Rand-ajatushautomon apulaisjohtaja, eversti (evp.) Gian Gentile ja amerikkalaistutkija Raphael S. Cohen arvostelevat Foreign Policy-lehdessä kovin sanoin maansa Ukraina-politiikkaa.
Kuinka Ukrainaa ei auteta -otsikoidussa kirjoituksessaan he toteavat, että hyvä sotastrategia perustuu päämäärien, toimintatapojen ja keinojen yhdistelmään.
– Toisin sanoen hyvään strategiaan kuuluu tavoitteiden selkeä määrittely, käytännöllisten menetelmien kehittäminen niiden saavuttamiseksi ja riittävien resurssien osoittaminen näiden tavoitteiden ja menetelmien toteuttamiseksi, tutkijat kirjoittavat.
Tutkijat arvostelevat presidentti Joe Bidenia siitä, että päämäärät loistavat epäselvinä Yhdysvaltain strategiassa vielä lähes puolitoista vuotta Venäjän laajennettua hyökkäyssotaansa.
– Vaikka presidentti Biden sanoo mielellään, että Yhdysvallat tukee Ukrainaa ”niin kauan kuin se kestää”, hän ja hänen hallintonsa ovat olleet huomattavan vaitonaisia määritellessään, mitä sana ”se” tarkalleen ottaen tarkoittaa, he toteavat.
– Sen sijaan Biden on muotoillut lopputuloksen vain kielteisesti: ”Ukraina ei tule koskaan olemaan voitto Venäjälle”.
”Päätökset yksittäin tarkasteltuna järkeviä, yhdessä sotkuisia”
Tutkijoiden mukaan haluttomuus lausua ääneen tavoite Ukrainan voitosta on johtanut väljään ja jopa kielteiseseen lähestymiseen toiseen hyvän strategian osatekijöistä, keinoihin.
– Aina, kun Ukraina esimerkiksi pyytää asejärjestelmää, on toistunut samanlainen tarina kerta toisensa jälkeen. Aluksi Yhdysvallat kieltäytyy vetoamalla toiminnallisiin ja eskalaatioon liittyviin huolenaiheisiin. Sitten julkinen paine kasvaa. Lopulta Yhdysvallat muuttaa linjaansa, mutta vasta pitkän viiveen jälkeen, he kirjoittavat.
Tutkijoiden mukaan niin Ukrainan joukkojen koulutuksen liiallinen hitaus kuin vaara eskaloitumisestakin ovat useaan kertaan kumottuja aselahjoituksiin liittyviä myyttejä. Strategia, jossa asejärjestelmiä jaetaan yksi kerrallaan ja suurella viiveellä, ei myöskään ole koskaan ollut järkevä.
Jos tarkoituksena oli estää Ukrainaa iskemästä Venäjän puolelle, ei se olisi koskaan tarvinnut siihen länsimaista kalustoa. Eikä siitä edes pitäisi olla huolissaan, tutkijat kirjoittavat.
– Jos Washington haluaa saattaa Ukrainan ”parhaaseen mahdolliseen asemaan” neuvotellakseen sodan lopettamisesta, pelotevaikutus on palautettava ennalleen. Venäjä on saatava vakuuttuneeksi paitsi siitä, että hyökkäyksen jatkaminen on turhaa, myös siitä, että hyökkäyksen jatkamisella olisi hintansa, he kirjoittavat.
– Yksittäin tarkasteltuna useimmat Yhdysvaltojen sodassa tekemät päätökset ovat järkeviä. Yhdessä nämä päätökset johtavat kuitenkin siihen, että Yhdysvaltojen strategia sodan tukemiseksi on epäoptimaalinen ja sotkuinen. Tämä strategisen optimoinnin puute on viivästyttänyt Ukrainalle tarvittavaa tukea, ja se on saattanut jopa pitkittää konfliktia.
