Lännessä on esitetty Ukrainan sodan alkuvaiheista lähtien vaihtelevia arvioita Venäjän talouden kestokyvystä ja sotatoimien aiheuttamasta sisäisestä paineesta.
Venäjän talouden uskottiin romahtavan ennennäkemättömien pakotteiden voimasta jo vuoden 2022 puolella, mutta presidentti Vladimir Putin sai muunnettua maansa sotatalouden tilaan, joka ei ainakaan lähitulevaisuudessa vaikuta olevan hyytymässä korkeasta inflaatiosta, työvoimapulasta ja muista ongelmista huolimatta.
Asiantuntijoiden ennusteessa ”käännekohta” on siirtynyt aina seuraavan vuoden puolelle, samoin kuin arviot Venäjän asevoimien kaluston rajallisuudesta.
Moskovan kannalta elintärkeää on ollut Pohjois-Korean tuki tykistöammusten osalta sekä Kiinasta ja muista maista virtaavat korkeateknologian komponentit. Varjolaivaston vanhojen tankkerien turvin öljyä pystytään viemään muun muassa Intiaan, mikä pitää Venäjän budjetin kohtuullisessa kunnossa.
Moskovan uskotaan pystyvän jatkamaan hyökkäystään Ukrainassa vielä ainakin 2–5 vuotta, vaikka sotatoimien taloudellinen, demografinen ja yhteiskunnallinen hintalappu on kasvanut valtavaksi.
Sotaa seuraavien CSIS- ja RUSI-tutkimuslaitosten konsensusarvio on, että pitkittynyt kulutussota tulee jatkumaan alustavista rauhanneuvotteluista huolimatta. Kremlin kannalta paine voisi kasvaa vuoden 2027 jälkeen.
Venäjän kokonaistappioiden arvioidaan nousseen noin miljoonaan mieheen. Kuolleiden, haavoittuneiden ja sotavangiksi jääneiden tilalle saadaan edelleen 25 000–30 000 sotilasta joka kuukausi ennätyskorkeiden palkkioiden houkuttelemana.
Taustalla toimii myös niin sanottu piilomobilisaatio. Venäjän asevoimien tukena taistelee pohjoiskorealaisia ja monista muista maista saapuneita vapaaehtoisia. Länsimaisten tutkijoiden mukaan Moskova pystyy pitämään Ukrainan rintamalla 500 000–600 000 sotilasta useamman vuoden ajan, vaikka joukkojen laatu jatkuvasti heikkeneekin.
Riippumattomana pidetyn venäläisen Levada-tutkimuslaitoksen mukaan sotaväsymys ja tyytymättömyys on kasvussa. Tämä ei välttämättä näy avoimina protesteina valtion sortotoimien johdosta. Sodan alussa kaikki mielenosoitukset murskattiin välittömästi väkivalloin.
Kyselyissä noin kaksi kolmesta venäläisestä ilmaisee halunsa rauhanneuvotteluihin. Sotatoimien jatkamista sanoo tukevansa 65–70 prosenttia kansasta, kun osuus oli kaksi vuotta sitten 75–80 prosenttia. Suurin osa venäläisistä mainitsee suurimmaksi huolenaiheekseen arjen taloudessa näkyvät ongelmat, kuten inflaation myötä nousseet hinnat.
Jatkon kannalta suurimmat kysymysmerkit liittyvät Ukrainan saamaan sotilaalliseen tukeen Yhdysvalloilta ja Euroopalta. Ukrainan alijäämän kattaminen edellyttää myös länsimaiden apua. On epäselvää, mikä vaikutus uusilla öljypakotteilla tulee olemaan, ja tuleeko Valkoinen talo niitä jatkamaan.
Aleksanteri-instituutin professori Vladimir Gel’man pitää epätodennäköisenä, että Venäjällä syntyisi lähiaikoina levottomuuksia sotaväsymyksestä huolimatta. Ukrainan sodan jatkolle ei siis tule ilmaantumaan lähivuosina esteitä Venäjän sisältä.
– En myöskään usko, että Venäjän talous tulee romahtamaan. Valtio ilmoitti suurista veronkorotuksista, ja voi kiristää niitä lisääkin vastatakseen sotilasmenojen kasvuun ja vientitulojen vähenemiseen, Vladimir Gel’man sanoo Verkkouutisille.
