Orešnik (Орешник, suomeksi pähkinäpensas) on Venäjän marraskuussa 2024 operatiivisesti käyttöön ottama keskipitkän kantaman ballistinen yliääniohjus, jonka väitetään pystyvän väistämään ilmapuolustusjärjestelmät ja kykenevän iskemään kaikkialle Eurooppaan.
Tämä ase on palannut parrasvaloihin sen jälkeen, kun Venäjä iski sellaisen Ukrainaan sunnuntain vastaisena yönä osana viikonlopun iskuja joissa käytettiin myös satoja drooneja sekä lähes sata muuta ohjusta.
Kerta ei ollut ensimmäinen: Orešnikin neitsyslaukaisukin tehtiin Ukrainaan, Dnipron kaupunkiin. Sunnuntain käyttökerta oli tiettävästi kolmas. Toinen kerta oli sekin Ukrainaan viime tammikuussa.
Orešnik herättää pelkoa, koska se on mahdollista varustaa ydinkärjillä ja sen torjuminen on vaikeaa. Siksi Venäjäkin tunnistaa sen arvon propagandassa ja käyttää sitä nyt oletettavasti osin siksi että puheet sen heikkoudesta ja Vladimir Putinin vallan huojumisesta ovat voimistuneet.
Samalla Venäjän maasodankäynti Ukrainassa on jumissa, joten se yrittää päästä tilanteen herraksi kiihdyttämällä ilmaiskuja – esimerkiksi esittelemällä jälleen Orešnikia.
Kuinka pitkälle Orešnikin tuhovoima riittää?
Venäjä luokittelee Orešnikin keskipitkän kantaman ballistiseksi ohjukseksi, mikä tarkoittaa, että se voi osua kohteisiin 3 000–5 500 kilometrin päässä. Venäjän asevoimien mukaan se pystyisi iskemään kohteisiin suuressa osassa Eurooppaa.
Valko-Venäjän johtaja Aljaksandr Lukašenka on sanonut, että ohjus on otettu käyttöön myös Venäjän liittolaisessa Valko-Venäjällä.
Voiko se kuljettaa ydinaseita?
Venäjän mukaan ohjus on ydinasekykyinen, vaikka ydinkärkiä ei ole toistaiseksi käytetty. Onkin todennäköistä, että tässä asiassa venäläiset eivät ole valehdelleet. Viikonlopun tapauksessakin Venäjän informoi Yhdysvaltoja iskusta etukäteen. Tämä indikoi sitä, että Orešnik on niin lähellä ydiniskua kuin on mahdollista ilman, että tekee oikean ydiniskun.
Venäläinen sotilasasiantuntija Anatoli Matvitšuk on väittänyt aiemmin Kyiv Postin mukaan, että Orešnik voisi kuljettaa kuudesta kahdeksaan ydinkärkeä. Käytännössä tämä tapahtuisi korvaamalla Orešnikin kuljettamat tytärammukset ydinkärjillä. Kun tällainen monikärkiohjus on ammuttu kiertoradalle, sen kärkikartio avautuu ja se vapauttaa tytärammukset jotka ohjautuvat kiertoradalta kohteisiinsa.
Miksi ohjusta on vaikea torjua?
Kremlin mukaan Orešnik kulkee noin kymmenen Machin nopeudella eli kymmenkertaisella äänennopeudella eli ainakin kolme kilometriä sekunnissa. Siksi nykyiset ilmapuolustusjärjestelmät eivät Kremlin mukaan kerta kaikkiaan ehdi torjua sitä.
Oikeastaan kymmenen machin nopeus ei ole ohjukselle kovinkaan tavaton. Myös toimintaperiaatteeltaan hiukan erilainen Kinzal-ohjus saavuttaa saman nopeuden, mutta sen kantama on lyhyempi.
Kaikkein nopein keskipitkän matkan ballistinen ohjus on tällä tietoa Kiinalla: DF-26 pääsee jopa 18 machiin eli noin 22 000 kilometriin tunnissa.
Oma vai versio?
Orešhnikia on toisinaan kuvailtu kokeelliseksi järjestelmäksi, joka perustuu Venäjän RS-26 Rubežiin. Rubež on liikuteltavalta alustalta laukaistava mannertenvälinen tai keskipitkän matkan kiinteäpolttoaineinen monikärkiohjus. Venäjä on kuitenkin kiistänyt asian: sen mukaan Orešnik on itsenäinen, nykyaikainen ase, joka on kehitetty vuonna 2023 annetun määräyksen perusteella.