Vaikka suurin osa Kiinan asevoimien eli kansan vapautusarmeijan sotilaista on muodollisesti varusmiehiä, se on yhdysvaltalaisen Foreign Policy -lehden Kiinaan erikoistuneen toimittaja James Palmerin mukaan aina tosiasiallisesti koostunut vapaaehtoisista.
– Värväytyminen ei ole pakollista, ja armeija on vain harvoin joutunut ponnistelemaan rekrytointitavoitteidensa saavuttamiseksi. Kaikki yliopisto-opiskelijat käyvät läpi lyhyen pakollisen sotilaskoulutuksen, mutta se on lähinnä marssimista, huutamista ja propagandaa, Palmer toteaa.
Kiinalaisten sotilaiden sosiaalinen asema on aikojen saatossa vaihdellut. Historiallisesti asepalvelus on nähty julmana, vaarallisena ja sivistyneille miehille sopimattomana. Konfutselaiset historioitsijat halveksivat armeijassa palvelevia, ja asennetta ilmentävät Palmerin mukaan myös sananlaskut, kuten: ”Hyvää rautaa ei käytetä nauloihin, eivätkä hyvät miehet ryhdy sotilaiksi”.
Vielä 1900-luvun alkupuolen sekasortoisen ajan jälkeenkin sotilaita pidettiin lähinnä univormupukuisina rosvoina. Neuvostoliiton mallia seuraten Kiinan kommunistipuolue pyrki muuttamaan sotilaiden imagon ja esittämään heidät kurinalaisina sankareina.
Kiinan kansantasavallan perustamisen 1949 jälkeen asepalvelus oli lisäksi yksi harvoista keinoista, joilla maaseudulta kotoisin olevat nuoret pystyivät parantamaan elintasoaan.
– Tilanne kuitenkin muuttui vuoden 1979 jälkeen, kun avautuminen alkoi modernisoida Kiinan taloutta. Yliopisto-opiskelu ja kaupunkielämä tarjosivat korkeampia tuloja ja parempaa asemaa kuin armeija, joka vaikutti takapajuiselta, kun väestö ei enää joutunut elämään säännöstelyn ja ankaran poliittisen kurin alla, Palmer sanoo.
Asevoimien maine kärsi entisestään vuonna 1989 tapahtuneen Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn jälkeen. Sen jälkeen sotilaiden palveleminen kotimaakunnassaan epävirallisesti kiellettiin, koska pelättiin heidän saattavan liittyä tulevien protestoijien puolelle.
Nuorisotyöttömyyden kasvusta, valtiollisesta propagandasta ja kilpailukykyisestä palkasta huolimatta Kansan vapautusarmeija ei Palmerin mukaan nykyisin ole nuorten näkökulmasta houkutteleva vaihtoehto.
Sotilaselämä on eristäytynyttä, rajoittavaa ja tiukasti valvottua. Palvelusajat ovat pitkiä, ylenemismahdollisuudet rajoitettuja ja avioelämä käytännössä hyvinkin hankalaa.
– Vaikka uudistukset ovat vähitellen parantaneet tavallisten sotilaiden olosuhteita, armeija nauttii nykyään paljon vähäisempää arvostusta kuin kansantasavallan alkuvuosina. On aina syytä muistaa, että huolellisesti suunnitelluista ja ohjatuista sotilasparaateista sekä Kiinan isänmaallisesta retoriikasta huolimatta tavallinen kiinalainen sotilas on edelleen vain rakkojalkainen kaveri, joka ikävöi kotikaupunkiaan, Palmer toteaa.
