotannon turvaamiselle
Vartiaisen mukaan henkilöstön saatavuus on yksi Helsingin palvelutuotannon turvaamisen kannalta keskeisin ongelma.
– Väestön ikärakenteen muutokset ovat johtaneet siihen, että monilla aloilla, joilla kaupunki on suuri työllistäjä, on entistä vaikeampaa rekrytoida tarvittavaa määrää työntekijöitä. Tämä näkyy monilla eri aloilla.
Hän lisää, että erityisesti varhaiskasvatuksessa ja hoiva-alalla ongelmaa on pahentanut valtiovallan päätökset, joilla henkilöstön osaamisvaatimuksia ja -mitoituksia on tiukennettu, ilman että on vastaavasti lisätty kyseisten henkilöstöryhmien koulutusmääriä.
– Palkankorotukset eivät ole suinkaan ainoa ratkaisu ongelman korjaamiseksi, mutta ne ovat yksi työkalu. On totta kai myös huomioitava, että valtakunnalliset yleiskorotukset maksetaan näiden summien päälle.
Henkilöstöpula-aloilla kaupungin täytyy Vartiaisen mukaan jatkuvasti vertailla omaa palkkatasoaan muiden samoista työntekijöistä kilpailevien työnantajien palkkatasoihin. Vartiaisen mukaan tämä tarkoittaa usein vertailua muihin kaupunkeihin, hyvinvointialueisiin ja myös yksityisiin yrityksiin.
– Esimerkiksi lääkäreiden palkkatasossa Helsinki on jäänyt jälkeen Uudenmaan hyvinvointialueiden palkkatasosta merkittävästi. Lääkäripalkkojen ero naapurikuntiin, eli nykyisiin hyvinvointialueisiin, on Helsingille negatiivinen eli meillä voi olla lääkäritehtävästä riippuen jopa noin 500–1 000 euroa kuukaudessa alhaisempi ansiotaso kuin Länsi-Uudellamaalla tai Vantaa-Keravalla. Lääkärivajetta pyritään tälläkin hetkellä täyttämään ostopalveluina, mikä on työnantajalle ja sitä myöden veronmaksajille merkittävästi kalliimpi vaihtoehto.
Vartiainen korostaa, että palkkakehitysohjelma ei ole ratkaisu, vaan se on yksi monista keinoista.
– Työvoiman saatavuus on ilmastonmuutoksen ohella tulevaisuutemme suurimpia ongelmia, jonka ratkaisemiseksi meidän tulisi olla avoimia, kokeilevia ja ennen kaikkea myöntää tosiasiat. Tilanne ei lähivuosina valitettavasti helpota, päinvastoin.
