Venäjä lähettää Ukrainaan sotimaan satoja sotilaita, joita se kutsuu vapaaehtoisiksi. Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua kolmella tapaa: kirjoittaa lyhytaikainen värväyssopimus puolustusministeriön kanssa, matkustaa Tšetšeniaan ja solmia siellä kolmen kuukauden sopimus kansalliskaartin eli Rosgvardian kanssa tai solmia sopimus niin sanottujen Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” kanssa.
Jälkimmäistä vaihtoehtoa käytetään harvoin, koska ”kansantasavaltojen” joukkojen palkkataso on Venäjän armeijaan verrattuna huomattavasti alempi ja korvaus kaatumisesta tai haavoittumisesta myös pienempi. Lisäksi on toki mahdollisuus liittyä Wagneriin, mutta he ovat palkkasotilaita eivätkä vapaaehtoisia.
Venäjän sotakomissariaatit eli värväyksistä ja kutsunnoista vastaavat aluetoimistot ovat soitelleet sinnikkäästi entisille sotaveteraaneille saadakseen nämä kirjoittamaan sopimuksen. BBC:n venäjänkielinen toimitus on haastatellut erästä toisen Tšetšenian sodan (1999–2009) veteraania, peitenimeltään Dmitri.
Uralilla asuva Dmitri sanoo, että hänelle ja hänen vanhoille sotakavereilleen soitettiin sotakomissariaatista ”jo kolme tai neljä” kertaa. Hän oli jättänyt puhelut huomiotta, mutta menetettyään osa-aikatyönsä tuli lainan lyhentämisestä vaikeaa, ja armeijan tarjous alkoi kiinnostaa.
– Huhtikuussa he soittivat minulle sotakomissariaatista ja tarjosivat minulle mahdollisuutta lähteä vapaaehtoiseksi. He sanoivat palkan olevan 130 tuhatta ruplaa [tuolloin noin 1500 euroa], tarjoavansa täyden muonituksen, univormun ja ilmaisen menolipun eli matkarahaa ei tarvittaisi. Mutta tärkeintä, he lupasivat maksaa kaikki minun velkani, sanoo uralilainen Dmitri, ja jatkaa:
– Joten menin ja minut hyväksyttiin ilman lääkärintarkastusta. Ilmeisesti heidän tulee lähettää miehet rintamalle nopeasti, joten ei ole aikaa tarkastaa ja tutkia terveyttä. He kokosivat kaikki miehet muutamassa päivässä. Illalla saavuttiin yksikköön ja aamulla minut oli puettu saappaisiin ja univormuun. Lisäksi varusteina minulle annettiin neuvostoaikainen laukku, vohvelikangaspyyhe, saippuapala ja neuvostoaikaiset alusvaatteet. Tavaroissani oli vuosileima: 1960.
Dmitriä alkoi jo hiljalleen epäilyttää koko lähteminen.
– Yleisesti ottaen aseet ovat kunnossa, öljyttyjä. Patruunat myös. Mutta siihen ne plussat loppuvatkin. Harjoittelu on yksi iso sotku. Upseerit eivät välitä meistä hittoakaan. Taktiikoita ei harjoitella, ei ryhmäyttämistä. Olin jo shokissa. Jotkut eivät osanneet pidellä rynnäkkökivääriään. He eivät olleet koskaan omin silmin nähneet panssarivaunua ja he olivat lähdössä sotaan parin päivän päästä. Tärkeintä oli vain kasata joukko, lähettää junalla eteenpäin. Banaalia. Uusiin varsisaappaisiinkin tulisi totuttautua, muuten jo kahden päivän päästä jalat ovat rakoilla. Onneksi tiesin tämän ja tulin omieni kanssa, mutta muut lähtivät heille juuri annetuissa.
Monilla Venäjän alueilla mahdollisuudet yhteiskunnalliseen nousuun puuttuvat ja armeija on ainut keino ansaita rahaa. Esimerkiksi Tatarstanissa sijaitseva Nižnekamsk lupaa vapaaehtoisille 200 000 ruplaa [3000 euroa]. Tämä on viisikertaa enemmän kuin kaupungin keskipalkka. Täysin ilman sotilas- ja taistelukokemusta olevat miehet ilmoittautuvat vapaaehtoisiksi.
Dmitrin mukaan kokoontumispaikalla Rostovissa enemmistö vapaaehtoisista oli yli 45-vuotiaita eivätkä heistä kaikki olleet terveitä.
– Ymmärrän toki näitä eläkeläisiä. He tulivat tänne isänmaallisuudestaan. Mutta monilla on mahaa, puolella heistä on näössä miinuksia viisi tai enemmän. Eräs mies kaatui vieressäni saatuaan sydänkohtauksen. Ylipäätään katsoin sitä kaikkea ja tajusin, että tämä todellakin vain on yksisuuntainen menolippu.
Dmitri ei ollut vielä allekirjoittanut sopimusta, joten hän päätti kieltäytyä palveluksesta. Muut lähetettiin seuraavana päivänä Ukrainan Izjumiin verisiin taisteluihin. Dmitri sanoo, että Tšetšenian Groznyi’ssa vapaaehtoiset saavat paremman koulutuksen ja valmistamisen.
Tšetšeniassa vapaaehtoinen saa peräti viikon koulutuksen
Eräs toinen BBC:n haastattelema vapaaehtoinen, peitenimeltään Aleksei, oli 48-vuotiaana liian vanha armeijan palvelukseen , joten hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi Tšetšeniassa, jossa solmitaan kolmen kuukauden sopimus kansalliskaarti Rosgvardian kanssa.
Vapaaehtoiset saavat viikon koulutuksen Gudernesissa sijaitsevassa Spetsnaz-yliopistossa, joka on Tšetšenian itsevaltiaan Ramzan Kadyrovin perustama yksityinen oppilaitos. Sitä johtaa FSB:n Alfa-joukkojen upseeri Danil Martynov. Vielä ennen toukokuun loppua koulutus kesti 10 päivää. Aleksei saapui Gudernesiin toukokuun alussa 200 muun vapaaehtoisen kanssa ja oli rintamalla Luhanskissa jo 15. toukokuuta. Vastoin asiantuntija-arvioita hän arvelee kymmenpäiväisen koulutuksen riittäneen.
Aleksein mukaan Luhanskissa oli ”täysi helvetti”. Syyriassa palvelleet sotilaatkin sanoivat, ettei Syyrian taistelut olleet lähelläkään sitä mitä Itä-Ukrainassa. Tykistötuli on armotonta ja taistelut ankaria. Aleksei haavoittui Rubižnen lähellä.
BBC on selvittänyt avoimista lähteistä, että ainakin 155 venäläisvapaaehtoista on kaatunut Ukrainassa. Tämä ei ole koko luku vaan ainoastaan vahvistettavissa oleva. Venäjä ei itse ole kertonut vapaaehtoisten tappioista mitään.
BBC:n ja venäläisen Mediazonan yhteistyönä tekemän selvityksen mukaan kaatuneiden vapaaehtoisten määrä on kasvanut koko ajan. Raporttien mukaan kaatuneita vapaaehtoisia on 30-40 viikossa. Monesti heitä ei kirjata kuolleiksi sotilashenkilöinä.
Kaatuneista vapaaehtoisista 57 prosenttia oli yli 40-vuotiaita ja peräti 25 kaatunutta oli yli 50-vuotiaita. Tämä eroaa huomattavasti muusta Venäjän armeijasta, jonka kaatuneista 47 prosenttia on 18-26-vuotiaita.
Volunteers who join Rosgvardia in Chechnya were provided better training at the Spetsnaz University in Gudermes and signed 3-month contracts. The Rosgvardia volunteer fought in Rubizhne and around Severodonetsk and said Ukrainian mortar and MLRS fire was effective. 3/ pic.twitter.com/seQdYXwg9X
— Rob Lee (@RALee85) June 21, 2022
