Kun Venäjä aloitti 24. helmikuuta 2022 ”sotilaallisen erikoisoperaationsa” Ukrainaa vastaan, koko maan oli määrä olla hyökkääjän hallinnassa parissa viikossa. Nyt hyökkäyssota on jatkunut jo vuoden, eikä loppua ole näkyvissä.
Arvostetun ranskalaistutkijan, professori Francois Heisbourgin mielestä aika on kuitenkin kypsä muutamille johtopäätöksille, Le Figaro -lehti kertoo.
Heisbourg muistetaan Suomessa yhtenä Nato-jäsenyytemme vaikutuksia arvioineen arvovaltaisen asiantuntijaryhmän jäsenistä. Vuonna 2016 selvityksensä jättäneen työryhmän muut jäsenet olivat Ulkopoliittisen instituutin silloinen johtaja Teija Tiilikainen, suurlähettiläs René Nyberg ja ruotsalainen veteraanidiplomaatti Mats Bergquist.
Ukrainan asema muuttui
Ukrainasta on Kansainvälisen strategisen tutkimuksen instituutin (IISS) johtajana pitkään toimineen Heisbourgin mukaan jo tosiasiallisesti tullut osa kollektiivista länttä.
– Ranskan ja Saksan 2000-luvun alusta lähtien toteuttamat legitiimit pyrkimykset Ukrainan säilyttämiseksi puskurivaltiona Euroopan reunalla ovat epäonnistuneet, Heisbourg sanoo.
Tämä perustui hänen mukaansa haavekuvaan Ukrainasta, joka olisi taitavasti tasapainoillen vahvistanut taloussuhteitaan länteen, mutta harjoittanut samalla eräänlaista myöntyväisyyslinjaa suhteessa Moskovaan. Ukraina valitsi kuitenkin toisin solmiessaan vuonna 2014 assosiaatiosopimuksen Euroopan unionin kanssa.
Vladimir Putin on antanut ymmärtää, että Puolan, Unkarin ja Tšekin liittyminen Natoon vuonna 1997 olisi merkinnyt ensi askelta Venäjän geopoliittiselle saartamiselle vastoin vuonna 1990 annettua nimenomaista lupausta. Moneen kertaan on kuitenkin osoitettu, että mitään muodollisia sitoumuksia, jotka olisivat rajoittaneet uusien jäsenten ottamista läntiseen puolustusliittoon, ei ole tuolloin eikä myöhemminkään annettu.
Putinin katkerat väitteet lännen vilpillisyydestä ovatkin Heisbourgin mukaan silkkaa harhautusta, jonka tarkoituksena on peittää Venäjän todelliset pyrkimykset imperiuminsa ja etupiirinsä palauttamiseksi.
Vladimir Putin ei ymmärrä häviävänsä
Venäjä teki karkean virheen olettaessaan, että ukrainalainen ”veljeskansa” olisi odottanut innolla ”kotiinpaluuta”. Kun osoittautui, että niin ei ollut, Kreml aloitti kurssin korjaamisen.
– Nyt Putin saattaa kuitenkin olla onnistuneesti kääntämässä kansaansa ”suureen isänmaalliseen sotaan”, joka ei olisi vuosi sitten tullut kysymykseen. Venäjä ei ole vielä ymmärtänyt, että se on häviämässä sodan, koska tietää sen voivan kestää hyvin pitkään, hän sanoo.
Vladimir Putin laskee hänen mukaansa yhä sen varaan, että Yhdysvallat vetää ennemmin tai myöhemmin tukensa Ukrainalta.
Huomionarvoista on Heisbourgin mukaan se, että kaikesta uhittelustaan huolimatta Venäjä ei ole missään vaiheessa siirtänyt ydinkärkiä ohjusten laukaisualustoille, eikä konkreettinen ydinsodan uhka näytä siksi kasvaneen.
Pattitilanne on vältettävä
Länneltä Heisbourg kertoo toivovansa entistä vahvempaa sitoutumista taisteluun Putinin Venäjää vastaan – ei niinkään maan nykyhallinnon kaatamiseksi kuin sen varmistamiseksi, että hyökkäyssota päättyy yksiselitteiseen epäonnistumiseen.
Putin halusi hänen mukaansa alistaa Ukrainan osoittaakseen, että kylmän sodan jälkeinen status quo on murtunut, eikä lännellä ole kykyä suojella Venäjän etupiiriinsä lukemia alueita. Jos Putin epäonnistuu tässä pyrkimyksessään, se olisi Heisbourgin mielestä omiaan perusteellisesti ravistelemaan koko Venäjän hallintoa.
– Venäjän on helpompi hyväksyä tappio, joka johtuu kollektiivisen lännen voimasta kuin Ukrainasta, jonka ei pitänyt olla todellinen kansa eikä valtio, Heisbourg sanoo.
Koska Kremlin ydinaseuhittelu on osoittautunut tyhjäksi retoriikaksi, lännen ei pitäisi hänen mielestään pelätä hyökkäysaseiden antamista Ukrainalle – eikä myöskään sotilaiden, jotka on koulutettu niitä käsittelemään.