Puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok.) vierailusta Israelissa syntynyt keskustelu on kasvanut paljon yhtä ministerimatkaa suuremmaksi. Vihreät ovat arvostelleet vierailua voimakkaasti, ja vasemmistoliitto vaatii Israelin kanssa käytävän asekaupan lopettamista kokonaan. Puolueen puheenjohtaja Minja Koskela on arvioinut Häkkäsen toiminnan jopa vaarantavan Suomen kampanjan YK:n turvallisuusneuvostoon.
Israelin toimintaa Gazassa ja Länsirannalla pitää voida arvostella ankarasti. Suomen on puolustettava kansainvälistä oikeutta johdonmukaisesti myös silloin, kun se on poliittisesti hankalaa. Pienenä maana olemme ensimmäisten joukossa kärsimässä maailmasta, jossa vahvemmat valtiot voivat sivuuttaa yhteiset säännöt voimapolitiikan tieltä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että Suomen pitäisi vaarantaa omaa puolustuskykyään tai jättää hoitamatta puolustuksemme kannalta välttämättömiä suhteita.
Daavidin lingosta käytävässä keskustelussa huomaan kaipaavani siksi vastausta ennen kaikkea yhteen kysymykseen. Jos järjestelmää ei olisi pitänyt hankkia Israelista tai jos siitä nyt pitäisi luopua, mitä sen tilalle olisi pitänyt hankkia?
Suomi ei nimittäin päätynyt Daavidin linkoon hetken mielijohteesta. Uuden korkeatorjuntakyvyn valmistelu alkoi jo vuonna 2017, ja vuonna 2020 tarjouspyynnöt lähetettiin viidelle yritykselle. Tarjolla oli israelilaisten David’s Slingin ja Barak-MX:n lisäksi muun muassa NASAMS-, IRIS-T- ja CAMM-ER-pohjaisia ratkaisuja. Puolustusvoimien vertailussa jatkoon valittiin kaksi järjestelmää, David’s Sling ja Barak-MX, joiden suorituskyky arvioitiin muihin tarjottuihin järjestelmiin nähden ylivoimaiseksi. Lopullisen vertailun jälkeen Puolustusvoimat esitti Suomelle Daavidin linkoa.
Suomi siis etsi vaihtoehtoja. Niitä kilpailutettiin ja vertailtiin vuosien ajan, eikä lopputulos ollut poliittinen päätös sitoa Suomea Israeliin. Puolustusvoimat etsi ratkaisua Suomen ilmapuolustuksessa tunnistettuun puutteeseen ja päätyi sotilaallisen arvioinnin perusteella tähän järjestelmään.
Tällä on merkitystä nyt, kun julkisessa keskustelussa vaaditaan Israel-riippuvuuden purkamista ikään kuin kyse olisi tavarantoimittajan vaihtamisesta. Suomelta on puuttunut korkealle ulottuva maasta laukaistava ilmatorjuntakyky venäläisestä Buk-järjestelmästä luopumisen jälkeen. Daavidin linko kasvattaa ilmatorjuntamme ulottuvuutta ja tuo kykyä torjua korkealla lentäviä maaleja. Järjestelmää integroidaan parhaillaan osaksi Suomen ilmapuolustusta, ja suomalainen teollisuus osallistuu tähän työhön.
Samaan aikaan turvallisuusympäristö on muuttunut tavalla, joka tekee juuri tällaisesta kyvystä aikaisempaakin tärkeämmän. Venäjä käyttää Ukrainassa ballistisia ohjuksia, risteilyohjuksia ja drooneja sekä sotilaallisia että siviilikohteita vastaan. Sota on osoittanut myös sen, kuinka nopeasti ilmatorjuntaohjuksia kuluu ja kuinka vaikeaa nykyaikaiselta kaukovaikutukselta suojautuminen on. Suomella puolestaan on 1 340 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa.
Meidän on siksi varauduttava siihen maailmaan, jossa elämme, eikä siihen, jossa haluaisimme elää.
Jos Suomen hallitus päättäisi nyt lopettaa puolustusmateriaalikaupan Israelin kanssa, Daavidin lingon korvaaminen ei tarkoittaisi sitä, että vastaava järjestelmä tilattaisiin ensi viikolla toiselta valmistajalta. Korvaava ratkaisu pitäisi arvioida, hankkia ja integroida Suomen ilmapuolustukseen, henkilöstö pitäisi kouluttaa sen käyttöön ja huolto sekä varaosaketjut rakentaa. Kaikki tämä tapahtuisi tilanteessa, jossa puolustusmateriaalin kysyntä on Euroopassa valtavaa ja monien järjestelmien toimitusajat pitkiä.
En myöskään näe julkisessa keskustelussa perusteita väitteelle, että jokin vuonna 2023 sivuun jääneistä vaihtoehdoista olisi ollut Suomen tarpeisiin parempi. Puolustusvoimien tekemä vertailu kertoo päinvastaista.
Tilanne ei silti ole pysähtynyt vuoteen 2023. Ranskan ja Italian kehittämä SAMP/T NG on nykyään varteenotettava eurooppalainen vaihtoehto, joka on suunniteltu myös ballististen ohjusten torjuntaan. Esimerkiksi Tanska on päättänyt hankkia järjestelmän. Suomen tehdessä oman ratkaisunsa uuden sukupolven SAMP/T NG oli kuitenkin vielä kehitysvaiheessa, eikä se ollut mukana Suomen kilpailutuksessa siinä muodossa, jossa järjestelmää nyt tarjotaan.
Jos Suomi haluaisi nyt poliittisista syistä korvata Daavidin lingon eurooppalaisella järjestelmällä, vertailu pitäisi käytännössä tehdä uudelleen. SAMP/T NG olisi silloin varmasti yksi vakavasti arvioitavista vaihtoehdoista. Samalla pitäisi selvittää sen suorituskyky Suomen tarpeisiin, toimitusaika, hinta ja integraatio muuhun ilmapuolustukseen sekä se, mitä jo tehdylle Daavidin linko -investoinnille tapahtuisi. Eurooppalaisen vaihtoehdon olemassaolo ei vielä tarkoita, että jo käynnissä olevan hankinnan vaihtaminen siihen parantaisi Suomen turvallisuutta.
Tulevaisuudessa Suomen kannattaa joka tapauksessa arvioida kriittisesti riippuvuuttaan yksittäisistä maista ja toimittajista. Eurooppalainen puolustusteollisuus kehittyy nopeasti, ja huoltovarmuus on itsessään osa puolustuskykyä.
Se on kuitenkin eri asia kuin jo tehdyn hankinnan purkaminen poliittisena eleenä.
Daavidin lingosta on tehty yli 300 miljoonan euron hankinta. Sen huoltovarmuudesta on sovittu Suomen ja Israelin puolustusministeriöiden välillä, suomalainen teollisuus osallistuu järjestelmän integraatioon ja vuonna 2024 Suomi käytti vielä 60 miljoonaa euroa lisäohjuksiin. Kyse ei siis enää ole siitä, valitsemmeko järjestelmän vai emme. Sitä rakennetaan parhaillaan osaksi Suomen puolustusta vuosikymmeniksi eteenpäin.
Jos tästä halutaan irtautua, tarvitaan suunnitelma. Mitä hankitaan tilalle, mistä se saadaan, kuinka nopeasti se saadaan käyttöön, mitä se maksaa ja millainen aukko Suomen ilmapuolustukseen syntyy siirtymäajaksi?
Puolustuspolitiikassa ei riitä, että kertoo, mitä ei halua tehdä.
Valtion ensimmäisiin velvollisuuksiin kuuluu kansalaistensa turvallisuudesta huolehtiminen. Turvallisuuspolitiikassa siitä seuraa joskus epämukavia ratkaisuja. Suomi ei voi rakentaa puolustustaan oletukselle, että kaikki tarvitsemamme teknologia olisi aina saatavissa juuri niistä maista, joiden kulloistakin politiikkaa pidämme ongelmattomana. Hankintoja on arvioitava ennen kaikkea sen perusteella, pystyykö järjestelmä suojelemaan Suomea niiltä uhkilta, joita vastaan se hankitaan.
Tämä ei anna Israelille vapaata valtakirjaa. Suomi voi arvostella Israelin hallituksen toimintaa, puolustaa kahden valtion ratkaisua ja vaatia kansainvälisen oikeuden noudattamista. Samaan aikaan Suomen puolustusministerin on voitava tavata israelilainen virkaveljensä silloin, kun Suomen puolustuksen kannalta keskeisen järjestelmän toimittaminen, ylläpito ja kehittäminen sitä edellyttävät. Ministeritason yhteydenpito ei tarkoita, että Suomi hyväksyisi kaikki kumppanimaansa poliittiset ratkaisut.
Myös väite siitä, että Häkkäsen vierailu vaarantaisi Suomen YK-turvallisuusneuvostokampanjan, asettaa mielestäni syyn ja seurauksen väärinpäin. Suomi hakee turvallisuusneuvostoon aikana, jolloin Euroopassa käydään Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa. Sama sota on pakottanut Suomen liittymään Natoon, kasvattamaan puolustusmenojaan, hankkimaan lisää aseita ja varautumaan sotilaallisiin uhkiin aivan toisella vakavuudella kuin vielä muutama vuosi sitten.
Jos Suomen oman puolustuksen välttämättömät ratkaisut vaikeuttavat turvallisuusneuvostokampanjaamme, ongelman juurisyy ei ole puolustusministerin vierailu Israelissa. Venäjän hyökkäyssota on pakottanut Suomen ja koko Euroopan käyttämään enemmän rahaa, aikaa ja poliittista pääomaa oman turvallisuutensa vahvistamiseen. Tätä todellisuutta emme pääse pakoon sillä, että jätämme vaikeita puolustuspoliittisia päätöksiä tekemättä.
Pienen maan kannattaa puolustaa kansainvälistä oikeutta, koska sääntöihin perustuva maailma on Suomen etu. Yhtä lailla Suomen valtion tehtävä on huolehtia siitä, että suomalaiset ovat turvassa. Näitä tavoitteita ei pidä tarpeettomasti asettaa vastakkain, mutta oman maan puolustamisesta päätettäessä Suomen turvallisuuden on oltava aina etusijalla.
Venäjän ohjus ei kysy, miltä hankintapäätöksemme näyttävät kansainvälisessä keskustelussa. Ratkaisevaa on, pystymmekö torjumaan sen.
Hyvesignalointi ei ole kovin tehokas ballistisen ohjuksen torjuntakeino.