Huomasitko tämän? Kesäloma voi paljastaa lapsen yksinäisyyden

Tuntuuko sinusta siltä, että lapsesi viettää kesälomalla kaiken aikansa yksin kotona neljän seinän sisällä? Hänen lomapäivänsä kuluvat lähinnä yksin älylaitteiden tai videopelien parissa. Et edes muista, milloin hän on nähnyt muita ikäisiään kavereita tai käynyt ulkona tapaamassa muita nuoria.

Tilanne voi kuulostaa tutulta monen lapsen tai nuoren kotona. Jos lapsi tai nuori viettää kaiken aikansa yksin tai kokee itsensä yksinäiseksi, on asiaan aiheellista puuttua. Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) auttavien palveluiden vastaavan asiantuntijan Anna Weckströmin mukaan alkuun pääsee keskustelemalla tilanteesta lapsen tai nuoren kanssa.

– Eli kyselemällä ja jututtamalla, mutta ennen kaikkea antamalla lapselle tilaa kertoa omista tuntemuksistaan, Weckström kertoo Verkkouutisille.

Huoltajan tai vanhemman kannattaa myös pohtia, onko lapsella ollut aiemmin kavereita ja keiden kanssa hän on viettänyt koulun ulkopuolella aikaa. Jos hänellä on aiemmin ollut kavereita, kannattaa pohtia, mitkä syyt ovat johtaneet hänen yksinäisyyteensä.

Oman lapsen yksinäisyys voi näyttäytyä vanhemmille vahvemmin juuri kesälomalla. Silloin lapsen ei tarvitse käydä päivisin koulussa ja kotona voi tulla selvemmin esille, ettei hänellä ole seuraa muista ikäisistään.

Jos kotona tällaiseen tilanteeseen havahdutaan juuri kesälomalla, asiaa kannattaa pyrkiä ratkomaan rauhassa ja ajan kanssa.

– Ennen kaikkea vanhemman on hyvä tuoda lapselle esiin, että kaikesta, myös hankalista tilanteista on mahdollista puhua vanhemman kanssa. Eli vahvistaa turvallista tunneyhteyttä ja viettää lapsen kanssa paljon aikaa. Se parantaa vuorovaikutussuhdetta ja lapsen kokemusta siitä, että vanhempi on hänestä ja hänen ajatuksistaan kiinnostunut. Tällä tavoin vanhempi myös vahvistaa lapsen itsetuntoa, Weckström kertoo.

Miten asia kannattaa ottaa lapsen kanssa puheeksi, jos on huolestunut hänen hyvinvoinnistaan? Weckström muistuttaa, että jokainen lapsi on yksilö. Siksi niin sanotusti ”valmiita sanoja suuhun” on vaikeaa antaa. Myös lapsen iällä on vaikutusta siihen, miten asia kannattaa ottaa esille.

– Nuoren kanssa kaverittomuudesta ja yksinäisyydestä on erityisen tärkeä jutella todella sensitiivisesti. Pienemmän lapsen kanssa kaverisuhteista ja kaveritaidoista voi puhua myös yleisellä tasolla ja pohtia yhdessä, millainen on reilu ja hyvä kaveri, miten voisi pyytää toista lasta leikkimään ja niin edelleen. Tällaisen keskustelun yhteydessä lapsi voi rohkaistua kertomaan omista kokemuksistaan.

Hänen mukaansa kaikkein tärkeintä on tehdä lapselle selväksi, että vanhempi on hänen käytettävissään.

– Vanhemman tuki, myönteinen palaute ja saatavilla olo ovat tärkeitä yksinäisen lapsen tukemisessa. Ne tukevat ja rohkaisevat häntä myös perheen ulkopuolisissa ihmissuhteissa, Weckström jatkaa.

Osa ihmisistä viihtyy enemmän omissa oloissaan. Täysi eristäytyminen sosiaalisista kontakteista ei kuitenkaan ole hyväksi lapsen tai nuoren kehitykselle. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Taustalla voi olla monia tekijöitä

Mitkä tekijät voivat johtaa siihen, että lapsi haluaa olla yksin kotona? Tilanteet ovat yksilöllisiä ja taustalla voi olla useita eri tekijöitä. Weckström mainitsee esimerkkinä muutokset, kuten muuton uudelle paikkakunnalle tai koulun vaihdon, joka voi haastaa kaverisuhteita.

Taustalla voi olla myös yksilölliset, luonteeseen liittyvät tekijät.

– Jotkut lapset tai nuoret ovat temperamentiltaan ujompia ja vetäytyvämpiä, tai heillä voi olla vaikeuksia sosiaalisten suhteiden solmimisessa. Jollakin voi olla huonoja kokemuksia aiemmista sosiaalisista tilanteista, jolloin hän saattaa muuttua varovaisemmaksi tai passiivisemmaksi kaverisuhteissa.

Joskus tällaisissa tilanteissa lapsi tai nuori voi sanoa, ettei häntä haittaa yksinäisyys ja hänen asiansa ovat hyvin. Weckströmin mukaan vanhemman ei kannata tuudittautua lapsen ulkoiseen olemukseen tai käytökseen.

– Sisäinen kokemus yksinäisyydestä voi olla tuskallinen, ja vaikuttaa heikentävästi lapsen kokemukseen itsestään.

Joskus niin sanottu kotiin ”linnoittautuminen” voi olla merkki myös jostain vakavammasta ongelmasta. Weckström kuitenkin korostaa, että suoraa päätelmää tällaisesta ei kannata tehdä liian kevyin perustein.

Yksi hälyttävä merkki voi olla se, jos ennen ulospäinsuuntautunut ja kavereiden kanssa aikaa viettänyt nuori muuttuu äkillisesti sulkeutuneeksi. Silloin Weckström suosittelee vanhempaa olemaan herkästi kuulolla sen suhteen, onko lapsen tai nuoren elämässä tapahtunut jotain sellaisia asioita, mistä on vaikea puhua.

Aina kyse ei välttämättä ole mistään vakavasta asiasta. Weckströmin mukaan nuoruusvaiheessa on aivan tavallista, että kotona ollessaan nuori linnoittautuu huoneeseensa.

– Tämä voi tuntua vanhemmasta kipeältä, jos tuntuu, että aiempi läheisyys on menetetty. On kuitenkin tärkeää myös kunnioittaa nuoren yksityisyyden tarvetta ja antaa tilaa, Weckström huomauttaa.

Kavereiden puute voi olla lapselle kipeä paikka. Paha virhe on, jos vanhempi luulee tietävänsä lapsen puolesta asiat paremmin ja vähättelee lapsensa tuntemuksia. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Kuuntele, älä syyttele

On myös tiettyjä virheitä, joihin huoltajan tai vanhemman ei kannata sortua aihetta käsiteltäessä. Tyypillinen virhe on se, että lasta tai nuorta ei aidosti kuunnella.

– Me aikuiset saatamme herkästi syyllistyä mihin tahansa aiheeseen liittyen lapsen puolesta tietämiseen, neuvomiseen tai kuvittelemme, että tiedämme kysymättä, miltä lapsesta tai nuoresta tuntuu. Lapsella on kuitenkin vanhemmastaan erilliset ajatukset ja tunteet, ja niitä olisi tärkeä asettua kuuntelemaan ja kunnioittamaan, vaikka se voi joskus tuntua tosi vaikealta.

Jos lapsi on temperamentiltaan kovin erilainen kuin vanhempi itse, on hyvä pysähtyä pohtimaan hetkeksi omia tunteitaan ja ajatuksiaan tilanteeseen liittyen.

– Kohdistanko lapseen odotuksia, joita hänen ei tarvitsekaan lunastaa, jos, niin mistä tämä mahdollisesti kumpuaa – ajattelenko tilannetta lapsen vai vain omasta näkökulmastani?, Weckström kehottaa pohtimaan.

Keskustelua lapsen tai nuoren kanssa ei pidä aloittaa ainakaan kysymyksellä tyyliin ”miksi sinulla ei ole kavereita?”. Lapsi tai nuori voi kokea kysymyksen tungettelevaksi tai jopa syytteleväksi. Sen sijaan asiaa kannattaa lähestyä hienovaraisemmin, sillä kokemus ulkopuolelle jäämisestä on lapselle tai nuorelle usein todella kipeä.

– Yksinäisyys voi olla todella kipeä asia lapselle tai nuorelle, ja vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa laajasti ja pitkäkestoisesti. Siinä mielessä yksinäisyys on todella merkittävä ongelma. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla ystävä.

Weckström huomauttaa, että kehityksellisestä näkökulmasta vertaissuhteet ovat tärkeässä roolissa etenkin yhtenä nuoruusvaiheen kehitystehtävistä, jolloin nuori hakee erillisyyttä vanhemmistaan ja vertaisten merkitys kasvaa.

– Kaveriporukassa nuori saa yhteenkuuluvuuden kokemuksia, hyväksyntää ja luo pohjaa ihmissuhdetaidoilleen ja sitä myöten myöhemmille ihmissuhteille.

Jos nuori kokee jääneensä ulkopuoliseksi, hänen voi olla vaikeaa enää luottaa ihmisiin. Vaikutukset heijastuvat koko loppuelämään. LEHTIKUVA / MILLA TAKALA

Hänen mukaansa yksinäisyys etenkin nuoruusiässä on myös kehityksellinen riski, sillä yksi nuoruusiän kehitystehtävistä liittyy juuri ihmissuhteisiin. Jos nuori jää tässä iässä vaille kaverisuhteita yksinäisyyden tai kiusaamisen takia, vaikutukset voivat heijastua pitkälle myöhempään elämään ja ihmissuhteisiin.

– Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemukset voivat vaikuttaa suuresti esimerkiksi yksilön itsetuntoon ja luottamukseen muihin ihmisiin, Weckström muistuttaa.

Lasten ja nuorten yksinäisyys sekä syrjään vetäytyminen näkyvät myös MLL:lle tulleissa yhteydenotoissa. Huoli näkyy sekä vanhempien että nuorten yhteydenotoissa. Weckströmin mukaan yksinäisyys onkin yksi yleisimpiä yhteydenoton aiheita esimerkiksi lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissa.

– Lasten ja nuorten puhelimessa kuulemme todella paljon arjen yksinäisyyttä, tarvetta saada kontakti turvalliseen aikuiseen. Kaikilla ei ole sellaista saatavilla lähiympäristössään, tai lapsi odottelee vanhempaansa kotiin ja soittaa sillä välin meille. Myös yksinäisyys vertaissuhteissa kuuluu hyvin paljon yhteydenotoissamme. Ulkopuolisuuden kokemukset ja kiusatuksi tuleminen liittyvät usein tähän teemaan, Weckström kertoo.

LUE MYÖS:
Yhä useampi nuori hyväksyy kiusaamisen – ”Jos toinen on ruma tai ärsyttävä”

Syömishäiriö voi kehittyä huomaamatta – nämä merkit paljastavat

Onko lapsesi koukussa älypuhelimeen? Näissä tilanteissa pitää huolestua

Tekeekö lapsesi näin? Merkit viittaavat vaaraan syrjäytyä