Hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on paljastanut Venäjän sotilaallisen voiman otaksuttua heikommaksi, mutta samaan aikaan on noussut nimekkään amerikkalaistutkijan Alexander Grayn mukaan esiin myös Naton puolustuskykyyn liittyviä haasteita.
Niihin on hänen mukaansa kiiruhdettava vastaamaan ennen kuin Vladimir Putinin hallinto tarttuu tilaisuuteen.
– Suomen äskettäinen ja Ruotsin odotettu liittyminen Natoon ovat vahvistaneet liittokuntaa kriittisillä osa-alueilla, kuten merenalaisessa sodankäynnissä, signaalitiedustelussa ja Itämeren alueen tykistössä. Naton pohjoisella sivustalla – erityisesti arktisella alueella ja sen tuntumassa – on kuitenkin edelleen huolestuttavia puutteita, jotka osoittavat, että useat liittouman keskeiset jäsenet ovat laiminlyöneet velvoitteitaan Moskovan osoittaessa herkeämätöntä mielenkiintoa pohjoista kohtaan, Gray toteaa Foreign Policy -lehdessä.
Venäjä on onnistunut hänen mukaansa menestyksellisesti ja aivan liian helposti hyödyntämään esimerkiksi Norjalle kuuluvien Huippuvuorten sekä Tanskan Färsaarten ja Grönlannin erityisasemaa ja laajaa itsehallintoa.
– Huippuvuorilla – Norjan ja pohjoisnavan puolivälissä – Venäjä on kasvattanut taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaansa hyödyntämällä vuonna 1920 solmitun, Norjan suvereenia oikeutta saaren puolustamiseen rajoittavan sopimuksen epämääräisyyttä. Moskova harjoittaa Huippuvuorilla yhä merkittävää kaivostoimintaa ja väittää, että Oslo ei saa kohdistaa kansainvälisiä pakotteita siellä sijaitseviin venäläissiirtokuntiin suuntautuviin toimituksiin, American Foreign Policy Council -ajatushautomossa työskentelevä Gray sanoo.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Gray on palvellut muun muassa Valkoisessa talossa ja Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvoston kansliapäällikkönä.
Grönlannilla herkkä asema
Venäläiset kalastusalukset ovat voineet Grayn mukaan tukeutua Tanskalle kuuluville Färsaarille koko Ukrainan vastaisen hyökkäyssodan ajan Tanskan ja Venäjän 1970-luvulla solmiman sopimuksen nojalla.
– Vastaavia venäläisaluksia on uskottavasti syytetty vakoilusta ja jopa Pohjanmeren merikaapeleiden sabotoinnista. Kööpenhaminan kyvyttömyys puuttua asiaan tehokkaasti on altistanut pohjoisen sivustan Nato-liittolaiset Venäjän epäsymmetriselle taktiikalle, Gray toteaa.
– Färsaarten viimeaikaiset pyrkimykset rajoittaa venäläisten kalastusalusten liikkumista saarten vesillä ovat jättäneet huomattavia porsaanreikiä, joiden vuoksi venäläiset voivat edelleen päästä saarille, hän sanoo.
Myös laajaa itsehallintoa nauttiva Grönlanti tarjoaa hänen mukaansa edelleen laajoja mahdollisuuksia sen luonnonvaroista ja kriittisen tärkeästä strategisesta sijainnista kiinnostuneille Venäjälle ja Kiinalle.
Tässä tilanteessa Nato tarvitsee Grayn mukaan kiireellisesti integroidun arktisen strategian ja todennäköisesti myös yhteisen arktisen alueen komentokeskuksen, jonka tehtävänä olisi muun muassa kohdentaa voimavaroja sekä koordinoida arktisen sodankäynnin koulutusta ja esimerkiksi jäänmurtoon liittyviä erityisvalmiuksia.