YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2231, joka estää Irania viemästä ohjusteknologiaa ulkomaille, umpeutuu 18. lokakuuta. Sen jälkeen se voi viedä ohjuksia ja niihin liittyvää teknologiaa ilman kansainvälistä valvontaa. Se merkitsee, että Venäjä voi saada lisää ballistisia ohjuksia.
Huoli ballististen ohjusten toimituksista Iranista Venäjälle nousi jo vuosi sitten, kun Iranin ja Venäjän sotilastekninen yhteistyö alkoi erityisesti droonien osalta. Washington Post -lehti raportoi lokakuussa 2022 kahta tiedusteluviranomaista siteeraten, että Iran aikoi toimittaa Venäjälle taktisia Fateh-110-ohjuksia, joiden kantama on 300 kilometriä, ja keskimatkan Zolfaghar-ohjuksia, joiden kantama on 700 kilometriä.
Nämä ohjukset olisivat vaikeuttaneet Ukrainan tilannetta merkittävästi, koska vielä lokakuussa 2022 sillä ei ollut ballististen ohjusten torjuntaan pystyviä länsimaisia ilmatorjuntajärjestelmiä. Mutta tällaisten ohjusten säännölliset toimitukset Venäjälle olisivat edelleen suuri ongelma, koska Ukraina ei mitenkään pysty kattamaan koko maata ohjustorjunnalla ja mahdollisten maalien määrä on hyvin suuri.
Se, että Venäjä on kiinnostunut Iranin ohjuksista, ei kerro niinkään niiden laadusta vaan määrästä ja käytettävyydestä. Venäjän ballististen ohjusten tuotantoa rajoitti INF-sopimus aina vuoteen 2019 saakka. Vaikka sopimus ei estänytkään niiden kehittämistä, Venäjä ei ehtinyt rakentaa niitä suurta määrää ennen hyökkäystään Ukrainaan helmikuussa 2022.
Venäjä ei odottanut taktisten ohjustensa kulutuksen olevan niin suurta kuin se on ollut, koska se ei odottanut pitkää sotaa. Iskander-ohjusjärjestelmä on käytössä ja niihin tuotetaan ohjuksia, mutta selvästikään ei tarpeeksi päätellen niiden harvalukuisesta käytöstä.
Presidentti Volodymyr Zelenskyin mukaan Ukrainalla ei vielä ole tietoa iranilaisten ohjusten toimituksista, mutta sen mahdollisuuden aukeaminen lokakuun lopulla varmasti huolestuttaa Ukrainan johtoa ja liittolaisia. Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu vieraili 19.–20. syyskuuta Iranissa, jossa hänelle esiteltiin BBC:n mukaan Iranin aseteollisuuden tuotteita. Niiden joukossa oli Iranin puolustusministeriön mukaan risteilyohjus ”358”, jonka arvioitu kantama on 1 500 kilometriä.
Osana yhteistyötä Venäjä oli iranilaisten medialähteiden mukaan toimittamassa Iranille 24:ää Suhoi Su-35S -hävittäjää, mutta kauppa ei toteutunut ilmeisesti Yhdysvaltojen painostuksen takia), koska se olisi aiheuttanut huolta Israelissa. Sikäläisen asiantuntijan David Gendelmanin mukaan Israel on haluton sotilas-tekniseen yhteistyöhön Ukrainan kanssa juuri siitä syystä, että se ei halua antaa Venäjälle syytä alkaa toimittaa korkean teknologian asejärjestelmiä Iranille.
Israelilla on jo aktiivisia sotatoimia Syyrian suunnassa, eikä se halua uutta rintamaa Irania vastaan. Mutta jos Venäjä alkaa toimittaa aseita Iranille ja maksaa niistä esimerkiksi juuri Su-35-hävittäjillä, Israel voisi alkaa toimittaa aseita Ukrainalle. Iranin mahdollisilla ohjustoimituksilla Venäjälle voisi olla siis monenlaisia vaikutuksia.
